Lambda-luokan sukkula Ondiv

Koska olen ollut tänä kesänä niin kovin tarmokas, oli aika pitää pari viikkoa lomaa. Jaan siis lisää arkistojen aarteita vuosien takaa. Kuvat ovat valitettavasti karmeita, koska taannoinen kuvauskalustoni oli huonoa ja taitoni (ja mindsetini, miksi se taas pitäisikään kiireessä suomentaa) vielä hälläväliämäisempi. Pahoittelen mitä syvimmin.

Aina mulle käy näin

Tämän mallin taustalla on lyhyt ja itselleni tyypillinen tarina. Olin yläasteella ja ravasin kaverini kanssa ajoittain Fantasiapeleissä katselemassa, josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Näihin aikoihin ostin myös ensimmäisen MPC:n Imperial Star Destroyer -mallini. Yhdellä visiitillä silmiini pisti Lambda-luokan sukkulan pienoismalli ja sen ostaminen kutkutti kovasti, mutta eihän minulla tietenkään ollut mukana sitä satasta, mitä vehkeestä pyydettiin. Toki olisin voinut kävellä sen parikymmentä metriä ottomaatille ja nostaa ko. summan automaattikortillani, mutta laiskuus iski - "ostan tuon ensi kerralla".
Seuraava kerta olisi ollut viikon päästä, mutta eihän koko mallia enää löytynyt, kyseessä oli ilmeisesti ainoa tai ainakin vihoviimeinen kappale. Kirosin kuin merirosmo.

Korjausliikkeitä

Lukuisia vuosia myöhemmin rupesin - itseäni kiduttaakseni kaiketi - selailemaan eBaytä ja siellähän noita olisi ollut, avaamattomissa paketeissa. Vaan milläs minä siihen maailmaan aikaan olisin netistä mitään ostanut ilman luottokorttia? En niin millään.

Erinäisien vuosien kuluttua, vihdoin laajakaista-aikaan siirryttyäni (kyllä, tarina ja minä olemme molemmat näin vanhoja) tutustuin ja jopa ystävystyin väkeen myös rapakon takana. Yhden nimeltämainitsemattoman hiipparin kanssa sovimme, että hän huutaa puolestani yhden pienoismallin, postittaa sen minulle ja minä korvaan vaivan. Yksi esiin noussut kysymys oli muotoa "miten korkealle olet valmis menemään?" ja vastaus siihen oli "tarvitsen sen :P". Seuraavana päivänä olinkin onnellinen omistaja ja kaikenkaikkiaan sata euroa köyhempi. Näin siis päästiin sadasta markasta sataan euroon, mutta niin se kai menee kun tuhlaa aikaa sen kymmenen vuotta...
Postipaketin matka oli melkoinen ja vei muutaman viikon. Kun vihdoin sain kookkaan lootan ahnaisiin kätösiini, siinä oli kiehtovia lisämerkintöjä. Kohdemaahan oli luonnollisesti Suomi, mutta boksi oli jostain erikoisesta syystä lähetetty Thaimaahan, josta se oli edelleenlähetetty takaisin jenkkeihin (träkkeritietojen perusteella) ystävällisellä "out of gors"-huomautuksella koristeltuna. Finland vai Thailand, mikähän ero näillä kahdella on, rakkaat USPS:n ihmiset, hm? :)
Pääasia, että sain mitä halusin ja pompinkin riemukkaasti ympäri toimistoa muun väen iloksi.

Kasaamaan 10 vuoden odottelun jälkeen

Rakennusprosessista itsestään en taaskaan voisi kertoa kuin hatarien muistikuvien hataria selityksiä, joten jätän ne vähemmälle. Oikeanpuoleisen siiven ja rungon liitos oli vähän kinkkinen tai olin koheltanut, koska osat eivät ihan tuntuneet sopivan toisiinsa: lentomoodin ja laskeutumismoodin välillä vaihtaessa kääntöviritelmä tuntuu loksuvan ja paukkuvan. Vähän niitä piti silputa, että sain palat kasaan.

Valintojen maailma

Rakenteluvaiheessa huomasin, että mallia rakentaessa joutuu valitsemaan, kummassa tilassa sukkulansa haluaa rakentaa. Vaihtoehtoina oli joko laskeutumistelineillään seisova tai lentävä (= telineet sisäänvedettyinä) versio. Olin jostain syystä kuvitellut, että näiden välillä olisi voinut vaihtaa, mutta eihän noista jaloista olisi sellaiseen ollut: jos telineet olisikin voinut kääntää auki/kiinni, niin käänneltävät jalakset eivät olisi kestäneet rakennelman painoa.

Ramppi auki

Päätin siis räpeltää mallin ensin kutakuinkin kasaan jaloillaan nököttävässä asennossa, ottaa parit kuvat muistoksi ja sitten viimeistellä mallin lentävänä. Tämä sen takia, että luukkujen ollessa auki siipiä ei saanut taitettua auki vaan ne oli pidettävä supussa - ja minä halusin ehdottomasti pitää tämän lentomoodissakin.
Harmi vaan, että nuo vähät kuvani olivat ja ovat vieläkin ihan kauheat :|

Maalipinnasta ei ole paljoa sanottavaa, parilla erilaisella harmaalla Revellin emalimaalilla tuo on sudittu. Metallisiksi päättämäni osat (jostain syystä se tuntui silloin oleelliselta) ovat Citadelin gunmetalia ja moottoriaukot ovat Revellin Glossy Whitellä maalatut. Jostain syystä näissä kuvissa ei ole takaa yhtään kuvaa. Taisin vaan unohtaa ottaa ne, enkä ennen lomalle lähtöä tajunnut ottaa uusia.

SHU Ondiv

Koska koko projektista ei olisi tullut yhtään mitään ilman ystävääni Ondivia, nimesin aluksen hänen mukaansa. Sitä paitsi, ehkä tästä purkista on rakennettu ihan tarpeeksi monta mallia nimellä Tydirium, vai mitä veikkaatte?

Maassaolotila

Laskeutuneena

Lentomoodi