Nopeat viimeiset toimenpiteet TM
Naamiokuvio oli maalattu, vaunu oli aikalailla kokonaan valmis ja henkilökunta oli siirretty itärintaman tuolle puolen. Eihän tässä enää ollut jäljellä kuin se kivoin hienosäätämisen ja sotkemisen osuus. Kuinka kauan siihen voisi mennä aikaa, parikolme tuntia?
Ekat ruosteet sekä puuhifistely
Aloitin ruostuttamalla ketjupanssaria ja pakoputkia. Nämä tein ennen Hinterhalt-Tarnungin viimeistelyä mutta temaattisesti keräsin lätinät ja kuvat taas omaan postaukseensa. Nämä olivat kaikki tuoreessa ruosteessa (ABT060 Light Rust) tässä välissä, pakoputkisto siksi kun se kävi koko ajan kuumana ja ketjupanssari oli tuore ja vasta ajokäytössä ollut ketjunpätkä. Tai näin minä sen itse mietiskelin ja toteutin sillä ajatuksella.
Erinäisiä puupaloja varten tein ruskeaa litkua (ABT080 Brown Wash). Yksi ehdottomista suosikeistani tässä välissä oli tunkkipalikka, joka onistui näyttämään tosi mainiolta. Tunkin puinen kahva oli pieni mutta minusta tärkeä yksityiskohta.
Puuarkut ja lankkupari hyötyivät todella paljon ruskeasta öljylitkusta, tässä kuvassa nekin olivat toki vielä märkiä ja näyttivät kuivuttuaan paremmilta. Lapioiden kahvat eivät taas saaneet ihan niin paljon hyötyä tästä, aikalailla syiden puuttumisen takia.
Konekiväärin ja latasimen minä olin liimannut ajoissa ennen öljysotkun aloittamista, jotta en naksauttaisi niitä irti huonolla hetkellä. Latasin oli tässä kaikkein omituisin puukalikka, en ollut nähnyt aitoa sakemanniversiota niin en tiennyt siitä, enkä muistanut itse vuosituhannen alkupuolelta mitä hätäisesti modernimmissa neukkuversioissa oli tehty. Se sai siis olla maalaamaton puupötikkä, tulkoon joku huutamaan paremmin tietävänä sitten vaikka kommentteihin, valistaminen oli aina tervetullutta.
Ruskealla sotkiessani ajattelin että nyt olisi hyvä hetki säistää taistelutilan lattiaa valmiiksi. Kävisin railoja ja runtuja myöhemmin läpi seepialitkulla ja tämä toisi kivaa sävyelämää tasapinnoille.
Haupitsi lavettiinsa
Asensin vihdoin viimein tykin paikalleen. Näkyvä edistyminen oli mahtavaa.
Liimauksen kuivuttua tarpeeksi rupesin sotkemaan seepialitkulla (ABT002 Sepia) ensin taistelutilan sisäpuolelta kaikkia laatikoita urineen, lattioiden railoja ja nurkkapaikkoja, sekä tykkiä yleensä. Vaunun ulkopuolen jätin melkeinpä kokonaan huomiotta, poislukien panssariammeen kyljet sekä telit. Ne olivat vielä kätevästi saavutettavissa, joten litkutin ne samalla vauhdilla.
Ketjutus
Napsuttelin telapyörät paikoilleen ja ketjut vuorotellen kohdilleen telapyörien avulla. Sitten pujotin ensin vetopyörät eteen ja kohdistin kengät hampaisiin, minkä jälkeen päätin silmukan palautuspyörillä. Molempien ketjujen kohdalla kuului pieni napsahdus ja kuten ekasta kuvasta näkyi, liian innokkaasti maalatut ketjut olivat vähän turhan jäykät ja kävi hullusti.
Kuvassa tuo näytti tietysti hullummalta kuin mitä tilanne oli, koska ketjut olivat oikean mittaisia ja ne saisi liimattua yhteen. Päätin helpottaa korjausprosessia ja liimasin palautusrullat paikoilleen ja sitten liimasin ketjut kiinni telapyöriin niin että vain tuo lerpattava pätkä heiluisi kun pistäisin ketjut taas kiinni. Tai niin minä tämän kuvittelin. Liimauksen kuivumista odotellessa liimasin lapiot takakulmiin niin olisivat nekin valmiina.
Liimailun asettuessa litkutin pyöräsetit seepialitkulla ja taas kuivattelutauon jälkeen pyyhin ylimääräisiä pois. Seuraavana iltana liimasin telaketjujen päät yhteen, vasemmanpuoleiseen liimasin täytteeksi yhden yksinäisen telakengän täytteeksi kun en halunnut väännellä noita väkisin ja riskeerata uutta napsahdusta. Lisätelakenkä pitäisi vielä muistaa maalata yhteneväiseksi naapuriensa kanssa.
Läheltä tuijotettuna välipala iski silmään mutta kauempaa en huomannut. Ehkäpä peittäisin tuota taktisella kuramömmöllä kun pääsisin mallin kanssa niin pitkälle.
Kuivaharjaus
Harkitsin ihan pienen hetken verran kuivaharjaavani kaikki kulmat omilla väreillään naamiokuviosta riippuen. Tulin järkiini ja käytinkin norsunluuta (VMA 71075 Ivory). Kyllä noista kulmista sai vähän paremmin silmillään kiinni tämän jälkeen. Liimasin takakannelle lankkusetin, vaikken mitään ukkeleita ollut käyttämässäkään. Saattaisin läimäistä siihen vielä pari murkulaakin, jos olo olisi sellainen.
Vain naarmuja maalissa
En aikonut tälläkään kertaa siirtyä hiekkapuhallettujen sotakoneiden riveihin. Mietiskelin hiljaa mielessäni, että ehkä tuo putken matkatuki saattaisi raastaa putken maalipintaa, sen lisäksi noissa kulmissa ja reunoissa voisi olla jotain jälkiä, loput olisivat varmaan enemmän vaunun peräpäässä ja taistelutilassa. Sytytin edellä lattiaan pudonneiden kranaattien jättämiä naarmuja ja mitä kaikkea tykärit touhuilivatkaan kun silmä vältti.
Testasin hyvin ohikiitävän hetken ajan vaalennettua RAL-vihreää perusnaarmuiksi mutta se kävi yhtä rasittavaksi kuin StuG:n kanssa ja vaihdoin lähestymistapaani. Maalasin satunnaisia naarmuja ja kulumajälkiä vähän vaalennetulla hiekankeltaisella. Kuten aina aiemminkin, täytin suurimpia naarmuja ja kolhuja punaisella taitetulla mustanharmaalla. Kuvat unohdin ottaa kun innostuin jatkamaan eteenpäin.
Lisää öljyä
Kärsineen maalipinnan riemuksi ja elävöittämiseksi sotkin taas tuoretta ruostelitkua (ABT Light Rust) ja ihan yleistä elävöittämistä varten ohensin myös vanhempaa ruostetta (ABT070 Dark Rust).
Tuoretta ja kirkkaamman oranssia ruostetta tökin iskemiin ja kolhuihin. Hyvin pienen asettumisajan jälkeen blendasin niitä ympäristöönsä rauhallisesti ja varovaisesti.
Tummempaa vanhaa ruostetta tökin muutamaan paikkaan, keskityin pääasiassa noihin panssariseinien ylälaitojen koukkuihin, panssarilevyjen saumakohtien molemmin puolin. Tökin öljylitkuani niihin ja sudin runtuja maata kohti.
Innostuessani sotkin vielä ohutta mutalitkua (ABT130 Dark Mud) ja käytin sitä alarunkoon ja minne kuvittelin kökön lentävän kun ketjuvehkeellä pöristeltiin mutaisessa maastossa.
Mattalakka
En edes kuvitellut kynäruiskuttavani AK:n ultramattalakkaa joten sudin sitä tylsästi käsipelillä.
Oikeasti viimeiset tekoset
Ihan viimeiseksi jätin Tamiyan Weathering Master -pigmenttien sienestämisen telakoneistoon ja käytin pääasiassa mutaa ja häviävän määrän vaaleaa hiekkaa. Korostin hiekalla koneen yläpintoja ja pultinpäitä. Tässä välissä muistin vihdoin korjata suuntauskepakot ja maalata vihdoin viimein vasemman taka-alakulman saattuevalon. Maalasin siihen alle valkean pinnan ja sen kuivuttua käytin loppuvuonna 1996 tai keväällä 1997 ostamaani Citadelin vihreää litkua (Green Wash) joka pelitti vieläkin.
Kun en enää kuvitellut pyöritteleväni Hummelia käsissäni sen ihmeemmin, räpelsin grafiittikynälläni ketjujen kulutuspinnat, ulkolaidat ja jotain lapionnurkkaa, tunkkipulikan tukiraudan reunaa ja tunkin päätyjä sekä vetokaapelia. Tällä työmäärällä Hummel sai ruveta olemaan valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti