T-34/76 PT-34 miinanpurkulaite suoraan lootasta
Loppuvuodesta '23 aloitettu malli oli nyt valmis, muutamaa kalenterikuukautta myöhemmin. Tällä kertaa dokumentoin prosessiani taas ihan eri tavalla kuin aiemmin, joten kukin noista kymmenestä työpostauksesta kuvasi ihan omanlaisensa määrän reaaliaikaa.
Kuvien tiedostonimien perusteella otin käsiteltäväksi asti 198 työkuvaa kahdeksaan eri teemaan (ja postaukseen) jaettuna. Aikaa en osannut edes arvioida, aika monta tuntiahan tähän upposi, kun yksi postaus kuvasi keskimäärin useamman rakentelusession tuloksia. Valmis-tilasta nappasin 15 kuvatusta valoteteltassa ja parempien käsittely söi sekin pienen hetken.
Paremminkin olisi voinut mennä
Maailma olisi omituinen paikka, jos kaikki menisi nappiin eikä mistään pitäisi (tai voisi) enää mutista jälkikäteen. Tästäkin projektista jäi sitä sun tätä hampaankoloon. Ja mikäs sen parempaa koska näistä sai itselleen kehityskohteita tulevaisuuteen.
PT-34
Miinanräjäytyspyörät ohjeineen. Kummastelin ohjeita rakennusvaiheessa, mutta en ollut niin hyvin kärryillä tämän kalikan toiminnasta (tai miltä se oikeasti olisi näyttänyt), että olisin tiennyt soveltaa itse. Nyt nuo pyörähimmelit eivät asettuneet yhteen niin kuin olin visualisoinut lähinnä mielikuvieni, Panssarimuseon sukulaislaitteiden ja lootan kansitaiteen perusteella.
Jos olisin dioraamaosaaja ja saattaisin ollakin, jos minulla olisi semmoisille tilaa jossain, olisin voinut kiertää ongelman liiskaamalla raivainlaitteen kiinteään asentoon. Vapaasti killuvana se näytti lähinnä tyhmältä, kun raskaat teräskiekot nojuivat toisiinsa kuin alokkaat suksivaraston katolla.
Yksilölliset tunnisteet
Vaunu jäi ilman yksikkönumeroa, punatähtiä ja iskulausetta. Olin vähän harkitsemassa tähtidekaalien käyttöä mutta numeron ja tekstit olisin söhertänyt ihan omin käsin. Varmaan vihreän maalauksen kanssa kiroiltuani olin ilmiselvästi innokas testaamaan chippaamista heti teräsosien jälkeen ja yksinkertaisesti unohdin, että valkoiset osat olisi sietänyt maalata (tai siirtokuvat perkelöitävä) ennen hienostelua.
Vuosia sitten olisin varmaan läiminyt unohtuneet vielä kaiken muun päälle ja tuhrannut vähän lisäistystä päälle, mutta nyt hyväksyin virheeni.
Tankkikuskin hymy
Moottorikannen reilun millin aukko oli todella hämmentävä kun se ei varoitellut itsestään etukäteen. Koetin korjata sen mutta en selvästi ole harjoitellut tarpeeksi ja todennäköisesti koetin vääränlaisia työkaluja vielä lisäksi - tai sitten olin korjaamassa sitä liian myöhäisessä vaiheessa, kun en kerran tajunnut paremmin. Osaamisvaje, eikä sitä parannettu kuin tekemällä.
Toinen hämmentävä seikka tuossa aukossa oli se, että koko muu malli oli sangen vaivaton. Kenties olin asentanut ne mysteerikolmiot ketuilleen alunperin, mikä sitten ehkä aiheutti osumisvirheen paljon myöhemmin. Jotenkin tuo kuulosti uskottavammalta selitykseltä kuin se, että yksi ainoa osa mallissa olisi puolitoista milliä vääränkokoinen.
Onnistumisia unohtamatta
Chippaus oli ensinnäkin alkuhuolestumisen jälkeen mielettömän kivaa maalattavaa, mutta jopa omasta mielestäni mainion näköistä. Koetin myös pitää kulumajälkien teon kanssa jäitä hatussa koska hauskana hommana tuo olisi naurettavan helppo vetää ihan överiksi ja liioitella koko malli pilalle. Olemme kaikki kulkeneet sillä tiellä.
Öljyvärien kanssa on ollut edelleen äärimmäisen mukavaa työskennellä ja lopputulos parani huomattavasti. En voinut riemuita tuosta kylliksi, koska "oho, nyt meni ihan liikaa || väärään paikkaan" oli luonnon oman undo-toiminnon takana ilman mitään ongelmaa. Pukki/noitakuninkaat toivat lisää Abteilungin maaleja paletille, joten riemun määrä oli oleva rajaton.
Lakutelat menivät paikoilleen, pysyivät kasassa, eivät (vielä) vääntäneet telakoneistoa kiemuralle, eivätkä edes sulaneet maalatessa käsiin. Lopputuloskin oli nätimpi kuin ne metallinhohtoiset lähtötilanteen setit. Tietysti nämä olivat skaalassa paperinohuet, mutta aina ei voinut voittaa.
Loppumietteet
Kivaa rakennettavaa kaikenkaikkiaan, tämä oli neljäs neukkuvaununi (ja toinen T-34:ni) ja peräti seitsemäs neukkulaitteeni ylipäätään ([T-34/85; IS-2; BM-21 Grad; T-35; MiG-29; Su-27; T-34/76 & PT-34]), eli en minä todistettavasti ihan täysin ole kanttipääkamaan jumittunut vaikka siltä kuulostaisinkin! Noin kolmenkymmenen vuoden takaista Polikarpov I-16:ta ei laskettu tähän mukaan, kuten ei mitään muitakaan ennen vuotta 2001 tekemiäni räpellyksiä.
Kuvakokoelma
Tripodi näitä varten piti vielä hankkia. Nämä suunnilleen vierestä napatut kuvat otin kamera kirjan päällä.
Nämä seuraavat kuvat, joiden oli tarkoitus olla jotain 3/4 -kuvia nappasin valoteltan monopodin kanssa mutta tuo iso kamera oli vähän painava. Ehkä näihin olisi voinut käyttää ajastinlaukaisua. Ensi kerralla pähkäilisin monimutkaisemmin.
Viimeinen oli vähän tärähtänyt/liikahtanut mutta näytti ihan tarpeeksi esimerkkiä vaunusta, etten ruvennut ottamaan sitä uusiksi.
Seuraavissa mutinoissa
Roskapönttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti