Perusmaalikuviota yksityiskohtaisempia asioita
Aloitin korjaamalla niitä kohtia vaaleista ylärungoista, jotka pistivät tässä välissä silmään. Sen lisäksi vaalensin maalia vähän ja kuivaharjasin kulmia yleisesti tarjotakseni niille vähän kulumia ja valo-varjoefektiä ennen öljypesuvaihetta.
Metalliputket ja -osat
Pähkäilin hetken, millä metallimaalilla rupeaisin maalaamaan kaikkia näitä tykkejä. Gunmetal, teräs, öljyinen teräs, kromi? Kromi oli ehkä vähän liioittelua jopa klaanivehkeissä. Ennen aloitusta kirkkaanpuhdas metalli tuntui sopivan muutenkin vaaleaan maalikuvioon, se erottuisi muttei liikaa. Ehkä.
Käytin lisäksi Vallejon duraluminium-metallimaalia (77702) eri niveliä ja joitakin hyppyraketteja varten.
Pari vuotta tummanharmaata tämmöisiin käyttäneenä näin kirkkaan metallivärin käyttäminen tuntui vähintäänkin hämmentävältä.
Jadekorostukset
Tarinavetoisesti mietin, että näistä oli tehty Jadesusia vähän kiireellä ja vielä vähäisemmällä etukäteissuunnittelulla. Sitä tukemaan mietin, että jadevihreitä merkintöjä ei olisi kamalan paljon, eivätkä ne olisi kovin monimutkaisia. Ensiajatukseni oli lähinnä usein tekemäni ohjuslaukaisinten etureunat ja niiden lisäksi jotain vaakaviivoja. Osa näistä olisi oikein tarmokkaasti maalattuja, osa taas voisi olla "maali oli loppua niin jatkettiin sitä vähän niin tuli ohuempaa jälkeä"-tyyppisiä. Päättäisin varmaan taas operaation edetessä.
Keskityin torsoihin ja käsiin enemmän kuin jalkoihin, mutta niin minä yleensäkin tuppasin tekemään. Päätin, etten rupea tekemään näihin mitään sen ihmeempiä Klaani- tai yksikkötunnuksia kun niitä ei oltu missään oikein edes määritelty. Saivat jäädä maalikuviopohjalle, en aikonut keksiä itse omia merkintöjä.
Öljypesu puhdistuksineen
Onnistuin ajoittamaan harrasteluni niin, että sain maalattua putkia vähän uusiksi ennen öljypesua. Se, että Marauder IIC:n ja Stone Rhinon yläröörit olivat noin eri väriä oli tässä välissä tarkoituksellista ja öljylitkun puhdistamisen jälkeen kävisin sörkkimässä niitä vielä kerran gunmetalilla. Noista kolmesta nimittäin näkyi eniten läpi allaollut hiekanruskea maali, minkä halusin saada peitettyä.
Pienellä vaivalla panssaripinnat olivat taas puhtaamman näköiset.
Väliposeeraus oli taas paikallaan putsauskierroksen jälkeen. Nyt ajattelin vielä käydä sekä putkistot yleisesti, että torsoista vähän hiekanruskeita läpi kevyellä kuivaharjalla. Tai siis ryhtyisin tuohon touhuun, kunhan palikat olivat ensin kuivuneet rauhassa.
Korostuskierros
Pikainen siistimiskierros piti sisällään kolmen metalliputken uudelleenmaalaamisen Vallejon Gunmetalilla, sekä yläpintojen kuivaharhauksen alkuperäisellä Tan Earthilla. Ideana oli korostaa valon osumista, nyt en ruvennut vaalentamaan noita öljymaalilla, vaikka se olikin efektinä hauska. Ennen linssien viilausta maalasin jok' ikisen putkenpään ja ikkunalasin mustalla.
Linssit, lasit, hyppyraketit
Seurasin edelleen vakiintunutta Vallejo-maaleihin pohjautuvaa reseptiäni, jossa pienet laserit lähtivät Bloody Red -pohjalta, keskitason laserit Escorpena Greenistä, isot laserit Magical Bluesta ja partikkeliprojektorikanuunat sekä hyppyraketit Electric Bluesta. Ohjaamot valikoituivat aina ympäristönsä mukaan jotenkin erottuviksi, nyt maalasin ne punaisiksi kuten pikkulaserini.
Marauder IIC:llä oli vain yksi ainoa ohjaamolasi nokassaan, käsien podeissa sekä tykkitornissa ER PPC:t, keskitason pulssilaserit oli paritettu käsipodeihin ja alarungossa sijaitsi vielä neljä laajemman kantaman pikkulaseria. Energia-aseista tuli siis koko punavihersininen väriskaala käyttöön, vaikka isot laserit jäivätkin sävynä pois.
Stone Rhinon pään päällä keikkui kaksi Gaussikanuunaa, käsissä oli isot pulssilaserit ja leuan alle oli asennettu pieni pulssilaseri. Ohjaamo oli kivasti yksiosainen, jos kohta kapea. Hyppyraketit sijaitsivat pohkeissa ja keskellä selkää.
Warhammer IIC:n aseistus oli muikea: käsissä ER PPC:t, olkapäällä SRM-6 -lavetti ja ympäri torsoa ja päätä viisi keskiraskasta pulssilaseria. Viiden lasipaneelin ohjaamoikkunat olivat hankalasti lipan alla, mikä sekä vaikeutti maalaamista itseään että lopputuloksen näkymistä. Ei tuosta paljoa näkynyt, kiitos matalan kuvakulman.
Supernovan perusvariantti oli ihan yhtä mieletön kuin Novan, mutta raskaampana vähälukuisempi tuikkuineen: kuusi laajennetun kantaman isoa laseria kolmen ryppäissä. Hyppyraketit jaloissa ja selässä. Ikkunalaseja oli peräti yhdeksän paneelin verran, mistä lie Dornierista tämän idea oli vedetty, mutta olivat sentään kohtuullisen kokoisia toisin kuin moni turhan näppärä vastaava.
Koska perus-kyssäselällä oli olallaan AC/20, Klaaniparannettu Hunchback IIC kantoi tietysti kahta UAC/20:tä olkapäillään, sekä kahta laajennetun kantaman keskiraskasta laseria rinnassaan. Hyppyraketit olivat mukana. Vanhasta HBK:sta poiketen IIC:n ohjaamolasi oli kätevä.
Jatko-ohjaamot
Kun aika ei kerralla riittänyt, jatkoin seuraavana iltana. Kirkasta lakkaa ne ja energia-aseet saisivat pintoihinsa ensin kuivuttuaan hyvän aikaa. Stone Rhinon yläputket vaativat vielä uuden korjauskierroksen, ruojat.
Gaussitykit, variantti kolme
Stone Rhinon gaussikanuunat olivat odottamassa nimenomaan kuumuusvääristymiä, joita manasin viimeksi pari hassua viikkoa sitten. Kokeilin tässäkin kolmella kevyesti toisensa ylittävällä vyömäisellä töpöttelymetodilla (Citadel-litkuilla seepia, violetti, sininen) täyden litkutuksen sijasta.
Tuo seepiaosuus ei ihan vakuuttanut, olisin ehkä voinut tosin käyttää alkuperäisen reseptin neljättä, pohjimmaista väriä (mikähän se Citadelin ruskea oli?), mutta tämä toimisi varmaan oikein hyvin pelkillä violeteilla ja sinisilläkin. Toisaalta yläpuolella ruskea oli päätynyt paksummaksi kuin toiselta sivulta, kuten alakuvassa näkyi, siinä efekti oli hienovaraisempana paljon nätimpi. Osaamisvajetta kävi siis syyttäminen.
Viimeiset muisteltavat
Mitähän minä nyt olin oikein unohtanut? Koetin kasata yhteen postaukseen ehkä vähän epänormaalin määrän kamaa, joten eri päivinä kirjoitellessa oli aikamoinen vaara siitä että jotain oli putoamassa pöydänraoista lattialle.
Näissä vempuloissa ei ollut pahemmin ammuksia kuluttavia aseita, joten palojälkiä ei tarvinnut tehdä muuten kuin Hunchback IIC:n mörssärien etu- ja takapäihin sekä vähän hylsynpoistoaukkoihin. Warhammer IIC:n hakuvalokotelo taas kaipasi jotain sensoripintoja, joten maalaisin ne keltaokralla ja yhdellä sen vaalennetulla versiolla. Tässä miniatyyrissä olkapalikkaan oli mallinnettuna jokunen kuoppa, joten en voinut maalata sitä valonheittimeksi kuten silloin joskus. SRM-6 -lavetti kyllä kaipasi siistimistä kun se oli jäänyt epämääräiseksi, joten maalasin ohjussiilojen luukut jademaalilla.
Erinäköiset ritilät päätin maalata ohennetulla tummanharmaalla. Öljypesu ei ollut niissä ihan tarpeeksi väkevä, joten kävin ne vielä uudelleen läpi. Aivan viimeisenä käytin Vallejon kirkasta lakkaa linsseihin, lasinpaloihin sekä Warhammer IIC:n sensori-valonheitinkompleksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti