Hulluus se pahenee
Rävelsin laskutelinekuilujen kanssa ja hioin kulmia pois. Lopputulos ei vakuuttanut. Kuilujen ja luukkujen välissä oli irvistäviä onkaloita. Siipien ja rungon yläpuolen liitoskohta ei vakuuttanut myöskään: niiden välinen rako oli pieni, mutta silmiäraastavaksi äityvä. Eivät nämä minua aiemmin häirinneet!
Tai sitten ne häiritsivät sen verran, etten oikein pitänyt lentokonemalleista, mutteivät tarpeeksi korjaamista vaatiakseen. Ota näistä selvää. Nyt ne häiritsivät ja kaivoin Tamiyan kittituubini esiin ja rupesin vähän tasoittelemaan.
Yhtenä iltapäivänä levittelin kittiä ja seuraavana hioin klönttejä pois. Kai se olisi nopeamminkin kuivunut työstövalmiiksi, mutta ajattelin pelata varman päälle. Amatöörisilmiini lopputulos näytti ihan toimivalta. Saattaa olla, että joitain paneelirajoja ei enää näkisi kaiken tämän hiomisen jälkeen enää niin hyvin, mutta se taas oletettavasti riippuisi aikalailla käytettävästä maalista.
Tämän itseni täysin yllättäneen välivaiheen jälkeen maalasin koko roskan uusiksi. Ehkä tämä iteratiivinen oppiminen uppoaa joskus paksuun kaaliini ja lopetan kaikenlaisen turhan tekemisen muka hyvänä ja aikaasäästävänä ideana. Tai sitten en.
Maalikuvio
Mallin maalikuviota mietin ja hämmästelin jo aiemmin. Askin kansi näyttää normaalintylsältä USAF-harmaalta ja laatikon kylkien esimerkkikuvien ja maalausohjeen hyvin tumma harmaa eivät kummatkaan inspiroineet suunnattomasti. Suosimani fiilispohjaisen taikahattumetodin asemesta päätin, että otetaan tämä projekti nyt sitten ihan vakavasti. Ihan vaihtelun ja virkistyksen vuoksi, jos ei muuten.
Referenssit
Kävin läpi aikamoisen nivaskan Lasselta saamaani A-10 -referenssimateriaalia: tekstiä ja kuvia. Keskityin pääasiassa tähän nimenomaiseen versioon (joka taas löytyi viitattuna joko "N/AW A-10A" tai "YA-10B" -tunnuksella) ja sen ulkonäköön. Liitän alle kaksi mielestäni hyödyllistä esimerkkikuvaa.
Tumma vempele olisi tieni päässä. Tietysti voisi kai olla mahdollista, että näiden kuvien esittämien testilentojen (kt.s mikälie sensoritikku nokassa) jälkeen protokone olisi saanut toisenlaisen maalikaavion päälleen, mutta siitä ei tullut vastaan mainintaa. Päätin pitää päätökseni jättää "
mitä jos" -maailman sikseen ja pysyä vakaasti asialinjalla.
Synkkyyttä peliin
Maalausohje puhui "
Gunship grey"-värisävystä. Käyttämäni VMA-sarja ei tietenkään käytä mistään väristään tuota nimeä. Netissä tuli vastaan mm. Black Grey (VMA 71056) tuossa roolissa käytettynä, mutta minun makuuni / mielikuvaani se oli ihan liian synkkä. Mietin tuokion käyttäväni German Greytä (VMA 71052), joka oli aika tumma. Toisaalta, minulla oli myös USAF Dark Grey -puteli (VMA 71123) korkkaamattomana, joten arpajaiset päättyivät pikaisesti.
Ensimmäinen maalikerros
Virheenkorjaussessio
Toissaviikon postaukseen tuli kommentti Lasselta, liittyen ohjaamon maalaukseen. Jätin nuo ikkunasta ulosnäkyvät osat vaaleahkonharmaiksi, kun niiden pitäisi oikeasti olla ennemminkin mustat. Jostain syystä olin törmännyt aiemmin ihan vääränlaiseen ohjaamokuvaan (tai todennäköisemmin: katsonut ihan mitä sattuu) ja tein niin kuin tein. Asialinjalla jatkamisen nimissä mursin ohjaamokuomun liimauksen auki ja ilahduin kun näin, että ainakin liitos oli pitänyt ylimääräiset maalit ulkopuolella.
Maalasin käsipelillä häpeälliset virheeni peittoon aiemminmainitulla mustanharmaalla ja kun kerran pääsin vauhtiin, maalasin myös kuomun pokien sisäpuolet! Olin suorastaan järkyttynyt. En tavoitellut täydellistä peittoa vaan ennemminkin edes kohtuullista jälkeä, varoen ylimaalaamista.
Liimasin kuomun uudelleen kiinni kun maali oli kuivunut. Kuvassa näkyy, että olin jo ehtinyt liimata Avengerin nokan koneeseen maalia kuivatellessani. Pohdin parasta lähestymistapaa ja päätin ottaa riskin ja maskasin pahkiksen nokan niin, että varovaisella ruiskuttelulla vain ja ainoastaan tykin pitäisi maalautua. Putkiston ulostulopään maalasin herkillä otteilla teräksiseksi (VMA 71065 Steel). Tätä kirjoittaessani lopputulos on vielä mysteeri.
