Kiroillen eteenpäin

Fotoetsikilven kanssa on saanut taas vääntää mielettömästi. Plaah. Kai se tästä vielä, vaikka heikolta näyttääkin.

Rupesin sitten ohessa pykäämään tuota kuljetuskilkettä kun noiden metallilirpakkeiden asettuminen on niin tolkuttoman hidasta. Eipä se ole kovin pitkälle edennyt sekään, mutta onpahan ollut jotain puolinäkyvää tekemistä.

Kuvia en malttanut ottaa, kun rupesi harmittamaan tuo hitaus. Ehkä ensi viikolla sitten.

Vihastuttavia ja ihastuttavia

Fotoetsiosat.
Voi elämä, kuolema ja pari välitilaa, millaisia kilkkeitä ne ovat. Mainioita sikäli, että ne ovat yksityiskohtaisempia ja ohuempia kuin vastaavaa käikälettä esittävät muoviversiot, sopivat siis skaalaan paremmin. Eikä isompien palikoiden kanssa ole ikinä mitään hämminkiä: kaikensorttiset ritilät, kahvat ja suojalevyt ovat oikein näppäriä ja suht' mukavia käpistellä.

Mutta nuo puolitoista milliä kertaa puolitoista milliä -napit, jotka pitäisi saada vielä taivuteltua parilta sivulta 90º kulmaan ja sen jälkeen kiinni mallin johonkin kulmaan kun liimapinta-ala on jotain mitätöntä. Tai hippasen pidemmät mutta puolet kapeammat lirpakkeet, jotka nekin taivutellaan jonkun mokkulan ympäri (tässä tapauksessa ensinmainitunkaltaiseen läpyskään kiinni).

Kiroillenhan tuo yleensä menee ainakin johonkin suuntaan. Enemmän tai vähemmän kieroon vääntyneinä, minä kun en omista tarkkuustyöhön soveltuvia työkaluja - vielä. Näistä tämän setin PE-paloista osa on lentänyt sormista "ka-zing!" johonkin lattialle, kun koetin väännellä niitä paikoilleen. En ole vieläkään löytänyt. Enkä tule löytämäänkään, kun kerran lopetin etsimisen ja annan imurin hoitaa unohdukseen pudottamisen.

No niin, nyt on vedetty henkeä, raportointi jatkukoon.
Alkuviikosta näppäilin nuo ammuslippaiden pidikkeet kasaan (hankalahkoa puuhaa), pari välilättyä taisi mennä vähän vinoon, ehkä niitä saa vielä tarpeen vaatiessa oiottua. Muuten väitän, että tykärit ovat koheltaneet ne rikki, kaikkihan tietävät millaista väkeä ne ovat ;)

Seuraavaksi iskin käteni suuntauskoneistoon. Sen kanssa ei käynytkään mitään kauheaa, rakentelu oli mukavaa ja sillai. Mitä nyt tuo tähtäin (fotoetsiosa sekin) on tippunut irti noin viidesti, siksei se ole tuossa kuvassakaan mukana:

Tämän illan puolella olenkin tuskaillut edelleen noiden naurettavan pienten läpysköiden kanssa ja muutaman vipstaakin kuivuessa kasasin tykin jalustan (kokeilin vielä, että tuo laite ylipäätään menee siihen. Meni. Hyvä.
Tuossa on kuivumassa ylöstaitettu tuoliteline, kaipa nuo ovat lataajien tuolit. Vasemmanpuoleinen saa odottaa vuoroaan ihan rauhassa, noita osia ei nimittäin ole suunniteltu erikseen kiinnitettäviksi, joten saa nähdä miten omat mengelöintini ovat tuhonneet kiinnitysmahdollisuudet.

Tuo laite muuten näyttää tässä vaiheessa todella omituiselta, mutta se johtuukin pääasiassa siitä, että pelkästä pohjaväristä ei saa silmällä kunnon otetta. Niin ainakin uskottelen itselleni.

Meninkin viimeksi uhoamaan, että tämä on kohta valmis :P

Pala kerrallaan

Sainpa sitten parin päivän aikana kasailtua (hyvin) vähän tuota kilkettä.
Vaan eipä tuohon kovin kauaa taida muutenkaan mennä, on sen verran vähäosainen, että maalikuvion arpomiseen mennee enemmän aikaa kuin kaikkeen muuhun.

Siinä taas niitä kuuluisia viimeisiä sanoja... ehkä pääsen katumaan jo seuraavan kierroksen aikana?

Eipä noissa kuvissa sen ihmeellisempiä ole kuin putket on saatu kiinni korokoneistoon ja itse tykin osien osuus lyöty enempivähempi kasaan. Pääasiassa tuo rakkine kun näyttää olevan sivun ja koron hallintaan liittyviä kilkkeitä (paremmin tällaisia tykkejä tuntemati veikkaan, että sivua ohjataan noilla polkimilla):

Muistaisi taas, mikä tuohon peräosan reikää peittämään oli tulossa niin tuo kuva häiritsisi ehkä vähän vähemmän. Noista astinlaudoista piti leikellä parit läpät irti, näyttää onnistuneen ainakin siedettävästi.

Pääsin jo fotoetsiosienkin kimppuun. Noihinkin pitäisi saada jotain rimoja vielä kiinni, mutta odotetaan nyt ensin, että noista bokseista kuivuu liimaus ensin.

Huomasinpa vasta kuvasta, että oikean ja vasemman puolen tuubiparit osoittavat vähän eri suuntiin. Asialle pitänee tehdä jotain:

Hieno siitä tulee 8)

Uutta putkeen

Tässä on jäänyt maalailu ja muu mielenkiintoinen projisointi aika vähille kun on pitänyt arpoa joululoman lentomatkojen kanssa. Tuloksena on siis uuden projektin kevyt ja hidas alku.

Projekti on siis Trumpeterin 1/35 20-millinen, neliputkinen FlaK38-it-tykki. Trumpalta olen rakentanut aiemmin Nebelwerfer 42:n, joka Italerin karmeasta 15cm Panzerwerfer 42 auf Schwerer Wehrmachtsschlepper-mallista poiketen oli loistava. Nebelwerfer on ehkä parhaiten onnistuinein mallini, ehkä saan puskettua siitä kuvia tännekin jossain vaiheessa.

Vaan itse asiaan. Boksi ennen virallista avaamisoperaatiota:

 

Ja setin sisältö:

On siinä muutama ihan järkevän näköisesti järjestetty ranka ja kolme arkkia fotoetsipalikoita. Saas nähdä, mitä niidenkin kanssa käy kun noin isojen lättyjen kanssa ei ole vielä tullut pelattua.

Napsin ensin parit selkeästi erilaiset osat irti (putket ja niiden kiinnityskalikat) ja marssin parvekkeelle pohjamaalaamaan kaikkia muita paloja huonossa valaistuksessa. Osat ovat rangoissaan kiinni, joten kaikkia niitä joutuu vielä fiksailemaan ennen oikeaa maalausta. Ajattelinpa vaan olla laiska ja tehdä kerralla muuten ison ja vaivalloisen työn, noiden sprayaus irrallaan on hermojaraastavaa.

Sitten iskin innokkaat sormeni jo viime viikolla valusaumoista puhtaaksiviilailtuihin tykinputkiin ja maalasin peräkappaleet mustanharmaalla. Minulla kun on vähän sellainen fiilis, että jos noita nimenomaisia osia ei maalaa suunnilleen valmiiksi heti alkuvaiheessa, niitä ei saa ikinä korjattua kunnollisiksi. Minun taidoillani ainakaan.

Tämä tästä tältä erää, ehkä prokkis saa taas tuulta purjeisiinsa kun se on saatu aloitettua. Voi toki olla, että näillä valonmäärillä kaikki oleellinen jää viikonlopuille, ei tuolla parvekkeella näe tarpeeksi enää töiden jälkeen. Meinasin hoitaa valtaosan maalauksesta taas ruiskuttimella, kun sain tuoreen purkin ilmaakin tuliaisina tuossa syksyllä. Eikä mitään opi harjoittelematta. Yllättäen.

Projektin 3/2010 päätösjulistus

Sturmpanzer IV / amerikkalaisten sanastossa Brummbär, ensimmäinen tankkiprojektini vuosiin (ja melkeinpä ainoa pienoismalli reiluun viiteen vuoteen) on nyt oikeasti Valmis. Vaunu on heitetty hyllyyn kuvien ottamisen jälkeen. Niissä kuvissakin oli toki parantamisen varaa, samoin kuin tuossa rottelossa. Mutta tää on tätä ja kai ne joskus hallitut mukataidotkin palaavat tekemällä. Ehkä.

Taidan rutista aikalailla samoista asioista, mutta siihen minulla on taipumusta, ei mitään uutta sekään.

Anyway, napsin tuossa perjantaina nipun kuvia isolla kameralla (D300), kun taivas oli pilvetönnä ja luonnonvaloakin oli tarjolla. Ei sitä tarvinnut siis kauaa odottaa edellispostauksen jälkeen. Yllättäen tuokaan määrä syksyistä myöhäisiltapäivän luonnonvaloa ei auttanut kovin pitkälle. Vaan jos olisin odottanut aurinkoista viikonloppua, puhuttaisiin kai ensi vuoden helmikuusta.

En minä kehtaa postata kuin parikolme hassua kuvaa noista uusista, sama käikälehän tuossa edelleen on. Ovat vaan olevinaan vähän vähemmän "work in progress":

 

Jos joku ihmettelee, mitä helvettiä tuo A + w noissa isoimmissa Schürtzenien lohkoissa tarkoittaa, syy on ihan mallin itsensä historiassa: tekele tuotiin outona nörttimatkamuistona Asturiasista ja sikäläiseen historiaan taas kuuluu sangen oleellisena osana Cruz de la Victoria, symmetrinen risti, jossa on jotain minkä minä tulkitsen alfaksi ja pikkuomegaksi (ja kas, wikipediaa tässä samalla lukiessani voin todeta olleeni oikeaksi). Ajattelin siis liittää hankintapaikan jotenkin tähän retaleeseen ja mikäs sen parempi kuin jo alunperin kutakuinkin oikeanmuotoiseen ristikuvioon parin kirjaimen lisääminen olisi aika oiva keino hoitaa muistelomerkintä.

Mikäli muistaisin yhtään paremmin, miten Condor-legioona rähelsi Espanjan sisällissodassa, koettaisin arpoa kasaan taustatarinan siitä, miten vaunumiehistö on ollut jo tuolla mukana. Mutta enpä nyt saanut aikaan vielä tässä vaiheessa. Katsellaan sitten vuoden nelosprojektin kanssa, muovinpalojen historia kun on sama, vuosi vain on tämä eikä edellinen.

 Tämä bloginkuvatus on muuten ylittänyt harhakuvitelmani siitä, miten jaksan tämän kanssa näppäillä. Postauksia on kertynyt jo toistakymmentä ja jokaviikkoisen lässytyksenkin olen saanut pidettyä! Järkyttävää tällainen. Olen kai tullut vanhaksi.

Niin ne kaksi muuta projektia: ensimmäinen oli se puoli vuotta nielaissut videotykkihyllyn asennus ja toinen oli huhtikuussa aloitettu ja paskottu natsiufo (Haunebu II Gerät), mutta ei niistä sen enempää...

Se ois siinä

Kannattaisi kai marista ääneen enemmänkin, saa taas asioita aikaan. Maalasin tunkin ja tuon tiesminkälieneen, joka on siinä vieressä kiinni ja sotkin (muka "säistin") vähän maan värillä. Päälle vielä vähän tuota eilenmainostettua Tamiyan mutatikkua. Olisi pitänyt tehdä tuokin erikseen, eli kyhätä työkalut ensin valmiiksi ja lyödä kiinni vasta viime hetkellä.
Ehkä sitten ensi kerralla osaan järjestellä työvaiheeni. Tämähän on, kuten olen usein manannut, ensimmäinen tankkimalli vuosiin.

Noestin tuota haupitsin suuaukkoakin vähän, se näyttää ainakin livenä ihan hyvältä, kuvissa ei niinkään. Tällä säällä, keittiön ikkunan ääressä, ei oikein tule hyvävaloisia kuvia vaan fotoista tulee yllättävänkin kohinaisia. Ei tästä N900:n kamerasta ihan ihmeisiin ole, vaikka hyvässä luonnonvalossa saakin aika mainioita otoksia otettua. Siksipä odotankin finaalikuvien kanssa ehkä vähän kirkkaampaa päivää (tai sitten kaivan kameran tripodeineen esiin ja virittelen jollain kattovaloilla vähän paremmat olosuhteet. Saas nähdä, tuleeko ensin kirkas päivä vai kyllästynkö minä odottamaan... vähän veikkaan jälkimmäistä :)

Sitten onkin aika iskeä seuraavan prokkiksen kimppuun (Trumpeterin 20mm FlaK 38). Tuo on tietyssä mielessä aika loistava kohde, kun sitä voi jatkaa tulevaisuudessa kyhäämällä jonkunsorttisen ajokin (puolitelavaunun tai kuorma-auton tai jonkun Flakpanzerin pohjan) ja lyödä tuon roikaleen siihen päälle killumaan. Ajokin kanssa toivoisi tietysti käyvän paremmin kuin Thorin kanssa (Nebelwerferillä varustettu puolitelavaunu, se oli aika jäätävä malli).

Viimeistelyä vajaa valmis - edelleen

Arkikiireistä johtuen Sturmpanzerin edistyminen on ollut hitaahkoa. Eipä siinä enää kauheasti ole jäljelläkään.
Kuluneen viikon askareisiin on kuulunut varatelapyörien kyhääminen kasaan ja erinäisten maalisotkujen siistiminen. Nyt jäljellä on enää suunnilleen kk:n aukiporaaminen (kun en särkisi sitä tyystin ohimennen) ja työkalujen maalaaminen. Niin ja putken suun nokeaminen.

Voisi olla ihan kiehtovaa investoida joihinkin pigmentteihin, joilla saisi tuota elämän jälkeä vähän paremmin kuin pelkällä maalilla. Tai sitten vaan sotkisin niillä entistä enemmän :P Ehkä niillekin sietäisi antaa mahdollisuus. Migin tekeleitä kehutaan aina siellä sun täällä, mutta olihan tuo Tamiyan mud-tikkukin ihan jees. Hmmm. Haistan kilpavarustelun vienon tuoksun. Ja se tuoksuu hyvälle.

Hissukseen taas

Tämän viikon teemana on "damage control" eli turhien sotkujen siistimistä. Tajusin myös yhtenä päivänä, että tuohon vaunun takaosaan voisi nakata parit ylimääräiset varatelapyörät roikkumaan. Olisi enemmän satunnaista rompetta mukana, maaluuseen nekin menivät ja ovat nyt edes naamiokuviomaisuudessa.

Säistämistä pitäisi harjoittaa vielä vähän, ketjuja pitäisi korjausmaalata vielä vähän (mönkään nekin menivät, ensi kerralla paremmin). Pah. Sen siitä saa, kun rupeaa arvailemaan omia metodejaan ja järjestystään.

Tuosta mitään uusia kuvia ole, muutos edelliseen on niin mitätön vielä tässä vaiheessa.

Kevyttä askartelua

Alkuviikko meni taas räveltäessä.

Koetin saada palkkiristejä vaunun kylkiin (päätin sitten sotkea perään ja keulaankin yhdet), tällä kertaa sapluunametodilla. Leikkelin siis siirtokuvista oleelliset palat pois: yhdestä keskusristin ja toisesta reunukset. Näitä piti sitten käyttää maalailun apuna.

Aloitin maalaamalla ulkoristikon valkoisella, neljään kohtaan rungossa. Kaksi onnistui paremmin, kaksi valui vähän penseästi kun sapluunanroikale ei sitten ollut niin hyvin kiinni pinnassa kuin luulin. Eipä tuo mitään, ajattelin että osa sotkusta korjautuu kun maalaan harmaanmustalla keskusristin. Taas kerran pari niistä valui oudosti, pari onnistui paremmin. Loppujen lopuksi maalailin samoilla maaleilla mutta pensselillä fiksaukset ja jätin kuivumaan.

Seuraavan kerran pitää korjailla palkkiristien yli menneitä sotkuja taas camoväreillä. Kai tämä taas tästä.

Sotkin vähän kuivahtaneen kuran väriä ketkuihin ja alarunkoon muutenkin, sen jälkeen sotkin vielä Model Exposta ostamaani Tamiyan weathering stickiä (mud) kutakuinkin samoille alueille. Lopputulos näyttää paakkuuntuneelta kuralta. Ihan jees.

Viimeistelyä vaille valmis, mukamas

Pikkuyksityiskohtien kanssa on taas tullut säädettyä ties miten paljon. Ensimmäinen naamiokuviointiyritys meni - yllättäen - vähän mönkään kun joku tollo ei ollut tosiaan putsannut työvälineitään kunnolla. Lopputulemana pehmeistä linjoista tulikin jotain enemmän juna-aseman lattiaa muistuttavaa, kun ruisku räki minkä ehti.

Jälkiä piti siis korjailla, eikä siitä enää niin hienoa saanut, ainakaan jos turhan läheltä katsoo. Toisaalta taas, ei näitä ole tarkoituskaan ihan sentin päästä tuijottaa. Pääasia, että rakkineen muoto rikkoutuu kun kauempaa katsoo, sitä vartenhan koko juttuun on alunperin lähdettykin.

Maalasin noiden ensimmäisten ylimääräisten telakenkien päälle tuon kuvion, kun meinaan mustamaalata ne kumminkin tässä seuraavien pikkuaskelien aikana. Huomenna pitäisi kai ohimennen käydä hommaamassa sitä roiskittavaa mustaa ja valkoistakin maalia, niin voin koettaa tehdä Balkenkreuzit ihan mallineiden avulla. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee...

Olkoon tämä postaus lyhyempi, kun ei tuosta sotkemisesta ole tämän ihmeempää sanottavaakaan. Lopetan siis nippuun kuvatuksia: