Propellihatun tukijalkaviritelmäaliprojekti

Mallin sinänsä valmistuttua minua jäi vähän kaihertamaan se, ettei tuolle ollut mitään paikkaa nököttää. Lentokoneilla on laskutelineet, tankeilla telaketjut, mutta TIEn seisottaminen siivillään ei ole oikein kaunis idea. Siispä...

Palalaatikolle!

Kaivelin epämääräistä tuhatlaatikkoani ja koesovittelin TIE:tä erinäisten palojen päälle. Sitten silmiini osui jonkun saksalaisen vaunun telakenkäranka, jonka keskusrinkula sopi ohjaamokapselin tueksi kuin moottorisaha vihollisen mahaan. Naksin yhden irti ja jatkoin koesovittelua sen kanssa.

Yllättäen samaisen rangan telakenkäosa sopi jotenkin kivan oloisesti laihasta donitsista töröttävään tangonpätkään. Kokeilin sitten kahta niin, että saisin jonkunlaisen "jalan" aikaan. Idea vaikutti toimivalta. Vastapääksi olin löytänyt patteripantterista jonkun epämääräisen laatan, mutta telakengänosien liimaaminen siihen suoraan ei vaikuttanut tukevalta. Napsin sitten toisen rinkulan ja pyörittelin palasia sormissani ja päätin, että näillä aloitettaisiin.

Ennen kiinniliimaamista veistin telakengistä kaikki paitsi yhdet ohjainläpyskät. Niihin tai niiden kautta voisin lisätä jotain epämääräistä greeblausta tähän viritelmään. Ei tästä mitään Fine Model -teosta olla tekemässä, vaan jotain, mikä olisi tyhjää parempi. [155]

Roina

Eipä tuossa sitten ollutkaan muuta kuin koko roskan täyttäminen pienillä paloilla. Napsin siis kouraani muutamia sopivan näköisiä palasia ja rullan metallista kukkiensidontalankaa kaapeleita / johtoja varten.

Tunkin pohjalevystä tulisi hyvä näyttö tjsp

Porasin pariin palaseen (palautuspyörän puolikas ja satunnaismötikkä) pienet reiät kaapeleita varten. Näihin tungin sitten yhteensä vajaan tusina kappaletta kutakuinkin samanmittaista langanpätkää ja pikaliimasin paikoilleen. Päätin hetken mielijohteesta, että yksinään kulkevien johtovetojen asemesta käyttäisin näitä johtokimppuina. Ehkä toisin olisi voinut olla myös hyvä, mutta nyt mielessäni oli jonkunlainen telakointiteline tai latausasema tai sen suuntainen rakennelma.

Koristehelma

Tässä vaiheessa nuo pohjalaatan aukot kaipasivat viimein täyttämistä, joten rupesin veistelemään muovisuirosta kutakuinkin oikean muotoisia ja -kokoisia palasia. Näiden tueksi liimasin poikittain pienen levyn (kts. kolmas kuva tästä alaspäin) niin, että täytepalat eivät olisi kiinni vain ja ainoastaan epämääräisen sivupintansa kautta.
Leikkelin myös tukilaitoksen sivuja varten muovisuirosta helmat. Tämän tarkoitus oli tietysti antaa pohjapalikalle selkeä muoto. Sekään ei ollut muodoltaan täydellinen, mutta tulisi korjaantumaan vähän myöhemmin.

Huimat aukot ja kuopat kittasin Tamiyan kitillä, joka rupesi kuivahtamaan loppuvaiheessa. Eipä siitä olisi mitään haittaa kun sen kuivumisen jälkeen olisin joka tapauksessa hiomassa turhia pois.

Viimeiset roippeet

Läiskin vielä muutaman palasen kiinni vastatäytetylle ja vapaalle alalle. Tukirakenteen toiseen "jalkaan" pistin täytteeksi noita Panzerien työkalukiinnikkeitä ja periskooppien suojapalasia. Toiseen taas pistin hetken hulluudessa pätkäistyn telapyörävarren (mikä lie oikea nimi tälle kääntösauvajousituksen osalle) ikään kuin hydrauliseksi kilkkeeksi. Tiedä sitten, tuleeko tuostakaan mitään fiksun näköistä kun tekele on maalattu. [190]

Koomisinta tässä kaikessa on, että tämän viritelmän rakenteluun on mennyt ihan mieletön määrä aikaa verrattuna projektin tähteen. Enkä ollut edes suunnitellut tekeväni mitään!

Maali

Otin ja oikaisin tässä vaiheessa 24h eli ruiskuttelin ensin pohjamaalin (VSP 73601 Grey Primer) ja kutakuinkin heti sen päälle (pienen puhaltelun jälkeen) harmaata maalia (VMA 71120 USAF Medium Grey). Tuo nyt sattui olemaan samaa sävyä Interceptorin kanssa, joten säistämisen olisi syytä tehdä jonkunlaista eroa. [200]

Koska aika on ollut kortilla viime aikoina, lievästi sanottuna, ehdin viimeistellä telineen vasta toista viikkoa maalaamisen jälkeen. Litkutin sen aika ankarasti sillä samalla VMW:llä kuin Interceptorinkin. Pienen kuivattelun jälkeen mattalakkasin koko roskan ja päätin, että nyt sai riittää. [203]

Olin kyllä miettinyt aika pitkäänkin, että olisin maalannut jotain lamppuefektejä tai näyttöruutuhenkisyyksiä. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ne olisivat vain ryöstäneet huomion pois mallista ja se ei ollut tämän jalustapalikan tarkoitus. Joskus pitää vaan osata lopettaa ajoissa ;)

Eliittimerkinnät ja kokoonpano

Veriraidat

Ajattelin tehdä siipien punaisten raitojen lowtechinä eli viipaloin muutaman pätkän maskiteippiä ja asettelin ne niin, että ne olivat kutakuinkin samoilla kohdilla ympäri siipiä ja että niiden rajaama alue olisi jotenkin yhtäläinen.

Koska en ole jostain syystä (tyhmyyttäni) ikinä ostanut Vallejo Model Air -sarjan punaista, käytin jo aiemmin mainittua peruspunaista (VMC 70926 Red). Toki tuonkin olisi saanut laimennettua kynäruiskuohueksi, mutten ollut sillä tuulella. Töpöttelin siis sienellä aika roimasti ja tietoisena siitä, että jotain tulisi kuitenkin käsin korjattavaksi. [115]

Jälkiäni siistiessäni muistin myös aiemmat mutinani ohjaamolasista. Päätin aika ripeästi, että raamit saisivat olla rungon kanssa samaa sävyä, joten maalasin ne varoen samalla maalilla (VMA 71120 USAF Medium Grey). Minusta tuo näytti hyvältä. [118]

Paketti kasaan

Liimasin askartelusessioni päätteeksi siivet kiinni komentokapseliin ja muistaessani riivin kulkuluukun ikkunoista teipit pois. Ne eivät olleet vuotaneet, joten sekin huolenpuolikas osoittautui turhaksi. [120]

Avaruussää

Koska litkulaaristani löytyi harmaalle tarkoitettua litkua (VMW 76516 Grey), käytin sitä kaikille näille väliharmaille pinnoille. Suurimman huomion annoin siipipaneelien keskiosiin sekä ulko- että sisäpuolille, näissä kun olivat ne parhaiten näkyvät greeblet. [130]

Kai se jotenkin eroaa edellisen askeleen tekeleestä... Jollei muuten niin urat / paneelirajat ovat tummemmat nyt kuin aiemmin. Minusta siinä oli nyt vähän enemmän syvyyttä, mutta voin olla tietysti puolueellinenkin ja nähdä mitä haluan.

Kuivaharjasin (VMA 71121 USAF Light Grey) Interceptoria aika vauhdilla seuraavana iltana. Keskityin lähinnä siipien keskiosiin, reunoihin ja kapselin yksityiskohtiin. Ehkä näistä kuvista erottaa jotain, livenä muutos oli kyllä havaittavissa. Pääasia, ettei efekti iskenyt räikeästi silmiin. [140]

Aurinkopaneelit

Alkuperäisen tehdasmaalatun mallin aurinkopaneelit olivat mattamustat. Minusta ne eivät näyttäneet niin oikeilta, joten kaiken lopuksi sutaisin Vallejon kirkkaan lakan niiden päälle. Pelkäsin vähän tuon viime projektin väliaskeleen takia, että ne näyttäisivät samalla tavalla märiltä. Turhaan säikyin, livenä ja kuivahdettuaan ne näyttivät minusta juuri oikeanlaisilta. [145]

Kolikko tarjoaa apua kokoluokan hahmottamiseen

Pikamaalaus

Harmautta

Arvoin pienen hetken, minkä noista varastoni harmaan eri sävyistä valitsisin. Kaikki niistä varmaan kävisivät, mutta olin tylsä ja ruiskuttelin ohjaamopodin ja siipien ulkopuolet keskiharmaalla (VMA 71120 USAF Medium Grey). Mietin, että kuivaharjaisin nuo vielä vaaleammalla ennen litkutusta, mutta siihen nyt olisi vielä aikaa.

Tuo näytti ainakin tässä välissä ihan jonkun puoli-innokkaalta käänteiseltä paneelien esivarjostukselta. Seuraavana iltapäivänä maalasin vastapuolet ja jätin ne taas kuivumaan ja odottelemaan maskausaikaa. Tässäkin saattoi jo nähdä, ettei tuonne ohjaamoon tosiaan nähnyt sisään kunnolla.

Puoli tuntia myöhemmin

Istuin yhtenä keskiviikkona vihdoin Tamiya-rullani kanssa vähän askartelemaan. Olin etukäteen miettinyt, että "tämähän käy yhdessä hujauksessa" ja olin perinteikkäästi vähän väärässä. Hidastavana tekijänä olivat siis teippiäni huomattavasti kapeammat suojattavat palaset. [105]

Olin kohtuullisen luottavainen sen suhteen, että olin ollut tarpeeksi tarkka (vainoharhainen) ja että mikään ei vuotaisi läpi. Vaikka kaiken teippaamisen jälkeen olikin jo vähän myöhä, päätin, että maalaamiseen itseensä menisi vain pari hassua minuuttia. Mitä sitä turhaan lykkäämään seuraavalle päivälle jotain niin nopeasti tehtävää?

Aurinkopaneelien mustaksi (VMA 71057 Black) maalaamiseen meni maksimissaan kolme minuuttia [108]. Mutta kuten kaikki tietävät, odottavan aika on pitkä...

Seuraavana aamuna

Kuorin kauhealla tohinalla maskaukseni mäkeen seuraavana aamuna, kun halusin nähdä, miten oli käynyt. Aika mielettömän hyvältä se minusta näytti, hiphei!

Mainiota, mainiota! Seuraavaksi kävisin tähän nimenomaiseen malliin oleellisesti kuuluvien veriraitojen kimppuun. Niiden jälkeen ajattelin maalata vihdoin etulasin pokat ja litkuttaa kaiken harmaan niin, ettei kone näyttäisi ihan Sienarin tehtaalta tulleelta. Tuon päälle lievä kuivaharjaus ja jo aiemmin julistettu lakkaaminen niin johan olisi valmista.

Munankuori kasaan

Työtilat

Kun Pilotti oli valmis, rakensin ohjaamon kasaan. Höpöhöpöhaarukka meni kiinni tuolin selkänojaan, tuoli taas lattiaan. Ennen sen suurempia rakenteluita kävin isommat osat läpi ja maalasin erinäisiä komponentteja punaisiksi (VMC 70926 Red) sekä seinistä että pilotin eteen tulevasta kojelaudasta.

Ohjaamon etulevy ei ollut mitenkään erikoinen. Kaikenkaikkiaan näiden yhteensaattaminen oli vähän rasittavaa, kun sivukalotit heiluivat kuin humalaiset heinäntekijät, kunnes ne sai pinnattua kiinni sekä etu- että takapalaan.

Lopuksi liimasin ohjaamon alarunkoon kiinni. Kokeilin sentään ennen liimausta, että saisin etulasin laitettua paikalleen myöhemminkin. Halusin jättää sen vielä irralleen tässä välissä, jotta sen maskaaminen olisi helpompaa.

Jollen olisi rakentamassa tätä suoraan laatikosta, olisin väkertänyt Pilotille jonkunlaisen ohjaimen käsiin. Nyt tuo hahmon asento näytti vähän koomiselta, ainakin ennen koko rungon sulkemista, kun sen vielä näki kunnolla.

[60]

Lasit

Alkuun lasien maskaus näytti onnistuneen mainiosti. Etulasin ulkokehän ruutujen muodot eivät kuitenkaan tykänneet totella ja toimia nätisti, joten niiden kohdalla koko ykkösyritykseni meni pipariksi.

Yläluukku sentään toimi kelvollisesti, joten huonomminkin olisi voinut mennä. Jos joku miettii, miksen käyttänyt noihin lohkoihin ennemmin tilkkutäkkimenetelmää ja vastaus on: siitä nyt ei tule ikinä yhtään mitään.

Kaikki kiinni

Liimasin etulasin kiinni taas erikeepperillä ja rungon normaalisti kiinni alarunkoon. Sen jälkeen erikeepperöin kattoluukun kiinni kattoon, vaikka senkin pitäisi muka pysyä kiinni noilla rimpulaklipseillä. Jostain syystä en luottanut noihin alkuunkaan.

Olin päättänyt, että maalaan nuo tuulilasin raamit käsin sitten kun kaikki muu on tehty. Vaiva ei olisi edes mainittava ja lopputulos olisi vähemmän riskialtis kuin aikaasyövä teippisilppumaski.

Ihan lopuksi kasasin siivet eli liimasin niiden viimeiset kolme puuttuvaa palaa paikoilleen. Jätin siivet kytkemättä runkoon sillä idealla, että kokonaisuuden maalaaminen tulisi olemaan helpompi ja varmempi. [75]

Valistunut arvaukseni jatkosta olikin, että päämaalaus olisi hoidettu kolmessa sessiossa. Ensin yksi puoli siivistä ja valtaosa rungosta. Toisella siipien kääntöpuolet ja loput rungosta. Kolmannella kerralla maalaisin paneelit ja liimaisin ne paikoilleen, jolloin maalin kuivattelua varten vempain lepäisi jo valmiilla osillaan.

Kaikki muu, kuten punaiset raidat ja kaikki muu maalttaisiin sitten näiden jälkeen. Kaipa niihinkin saisi pari istuntoa tuhottua, samoin kuin lakkaamiseen ja muuhun hulluun. Tosiaikaa tärväytynee aika vähän, mutta helposti kokonaisen työviikon päiville hajautettuna.