Ensimmäinen palkkispeitsi
ISD:n Tuhoajien ensimmäinen kolmesta nelikosta oli tällä valmis ja maalattu. Typerä vitsi nimien alle oli vielä työn alla, samoin kuin niiden kahden muun Peitsen kokoonpanot joskin halusin täyttää yhden nelikon LRM-laveteilla. Jollei neljää LRM-taapertajaa tullut kohdalle niin kyllä siihen joku Arrow IV-kaverikin sopisi oikein mainiosti, pääasia oli saada epäreilun tulen 'Mech-yksikkö mukaan.
Tämä Peitsi oli raskas mättäjä, jonka tarkoitus oli saada vihollisten korvat soimaan samaa tahtia murtuvien panssaripaneeliensa kanssa. Saatoit melkein kuulla Marauderin AC/10:n rytmikkään paukkeen kun sen ammukset iskivät sarjoissa Davionien 'Mechin kylkeen, jäähdytyssiilisettien revetessä.
Jätin ihan tietoisesti pilottien nimet pähkäilemättä koska en haihatellut olevani kirjailija tai edes fanfictionin kynäilemiseen kelvollinen. Jos inspiraatio joskus iskisi pidemmälle kuin nimihahmoon niin kyllä minä ne talteen laittaisin ja todennäköisesti päivittäisin tähänkin. Mahdollista myöhempää säätöä ennustin näihin purppuraisiin ohjaamolaseihin jotka eivät toimineet yhtä kivasti kuin mitä kuvittelin. Mikäli jatkoryhmät löytäisivät paremmat ikkunain värit, jälkitoimittaisin samanlaiset näihinkin.
Devastator DVS-2
Palkkasoturiyksikön komentajana toimi kapteeni etuNimi sukuNimi ja paperitöiden ulkopuolella hän mellasti taistelukentällä DVS-2:nsa puikoissa. Kapun koneen vasempaan olkavarteen oli maalattu II -merkintä kovin amerikkalaiseen tyyliin. Tietysti vasemman säären numero 1 toimi myös jonkunlaisena tunnistimena siltä varalta, että tölkkiä piti etsiä maan tasalta.
Molemmat Devastatorit olivat samaa varianttia, käsissään gaussikiväärit, kyljissä PPC:t ja sivutorsoissa sekä eteenpäin osoittavat kolme keskitason laseria, neljännen keskitason laserin sojottaessa selästä taaksepäin. Pelkästään pään ja selän laserit punaisiksi maalaamalla tästä olisi voinut väittää muuttaneensa DVS-11:n mutta koetin pysyä klassisella aikajanalla sikäli kuin nappulat sen mahdollistivat. Samoin jos sininen yleensä riitti ja olisin ehkä maalannut PPC:t toisin, niitä voisi väittää isoiksi lasereiksi ja gaussikiväärejä AC/10:iksi jolloin tämä kävisi DVS-1D:stä.
Devastator DVS-2
Putiikin kakkoshahmo, luutnantti etuNimi sukuNimi operoi myös DVS-2:ta. Luti Nönnönnöö tunnisti oman sotakoneensa, jollei maalikuvion perusteella niin vasemman olkapään I-merkistä ja vasemman säären kohtuusuuresta numerosta 2.
Marauder MAD-3D
Ukkosnelikon tyylikkäämpää 50%:ttia edustava Marauder MAD-3D oli kersantti etuNimi sukuNimi:n komennossa ja sen katolla oli sitä kuvaava >>> -merkki ja jalassa numero 3. MAD 3D:n käsissä oli tyypilliset PPC:t paritettuna keskitason lasertykkien kanssa ja pään päällä oli automaattikanuunan asemesta suuri lasertykki, joka poisti 3R-varianttia vaivaavan ammusriippuvuuden.
Marauder MAD-3R
Vaihtoehtoinen kattoase oli tietysti yllämainittu AC/5 ammuksineen. Käsissä oli edelleen PPC:t ja keskitason laserit.
KUVA
Marauder MAD-5R
Toista, numerolla 4 koristeltua Marauderia ajoi aliskeba etuNimi sukuNimi ja hänenkin egoaan hivelemään kattoon oli maalattu << -merkki. Tämän tunnisti MAD-5R -variantiksi sen kattotykin ollessa vähän erilainen automaattikanuuna, mallia RAC-5 joka ei sentään ollut pallogrillinä kirottu RAC/2. Käsissä 5R:llä oli modernimmat eli ER-mallin PPC:t, edelleen MLas-tykkien pareina. Ulospäin Guardian ECM, C3S tai lisäpanssari eivät näkyneet.
Selkäkuvia
Etukuvien kaveriksi kasa kuvia takaviistoista, ihan vaan koska niissä näkyi enemmän varoitusraidoituksia ja Devastatorien (vai Devastatorien?) selkälasereita.
Nyt en enää löytänyt maskiteipin paloja valokuvienkaan avulla. Vihdoin viimein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti