Kolme lisäsakaraa valmiina
Nyt oli taas aika päästää kolme uutta soturia ryppääseeni. Näiden kolmen Sakaran kanssa koko yksikön valmiustila oli tasan 60%, kun vielä säädin sijoituksia.
Turkina #224
Sisämaailmoissa Tukayyidin taistelussa ensimmäistä kertaa nähty 95-tonninen Turkina oli Jade Falcon -klaanin rynnäkkösarjalaisia, hyppyrakettiensa kanssa se oli hippasen liikkumiskykyisempi kuin mitä kokoluokalta odottaisi. Päävariantin aseistus oli haarukoitu pitkälle matkalle, kuten olkapäiden LRM-15 -lavetit, sekä käsiin pareittain asennetut ER PPC:t ja LB 5X:t näyttivät.
Ebon Jaguar #214
Smoke Jaguareilta kaapattu, tähtiryppääni toinen Ebon Jaguar oli 65-tonninen raskas OmniMech, joka oli alunperin kyvyiltään suunniteltu ylittämään Jadehaukkojen laajasti käyttämä Hellbringer. Aseistus oli melkoinen: Gaussikanuuna yhdessä kädessä ja LB 5X -automaattikanuuna toisessa, SRM-2 ja LRM-10 -lavetit olkapäillä ja yksi ainoa laajennetun kantaman keskiraskas lasertykki (ERMLas) ohjaamon vieressä.
Warhawk #225
Warhawk oli 85-tonninen rynnäkkömech, jonka pääaseistus oli neljä ER PPC:tä ja alfaiskuintoa kurissapitelemään sillä oli vielä LRM-10 -lavetti ammuksineen. Kaiken muun hyvän päälle koneessa oli myös tähtäystietokone.
Vertailukuvia
Kun olin moneen kertaan miettinyt, että piti ottaa vertailukuvia eri miniatyyriversiosita mutten ollut saanut aikaan niin nyt kaivoin koko kokoelman esiin. Sattumalta kaikista kolmesta oli myös IWM:n metalliversio, erot olivat tässä melkein parinkymmenen vuoden aikavälillä jännät.
Turkinat
Ebon Jaguarit
Catalystin vehkeessä oli peilikuva-asennus Iron Wind Metalsin itsekasattuun verrattuna. Näistä vanhoista muistan olleeni ihmeissäni, että miten mikäkin ase tunnistautui tuon LRM-lavetin lisäksi. CGL:n muotoilu oli vähän selvempää.
Warhawkit
Kolme Warhawkia rivissä oli oikein, kaksi vasemmanpuoleista, numerot 4 ja 225 olivat Prime-variantteja, kun taas numero 19 oli suosikkiversioni C. Sen vasen iso pulssilaseri oli tosin katkennut ja löytyi jostain kolonpohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti