Miniprojekti III/20

Polkupyörä

Olin mietiskellyt pitkin kevättä, olisiko mitään järkeä ostaa kausilippua HSL-kaupunkipyöriin, kun tarve ja eritoten käyttömahdollisuudet niille olisivat monen kuukauden osatyömatkoja vähäisemmät. Ajoin siis viime kevät-syksy -välin kaupunkipyörillä metroasemalle ja niiltä takaisin, silloin kun pyöriä sattui löytymään kulkuaikoihini. Jos lähipalautusasemani ei olisi aina tyhjä aamukahdeksan ja iltakahdeksan välillä, noitahan olisi voinut käytellä kaikkeen muuhunkin päähän pälkähtävän hoitamiseen. Mutta kun.

Täytenä sunnuntaifillaroitsijana ja viime keväänä ensimmäistä kertaa ~ 15 vuoteen pyöräilleenä en tarvinnut mitään scifivehjettä tai muuta high-end -romua. Tilasin ihan tavallisen pyörän, jotka kulkivat nykyään listoilla citypyörinä.

Loota tuli oven taa yhtenä keskiviikkoiltapäivänä ja odotteli eteisessä sunnuntai-iltapäivään asti, jolloin minulla oli vihdoin aikaa edes ajatella koko asiaa. Onneksi sää oli sellainen ja tekemistä oli, kuten sanottua, enemmän kuin tarpeeksi niin ei ehtinyt harmittaa.

Ennen aloitusta silmäilin pdf-ohjekirjan läpi, jotta tietäisin ehkä, mitä työkaluja tarvitsisin pyörän kasaamiseen. Tämäpä ei ollut Ikea-hylly, joten kaunis lista jäi löytymättä, mutta ounastelin tarvitsevani kasaa kuusiokolopäitä, lenkkiavaimia ja erikokoisia ja -päisiä ruuvareita.

Töissä

Silmäilyn ja muka terveen järjen mukaan ainakaan työkaluista ei olisi tulossa ongelmaa, mikä oli ehkä suurin huolenaiheeni. Mitään sen kummempaa kerrottavaa pyörän kasaamisesta en keksinyt, koska tuossa ei ollut mitään, mikä ei näkyisi suoraan jo kuvasta: eturengas kiinni; tanko kiinni; polkimet kiinni ja penkki paikalleen; viimeistely; valmis.

Valmis menopeli

Aikaa tähän kului pyöreä tunti. Ainoa enemmän ihmettelyä vaatinut asia oli renkaiden täyttö, opin nyt, että venttiileitä on ainakin kolmea eri sorttia ja tämä ei ollut se tavallinen. Onneksi olin muutamaa vuotta aiemmin ostanut jonkun höpönpöpönmonitoimipumpun, jossa oli outputit ainakin kahteen erilaiseen, myös tähän autonventtiilimalliseen (Schrader), joten eipä tarvinnut talutella fillaria lähimmälle bensa-asemalla ihan vain aloittamista varten.

Tuoreinta lainsäädäntöä tuo (tai minä itse) ei täyttänyt, kun päivänvaloa heikommassa valaistustilassa tulisi olla etu- ja takavalot. Syksyä odotellessa kai johonkin fikkareihin tarttis sitten investoida.

Valmista: Projekti II/20

1:110 Kuuraketti

Tässäpä oli taas rakenteluprojektia kerrakseen. Päätimme, että käytämme tähän ilta-aikaa, koska jos projektiassistentit 1 ja 2 olivat hereillä, lopputulos olisi silkkaa sirkusta. Palojen pinoaminen alkaisi vasta kun tytöt olisivat unten mailla, ei yhtään aiemmin.

Boeing S-IC

Ensimmäinen vaihe söi kaksi iltaa rauhalliseen tahtiin rakennellessa ja höpötellessä. Aikaa kului kyhteensä kolmisen tuntia ja sen tarkemmin kelloa kyttäämättä. Oleellisesti tämä mötikkä rakennettiin kahdessa suunnilleen yhtä isossa osassa, jotka kytkettiin lopuksi yhteen.

Kun vaiheen ytimen kantava osa oli kasassa, pääsimme vihdoin rakentamaan ja asentamaan ulkokuoren paneeleja.Keskeneräinen rakennelma oli kovin tilkkutäkkimäinen, koska vallankin nuo pituussuuntaiset putkihässäkät olivat asennusvuorossa vasta aivan lopussa.

5x Rocketdyne F-1

F-1 -moottorit olivat massiiviset nekin. Näitäkin saattoi vähän käännellä ja väännellä, ikään kuin laukaisuvideoissakin nähtävää suuttimien huljumista olisi ollut peräti tarkoitus simuloida. Tai sitten minä vain olen taipuvaisempi hulluttelemaan kuin muut. *köh*

North American Aviation S-II

Toinen vaihe alkoi aikalailla samalla tavalla ykkösvaiheen kanssa. Ihmekös tuo, kun laitoksen halkaisija oli sama kuin isoveljensä. Yläpää oli hippasen kompaktimpi ja aika hilpeä kasattava sekin.

Greebleiltään huomattavasti yksinkertaisempi ja kevyempi S-II oli nopeampi rakennettava, koska ulkokuoren komponentit rakennettiin aikalailla kaikki neljänä identtisenä palana ja ladottiin paikoilleen. Plus koko tekele oli ihan vähän lyhyempi noin muutenkin. Tämä vekkuli rakennettiin alusta loppuun yhdessä väsyneessä illassa.

Ylläolevissa kuvissa nuo punaiset kouraparit olivat seuraavan vaiheen kiinnitystä varten. Palasten kiinni- ja irtinapsuttelu oli yllättävän mainiota puuhaa.

5x Rocketdyne J-2

Moottorisarjan tyvessä erottui kulmittain tummanharmaat vastakappaleet ykkösvaiheen yläpään kiinnityskouriin. Aika kätevästi nuo oli jemmattu ja kuten sanottua, toimivat tosi hyvin, kuten odottaa saattoi.

Tietysti valmiit osat piti lyödä yhteen varastointia varten. Laitoksen koko oli aina vaan hämmentävämpi, vaikka oli tiedossa, että lopputulos olisi metrin mittainen, mutta silti...

Douglas Aircraft Company S-IVB

Raketin kolmannen vaiheen kasasimme yhdessä hujauksessa ja kun kerran vauhtiin päästiin, jatkoimme hätätorniin ja loppuroippeisiin. Edellisten mörssärien jälkeen tämä pulikka oli kuin limutölkki, mutta kiitos rakettimoottorin, automaattisesti mahtavampi.

1x Rocketdyne J-2

Viimeisen vaiheen pohjaan tuli enää yksi moottori, samaa mallia ja sarjaa kuin kakkosvaiheen viisikko.

Palat jonoon

Kaikki kolme vaihetta olivat aika vaikuttava kokonaisuus. Jäljellä oli enää se kevyin osuus eli se rahti, joka piti saada kiertoradalle tai useammalle.

Saturnus, vanhuuden tuoja

North American Aviation C/SM

Komento- ja huoltomoduuli oli hilpeän yksinkertainen rakenneltava kaiken tähän mennessä nähdyn jälkeen. Mutta niinpä se todellisuudessakin oli vähemmän vaikuttavan näköinen ulkoa kuin raketti itse. Yksityiskohtia oli riittämiin tunnistamista varten, eikä tässä skaalassa voinut vaatia paljoa tuon ihmeempiä greeblauksia.

Komentomoduulista rakennettiin vielä erikseen veteen laskeutunut kapseli metkalla huomiotaherättävän oranssilla kellukerenkaalla. Hilpeä minidioraama vai vinjetiksikö tätä pitäisi kutsua?

Grumman LM

Aika harvoista osista koostuva laskeutumis- ja nousumoduulipari oli välittömästi tunnistettava. Hattua nostettakoon suunnittelijoille. Kuumodulin sai väänneltyä suppuun ja jemmattua raketin kärkeen, suojakuorien väliin.

Tässä välissä en tajunnut kokeilla kiinnittää näitä kahta kuuhun laskeutumisen avainkomponenttia yhteen, pöh!

Kuumodulin sai asentaa myös minidioraamaksi pienelle kuunpalaselle. Mukaan oli annettu todellisuuttavääristelevät neljä astronauttia ja yksi omenapiirakkalan lippu.

Projekti II/20

LEGO 21309

Lego ideas - Saturn V

Olimme keskenämme kuolanneet pitkään Apollo-ohjelman kuuraketin perään, legosetti kun oli vaikuttava. Noin metrin mittaisena sille olisi vielä järjestettävissä nökötyspaikka (kyljellään toki), toisin kuin eräs myöskin kauan himoitsemamme UCS-sarjan aski ja eritoten sen tuorein versio.

Päätin vihdoin tilata sen tammikuun alussa meitä molempia ilahduttamaan. Pari viikkoa myöhemmin kuriirit roudasivat ison lootan toimistolle ja esittelin pakettia ympäriinsä suu messingillä. Rakentelu tunnistettiin kotona prosessiksi, joka tulisi jättää myöhäisilloille.

Tästä tulisi hauskaa! Paksuhko ohjekirjanen ja kaksitoista pussillista paloja lupasi myös, että näpertely ei loppuisi ihan heti ensimmäiseen iltaan.

Valmista: Projekti I/20

Su-27

Ystävällismielisen naapurivaltion Flankeri oli aika kiva rakentaa ja osa tästä mukavuudesta johtui kenties siitä, etten rakentanut sitä laskutelineet alhaalla. Ohje kun oli vähän epäselvä sieltä täältä ja kuvatusta katsellessa vallankin päälaskutelineet näyttivät enemmän siltä, että ne olisi tullut ennemmin arvata kuin tietää kasaan.

Tätä kirjoittaessa kone on nököttänyt jo hyvän hetken kirjahyllyn päällä ja olen ollut hyvin tyytyväinen pöljän tukitelineeni tarjoamaan mallin asentoon. Eikä se kauempaa katsottuna niin rumaksi jäänyt.