Alarunko ensin
Tällä kertaa noudatin ohjetta aika orjallisesti (mitä nyt yhden palan skippasin epähuomiossa, kiitos päivien tauon) ja olin ainakin omasta mielestäni tarkastamassa jokaista askelta ja palaa pariinkin kertaan, etten löisi mitään väärin päin paikoilleen.Alarunkoon tuli alkuun vain vahvikepala koristamaan sitä. Jo tämän ensimmäisen palan paikkaa hakiessani haistoin ongelmakohdan: tähtituhoojani runko oli tietysti taitettava johonkin määrittelemättömään kulmaan ja jos sitä vääntelisi eestaas tarpeeksi monta kertaa (oletettavasti yhtälön x ei olisi kovin suuri) jonkin kiinnitettävän osan paikkaa hakiessa, koko roska katkeaisi kauniisti kahtia. Sama pätisi ruuhkaisampaan ylärunkoon vielä vakavammin. Tässähän meinasi tulla hiki jo ennen kuin mikään oli kunnolla edes alkanut.
Reaktorikuula
Tuosta kukkasesta piti saada aikaan SFS I-a2b SIR -kuulan pohja roikkumaan rungon taka-alaosasta. Epämääräinen muoto ja kahdeksan kiinnityspistettä eivät luvanneet juhlavia hetkiä tulevaisuuteen...
Ei tuo loppujen lopuksi kovin vaivalloinen ollutkaan. Sain kupolin kiinni kiinnityspalikkaansa kolmannella yrityksellä, ensimmäiset pari kun jättivät aina yhden noista lohkoista oudosti vinoon. Tämä osakokonaisuus taas upposi omaan lokeroonsa kuin moottorisaha mahaan ja näytti ihan hyvältä, vaikkei ollutkaan muodoltaan niin pyöreä kuin olisi sopinut olettaa.
Päähangaari
Purkin päähangaari oli mallinnettu mukaan, mutta keulan sukkulahangaari oli näemmä panssariluukuin suljettu. Tämä harmitti (hyvin) lievästi, mutta olkoon. Hangaarimokkula oli parin hassun taitoksen jälkeen asennettu paikoilleen.
Tämän jälkeen pohjaosaan tuli vielä kolme pientä kalikkaa. Koetin etsiä niille jotain tekosyytä spekseistä, mutten onnistunut löytämään. Ehkei kaikelle muka olekaan vielä keksitty mitään, vaan osa greeblistä on saanut vain olla rauhassa?
Moottoriosasto
Tässä projektissa moottorien suuttimet huolestuttivat eniten. Pyöreiden tai pyöreähköjen muotojen rullailu kun ei ollut sitä lopputuloksiltaan esteettisintä touhua viimeksikään. Tai no, päämoottoreita en pelännyt, mutta noita apusuuttimia sitäkin enemmän.KDY Destroyer-I -ionimoottorit
Tässä tultiin kohtaan, jossa aikaansaaminen oli tärkeämpää kuin dokumentointi. Rullasin päämoottorien suuttimet niin, että sain ne suljettua kiinni. Kaksi kolmesta olivat ihan siedettävät, yksi jäi korjausyrityksistäni huolimatta aika ankean näköiseksi.Sitten rupesin kiinnittämään tötteröitä kiinni takarunkoon, ohjeen mukaan. Mietin kyllä hetken, pitäisikö tämä sittenkin tehdä toisinpäin, eli tämä kolmikko viimeisenä niin, että pienimpään tihrustamiseen olisi enemmän tilaa. Pitäydyin kuitenkin ohjeen noudattamispäätöksessäni ihan kaiken varalta.
Tötteröt putosivat paikoilleen vain pienellä keplottelulla. Lähinnä jouduin säätämään noita kuvassa näkyviä kahta korvaa, jotka piti saada sopivaan kulmaan niin, että ne molemmat solahtaisivat kiinnitysaukkoihin sisään samaan aikaan. Seuraava askel ei silti kuulostanut yhtään houkuttelevammalta tämän jälkeen.
Cygnus Spaceworks Gemon-4 ionimoottorit
Apumoottorit tuli rakentaa neljästä mikroskooppisesta viuhkasta, taitettuna tötteröiksi ja iskettynä kiinni muutaman millin mittaisiin laattoihin, jotka puolestaan tuli saada kiinnitettyä tähtituhoojan takaosaan, vähän isompien tötteröiden väliin. Hätäkö tässä.
Ensimmäisen Gemon-4 -parin taitteluun ei sitten mennytkään kauhean pitkää aikaa. Koko palikkapari oli kasassa alle kymmenen minuutin, kaikkine säätöineen. Vaan niiden kiinnittäminen tuohon pahamaineiseen takarunkoon veikin sitten saman verran aikaa ja muutamia yrityksiä.
Loppujen lopuksi paras lähestymistapa tuohon oli seuraava:
- Taivutin kiinnityslirpakkeet vähän alle 90 asteen kulmaan alaspäin
- Kytkin kaksilirpakkeisen alapuolen ensin
- Taivutin kiinnityskieliä sen verran, että palikka ei karannut
- Samat toimenpiteet toiselle palalle
- Asettelin yksinäisen kiinnityskielen suunnilleen kohdalleen molemmille palikoille
- Taitoin takarungon kiinni niin, että apumoottoripalikat jäivät kiinni
- Rullasin kaikki kiinnityskielet kiinni
Muotovirheitä lukuunottamatta siitä tuli ihan toimiva. Sitten kun se vielä asettuisi nätisti omalle paikalleen.
Ylärunko
Komentotorni
Komentotorni jäi sekin vähälle valokuvaukselle. Tornin pääosa rakennettiin parista isosta laatasta ja sen päälle aseteltiin yksi sensorihäkkyrä, jota on jossain lähdemateriaalissa kutsuttu komentosillaksikin. Sensorilaitteiston molemmille puolille piti kasata pari ISD-72x suojakenttägeneraattori/sensorikupolia. Alkuperäisen mallin toteuttaminen ei olisi ollut fiksusti taiteltavissa, joten tällainen epäsymmetrinen 14-sivuinen tahokas kai oli kelvollisin ratkaisu tässä skaalassa.
Komentosiltamodulin istuttaminen tornin tukirakenteeseen oli yllättävän tiukka toimenpide. Pääasia, että kalikat sopivat paikoilleen tiukasti ja näyttivät oikeilta.
Nimettömät osakokonaisuudet
Seuraavaksi rupesin kasaamaan tornin juureen tulevia rakennelmia. Näillekin koetin kaivaa tekosyitä, mutta ei niille mitään yksiselitteistä ja fiksua löytynyt, olkoot siis rakennelmia.
Jatkoin ohjeen mukaan komentotornin runkoonliittämisellä. Olin taittanut ylärungon mielestäni maltillisesti mutta näemmä silti turhan tiukkaan kulmaan. Tornin jälkeen taistelin tuon viidestä komponentista koostuvan laatikon kiinni sen juureen. Jostain syystä tämä vaihe oli kohtuullisen paljon vaivaa vaativa, en jotenkin meinannut saada kielekkeitä asettumaan oikein. Vaan lievällä vääntämisellä ja kiroilulla palat upposivat paikoilleen ja saatoin jatkaa kyhäämistä.
Loppu lähestyi: ylärunkoon tuli lähinnä enää satunnaisia lisälaattoja ja koristeita. Hyvältä näytti.
Puolet yhteen
Rupesin innokkaasti äheltämään kantta kiinni pohjaan. Aloitin nokasta liittämällä molemmat läpät kiinni ja jatkoin kannen kiinnittämistä vasempaan kylkiliuskaan. Otsani rypistyi huomattavasti, kun huomasin, että jokin oli nyt vinossa. Ja kas, olin onnistunut tuhoamaan oikeanpuoleisesta kylkiliuskasta kaksi kolmesta kiinnityskielestä (ne taaimmaiset).Uskottekos, että kirosin? Enkä edes tiedä, missä vaiheessa näin oli päässyt käymään. Väliaikaiset "tältä se nyt näyttää"-kuvat lisäsin alle.
Hippasen ehkä harmittaa. Mutta kuten Paluu tulevaisuuteen -rainoissakin sanottiin: to be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti