Kakkoslinjan heksalevyt

Mystistä maastoa

Tämän maaston vetäisin aikalailla varman päälle kuivana aavikkoisena pohjana. Kaivoin jemmasta pari hiekoitussoranpalasta WS-ballastin kaveriksi tuomaan vähän muotoa maastoon. Operaatio alkoi taas erikeepperin levityksellä heksapohjalle, hetken päästä painelin valikoimani murikan tai murikat mielestäni sopivaan paikkaan ja ropistelin ballastit päälle. Viisi iteraatiota, sitten jätin kilkkeet taas kuivumaan yön yli.

Tämmöisiä niistä tuli, päätin jättää maastot tuommoisiksi ilman öljylitkuja tällä kertaa. Hailakka maisema sopi minusta harmaiden jalkojen kanssa

Lyhyt ja ytimekäs postaus tällä kertaa kompensoimaan viime kerran jättipottia.

Kakkoslinjan kaikki loput detaljit

Perusmaalikuviota yksityiskohtaisempia asioita

Aloitin korjaamalla niitä kohtia vaaleista ylärungoista, jotka pistivät tässä välissä silmään. Sen lisäksi vaalensin maalia vähän ja kuivaharjasin kulmia yleisesti tarjotakseni niille vähän kulumia ja valo-varjoefektiä ennen öljypesuvaihetta.

Metalliputket ja -osat

Pähkäilin hetken, millä metallimaalilla rupeaisin maalaamaan kaikkia näitä tykkejä. Gunmetal, teräs, öljyinen teräs, kromi? Kromi oli ehkä vähän liioittelua jopa klaanivehkeissä. Ennen aloitusta kirkkaanpuhdas metalli tuntui sopivan muutenkin vaaleaan maalikuvioon, se erottuisi muttei liikaa. Ehkä.

Käytin lisäksi Vallejon duraluminium-metallimaalia (77702) eri niveliä ja joitakin hyppyraketteja varten.

Pari vuotta tummanharmaata tämmöisiin käyttäneenä näin kirkkaan metallivärin käyttäminen tuntui vähintäänkin hämmentävältä.

Jadekorostukset

Tarinavetoisesti mietin, että näistä oli tehty Jadesusia vähän kiireellä ja vielä vähäisemmällä etukäteissuunnittelulla. Sitä tukemaan mietin, että jadevihreitä merkintöjä ei olisi kamalan paljon, eivätkä ne olisi kovin monimutkaisia. Ensiajatukseni oli lähinnä usein tekemäni ohjuslaukaisinten etureunat ja niiden lisäksi jotain vaakaviivoja. Osa näistä olisi oikein tarmokkaasti maalattuja, osa taas voisi olla "maali oli loppua niin jatkettiin sitä vähän niin tuli ohuempaa jälkeä"-tyyppisiä. Päättäisin varmaan taas operaation edetessä.

Keskityin torsoihin ja käsiin enemmän kuin jalkoihin, mutta niin minä yleensäkin tuppasin tekemään. Päätin, etten rupea tekemään näihin mitään sen ihmeempiä Klaani- tai yksikkötunnuksia kun niitä ei oltu missään oikein edes määritelty. Saivat jäädä maalikuviopohjalle, en aikonut keksiä itse omia merkintöjä.

Öljypesu puhdistuksineen

Onnistuin ajoittamaan harrasteluni niin, että sain maalattua putkia vähän uusiksi ennen öljypesua. Se, että Marauder IIC:n ja Stone Rhinon yläröörit olivat noin eri väriä oli tässä välissä tarkoituksellista ja öljylitkun puhdistamisen jälkeen kävisin sörkkimässä niitä vielä kerran gunmetalilla. Noista kolmesta nimittäin näkyi eniten läpi allaollut hiekanruskea maali, minkä halusin saada peitettyä.

Pienellä vaivalla panssaripinnat olivat taas puhtaamman näköiset.

Väliposeeraus oli taas paikallaan putsauskierroksen jälkeen. Nyt ajattelin vielä käydä sekä putkistot yleisesti, että torsoista vähän hiekanruskeita läpi kevyellä kuivaharjalla. Tai siis ryhtyisin tuohon touhuun, kunhan palikat olivat ensin kuivuneet rauhassa.

Korostuskierros

Pikainen siistimiskierros piti sisällään kolmen metalliputken uudelleenmaalaamisen Vallejon Gunmetalilla, sekä yläpintojen kuivaharhauksen alkuperäisellä Tan Earthilla. Ideana oli korostaa valon osumista, nyt en ruvennut vaalentamaan noita öljymaalilla, vaikka se olikin efektinä hauska. Ennen linssien viilausta maalasin jok' ikisen putkenpään ja ikkunalasin mustalla.

Linssit, lasit, hyppyraketit

Seurasin edelleen vakiintunutta Vallejo-maaleihin pohjautuvaa reseptiäni, jossa pienet laserit lähtivät Bloody Red -pohjalta, keskitason laserit Escorpena Greenistä, isot laserit Magical Bluesta ja partikkeliprojektorikanuunat sekä hyppyraketit Electric Bluesta. Ohjaamot valikoituivat aina ympäristönsä mukaan jotenkin erottuviksi, nyt maalasin ne punaisiksi kuten pikkulaserini.

Marauder IIC:llä oli vain yksi ainoa ohjaamolasi nokassaan, käsien podeissa sekä tykkitornissa ER PPC:t, keskitason pulssilaserit oli paritettu käsipodeihin ja alarungossa sijaitsi vielä neljä laajemman kantaman pikkulaseria. Energia-aseista tuli siis koko punavihersininen väriskaala käyttöön, vaikka isot laserit jäivätkin sävynä pois.

Stone Rhinon pään päällä keikkui kaksi Gaussikanuunaa, käsissä oli isot pulssilaserit ja leuan alle oli asennettu pieni pulssilaseri. Ohjaamo oli kivasti yksiosainen, jos kohta kapea. Hyppyraketit sijaitsivat pohkeissa ja keskellä selkää.

Warhammer IIC:n aseistus oli muikea: käsissä ER PPC:t, olkapäällä SRM-6 -lavetti ja ympäri torsoa ja päätä viisi keskiraskasta pulssilaseria. Viiden lasipaneelin ohjaamoikkunat olivat hankalasti lipan alla, mikä sekä vaikeutti maalaamista itseään että lopputuloksen näkymistä. Ei tuosta paljoa näkynyt, kiitos matalan kuvakulman.

Supernovan perusvariantti oli ihan yhtä mieletön kuin Novan, mutta raskaampana vähälukuisempi tuikkuineen: kuusi laajennetun kantaman isoa laseria kolmen ryppäissä. Hyppyraketit jaloissa ja selässä. Ikkunalaseja oli peräti yhdeksän paneelin verran, mistä lie Dornierista tämän idea oli vedetty, mutta olivat sentään kohtuullisen kokoisia toisin kuin moni turhan näppärä vastaava.

Koska perus-kyssäselällä oli olallaan AC/20, Klaaniparannettu Hunchback IIC kantoi tietysti kahta UAC/20:tä olkapäillään, sekä kahta laajennetun kantaman keskiraskasta laseria rinnassaan. Hyppyraketit olivat mukana. Vanhasta HBK:sta poiketen IIC:n ohjaamolasi oli kätevä.

 

Jatko-ohjaamot

Kun aika ei kerralla riittänyt, jatkoin seuraavana iltana. Kirkasta lakkaa ne ja energia-aseet saisivat pintoihinsa ensin kuivuttuaan hyvän aikaa. Stone Rhinon yläputket vaativat vielä uuden korjauskierroksen, ruojat.

Gaussitykit, variantti kolme

Stone Rhinon gaussikanuunat olivat odottamassa nimenomaan kuumuusvääristymiä, joita manasin viimeksi pari hassua viikkoa sitten. Kokeilin tässäkin kolmella kevyesti toisensa ylittävällä vyömäisellä töpöttelymetodilla (Citadel-litkuilla seepia, violetti, sininen) täyden litkutuksen sijasta.

Tuo seepiaosuus ei ihan vakuuttanut, olisin ehkä voinut tosin käyttää alkuperäisen reseptin neljättä, pohjimmaista väriä (mikähän se Citadelin ruskea oli?), mutta tämä toimisi varmaan oikein hyvin pelkillä violeteilla ja sinisilläkin. Toisaalta yläpuolella ruskea oli päätynyt paksummaksi kuin toiselta sivulta, kuten alakuvassa näkyi, siinä efekti oli hienovaraisempana paljon nätimpi. Osaamisvajetta kävi siis syyttäminen.

 

Viimeiset muisteltavat

Mitähän minä nyt olin oikein unohtanut? Koetin kasata yhteen postaukseen ehkä vähän epänormaalin määrän kamaa, joten eri päivinä kirjoitellessa oli aikamoinen vaara siitä että jotain oli putoamassa pöydänraoista lattialle.

Näissä vempuloissa ei ollut pahemmin ammuksia kuluttavia aseita, joten palojälkiä ei tarvinnut tehdä muuten kuin Hunchback IIC:n mörssärien etu- ja takapäihin sekä vähän hylsynpoistoaukkoihin. Warhammer IIC:n hakuvalokotelo taas kaipasi jotain sensoripintoja, joten maalaisin ne keltaokralla ja yhdellä sen vaalennetulla versiolla. Tässä miniatyyrissä olkapalikkaan oli mallinnettuna jokunen kuoppa, joten en voinut maalata sitä valonheittimeksi kuten silloin joskus. SRM-6 -lavetti kyllä kaipasi siistimistä kun se oli jäänyt epämääräiseksi, joten maalasin ohjussiilojen luukut jademaalilla.

 

Erinäköiset ritilät päätin maalata ohennetulla tummanharmaalla. Öljypesu ei ollut niissä ihan tarpeeksi väkevä, joten kävin ne vielä uudelleen läpi. Aivan viimeisenä käytin Vallejon kirkasta lakkaa linsseihin, lasinpaloihin sekä Warhammer IIC:n sensori-valonheitinkompleksiin.

Kakkoslinjan perusväritys

Jadesusiklaani 14.12.3057 - 2.1.3058

Mietiskelin tätä Susien galaksivalintaa aivan naurettavan monella tavalla ja pyörittelin sekä Camospecsiä, UCC:tä, että Sarnaa ties miten kun listani keulilla majaillut Delta-galaksi olisi sopinut hyvin olemalla jotain muuta kuin Beta-galaksi mutta tarpeeksi samanlainen ollakseen tunnistettavasti susihukkasten maalikuvio. Ongelma sekä Deltassa että Betassa oli se, että ne olivat ykköslinjan Omnikalustolla kulkevia Galakseja, eikä niistä löytynyt pahemmin IIC-tölkkejä.

Kukaanhan ei tietenkään pakottanut seuraamaan kaanonia tai välittämään tuommoisista, näitä kun sai maalata ihan miten itse tykkäsi, koska muovinpalat olivat minun. Sisäinen ja vaiennettu nörttini ei vaan voinut suvaita ihan mitä tahansa hatustavetoja.

Vaan sittenhän minä sen keksin, selatessani The Falcon and the Wolf -lähdeopusta. Kieltäytymissodasta henkiinjääneet Crusader-sudet oli vedetty lyhytvirkaikäisen ilKaani Crichellin perustamaan Jadesusi-klaaniin. Jadesusien sotakoneiston organisaatiosta oli vähänlaisesti omaa tietoa, joten tätä saatoin mankeloida oikein hyvällä omallatunnolla ihan miten halusin.

Fanitaidetta, src: MWLL forum

Alfa-galaksi

Enpäs sitten löytänyt mistään minkäänmuotoista maalikuviomääritelmää yhdellekään Jadesusien kolmesta galaksista (Alfa, Epsilon, Tau). Ei niiden aliyksiköistäkään mitään kovin syvällistä ollut kuvattu, mutta ehkä syy oli sen alle kolmen viikon elinkaaressa ja oletettavasti tosimaailman (ts. FASAn) kommunikaatiohauskuuksissa.

Päätin, että susien rippeitä kasaanhaaliessa oli tehty mikä jotenkuten järkeen kävi, jos mitään oli ylipäätään tehty. Tämä viisikko oli ollut kieltäytymissodan hävinneen klaanin eri galaksien jämistä koottu selviytyjäryhmä ja niiden alkuperäisten maalikuvioiden päälle maalattiin jotain, mikä teki siitä edes jossain määrin samanlaisen, kunnes joku olisi saanut päätettyä miltä uuden klaanin Galaksit oikein näyttäisivät. Kunnes koko roska uudelleennimettiin uudelleen ja vapaasyntyiset teknikot ruoskittiin väärinmaalattujen koristeiden takia - ja pistettiin sitten uudelleenmaalaamaan vähän lisää.

Tämä idea tosin veti maton alta toisen ideani alta, jossa olisin testannut tuoreiden korvauspanssaripalojen maalaamista jollain tylsänharmaalla tai perusvärillä taisteluvaurioiden ja sen sellaisen maalaamisen jälkeen. Ehkä jollain seuraavilla 'Mecheillä sitten.

Sen verran minä kyllä kyyläsin listoja että puskin BattleMech-Tähteni Ryppääseen ja Trinääriin, jossa ne olisivat ainakin voineet olla. Useampi Nova olisi ollut tarjolla, mutta en halunnut tuhlata vähäisiä Elementaalejani tähän porukkaan. Viisikko loppusijoittui siis 103. iskuryppään ("Punainen ukkonen") komentotrinäärin toiseen rynnäkkötähteen eli porukan perälle.

Harmaat housut

Aloitin taas yliharjaamalla koko alatorson kylmänharmaalla (VMA 72750). Tällä kerralla koetin pitää peittävyyden korkeammalla prioriteetilla kuin varjojen tai paneelirajojen säilyttämisen. Jätin myös metallinivelet suosiolla pensselin alle, enkä koettanut väkisin suojella niitä kaikelta maalilta. Odotin tämän yksinkertaistavan prosessiani edellisprojektiin verrattuna.

Hiekanvärinen loppuosa

Näin monen nappulan kanssa oli kätevää, että siinä välissä kun viimeinen oli maalattu siltä erää valmiiksi, ensimmäinen oli kuivunut seuraavaa iteraatiota varten. Ajattelin alunperin maalata yläosat saksalaishenkisesti tummankeltaisella, mutta pukin tuoma Vallejon Panzer Aces Camouflage Set (70179) sisälsi hailakan maavärin (VMC 70874 Tan Earth) joka näytti oikein sopivalta tähän touhuun.

 

Maalausprosessi oli sama kuin harmaan kanssa, kostea pensseli ja yliharjaus. Tämä maali oli astetta paksumpaa kuin VMA-sarjan kama, joten jouduin kostuttelemaan pensseliä vähän useammin pitääkseni flown yllä. Pientä säädettävää näihin vielä jäi, mutta ne eivät hidastaisi seuraavan maalaussession alkua kovin paljoa.

Väliposeeraus

Jollei tämä ollut tunnistettava niin en tiennyt, mikä olisi. Onneksi ne eivät tulleet jäämään tällaisiksi, pääsisin ehkä jo seuraavana iltana jadekorostusten ja metallimaalien kanssa puljaamaan. Mietin noita erinäisiä aseita ja sitä, että suunnittelin jo pari viikkoa sitten maalaavani seuraavan Gauss-kanuunan putken teräksisenä tai jollain metallimaalilla, tässä niitä oli heti kaksi. Tummanharmaa ei-metallimetalli toimisi näissä oikein mainiosti, mutta ehkä yhteneväisen ilmeen takia maalaisin ihan kaikki metalliosat sitten samanlaisina ja säistäisin sitten innolla kuten aina.