Kolmisakarainen seepiakylpy ja helmiäiskepposet

Tiukka setti

Sain parin peräkkäisen illan aikana kaivettua aikaa näkyville aliosioille tästä projektista. Seepialitkutus sitoi koko maalikuviota vähän yhteen ja sen jälkeen kävin eri lasinpalat läpi. Innostuin ajamaan samalla vauhdilla myös nuo muutamat linssiefektit ja kuivaharjaukset sen sijaan että olisin kynäillyt ne eri postauksessa.

Seepiakylpy

Tämä askel oli aika yksinkertainen. Ohensin öljymaalia litkuksi ja sotkin sillä nappulat kauttaaltaan ruskeiksi. Kuivatteluajan jälkeen pyyhin ylimääräiset pois ja siirsin tummia varjoja nurkkiin, reunoihin ja muihin luonnostaan varjossaoleviin paikkoihin. Sitten jätin palikat taas kuivumaan jotta ne olisivat valmiita seuraavaa akryylimaalikierrosta varten.

 

Linssinviilausta ja yhdet hyppyraketit

Ennen minkään aloitusta tarkistin mitä näihin oli taas tulossa. Muistin ulkoa vain Warhawk Prime-konfiguraation, enkä tosiaan halunnut luottaa muistiini tai arvauksiini valettujen muotojen perusteella.

Turkina:

• 2x LB-5X @LA
• 2x ER PPC @RA
• 3x JJ @LT;CT;RT
  

Ebon Jaguar:

• LB-5X @LA
• ERMLas @LT
• LRM-10 @LT
• SRM-2 @RT
• Gauss @RA
  

Warhawk:

• 2x ER PPC @LA
• LRM-10 @LA
• 2x ER PPC @RA

Ykkösvaihe: linssit ja ohjaamot

Turkinan oikean käden ER PPC:t maalasin perinteikkäästi sähkönsinisellä ja sen vaaleammaksi taitetuilla sävyillä. Toisin kuin lasereissa, tein kirkkaimman ja kuumimman pisteen keskelle PPC:n putkea. Tällä kertaa maalasin myös nuo tuubeja pitkin kulkeviin railoihin täytteeksi hohtoa kuvaamaan pelkkää ohennettua sähkönsinistä. Maalasin Turkinan hyppyraketit samoilla väreillä samalla vaivalla.

Ohjaamolasit maalasin punaisella. Vaaleampi sävyni olisi voinut olla tummempikin, mutta ehkä isoin hämmennys iski tästä vierestä katsoessa

EJ:llä oli vain yksi tuikku, joten siinä ei ollut paljoa maalattavaa. Vihreä tuntui olevan tällä maalauskerralla hankala jalokiviefektin kanssa, näistä oli aiemmin tullut nätimpiä.

Warhawk oli sinänsä yksinkertainen, kun sillä oli neljä putkea maalattavaksi yhdellä tavalla ja kolme lasinpalaa toisella. Turkinan ER PPC-hehkujen innostamana maalasin myös Warhawkin putkiin hohtoa, edelleen vain perussävyllä ilman että edes harkitsin ajattelevani mitään liukuvärejä noihin tiloihin.

Kakkosvaihe: puuttuvien lisäykset

En ehtinyt yhdellä istumalla tekemään ihan kaikkea, joten otin seuraavana iltana vielä hetken hienosäätöjä varten. Olin myös tulkinnut Ebon Jaguarin keskitorson tai pään ihan väärin, joten ohjaamoreferenssin tuplatarkistuksen jälkeen tiesin myös, että sitäkin piti vähän tunkata.

Halusin siis lisätä Turkinan LRM-lavettien kulmiin hakusensorilinssin kellertävänä, samoin Warhawkin leukaan jotain. Ebon Jaguarin SRM-kompleksi näytti kauempaa siltä että siinä voisi olla jotain, mutta lähempää se ei sitten kaksiosaiseksi jaettuna näyttänytkään linssiksi sopivalta.

Säistyslisät

Vauhdissaollessani halusin hoitaa kaipaamani säistysefektit samantien alta pois. Gaussitykin kuumuusvääristymäefekti kaipasi uutta yritystä tummanharmaalla pohjalla, nyt koettaisin vähän eri lähestymistapaa kuin viimeksi. Jos tämäkään ei näkyisi kunnolla, maalaisin seuraavan suosiolla metallipigmenttimaalilla. Automaattikanuunoiden suupäät piti myös tummentaa ruutipalosotkua mallintaakseni.

Käytin tummennuksiin mustan kuivaharjausta aiemmin kostutetulla pensselillä. En ollut A/B-testannut kuivan ja kostean pensselin eroa vaan koekäytin näissä nappuloissa suoraan. Aloitin Turkinan LB-X -automaattikanuunoiden ja LRM-lavettien reunoilla.

Warhawkin meinasin jättää kokonaan väliin kunnes muistin, että sillähän oli katolla oma LRM-lavettinsa pitämässä alfaiskuja kurissa.

Ebon Jaguarin LB-X-kanuuna ja kahdenmalliset ohjuslavetit saivat saman mustan käsittelyn. Harmittelin kovasti sitä, että nuo SRM-ohjusten kärjet olivat tässäkin mallissa niin pienet, etten yksinkertaisesti rohjennut maalata niitä punaisiksi valkoisilla kärjillä kuten olin tavannut tehdä IWM:n miniatyyreille.

Huomatessani korjasin myös ohjaamolasin, jonka olin tulkinnut alunperin väärin. Viitetarkistuksen yhteydessä hoksasin myös, että Turkinan etukeskilasi oli maalaamatta mutta tässä vaiheessa korjaus olisi tehnyt siitä pöljemmän näköisen, joten annoin sen olla tuollaisena, tehden päätökseni melkein samalla hetkellä kun pensseli oli osumassa pintaan.

Seurasin kolmen värin töpöttelymetodia raidetykin kuumuusvääristymää mallintaakseni. Kyllä tuosta jotain nyt erotti, mutta vain todella läheltä.

Nyt jäljellä oli vain heksalaattojen sotkeminen jollain tavalla. Voitto oli lähellä.