Miniprojekti III/20

Polkupyörä

Olin mietiskellyt pitkin kevättä, olisiko mitään järkeä ostaa kausilippua HSL-kaupunkipyöriin, kun tarve ja eritoten käyttömahdollisuudet niille olisivat monen kuukauden osatyömatkoja vähäisemmät. Ajoin siis viime kevät-syksy -välin kaupunkipyörillä metroasemalle ja niiltä takaisin, silloin kun pyöriä sattui löytymään kulkuaikoihini. Jos lähipalautusasemani ei olisi aina tyhjä aamukahdeksan ja iltakahdeksan välillä, noitahan olisi voinut käytellä kaikkeen muuhunkin päähän pälkähtävän hoitamiseen. Mutta kun.

Täytenä sunnuntaifillaroitsijana ja viime keväänä ensimmäistä kertaa ~ 15 vuoteen pyöräilleenä en tarvinnut mitään scifivehjettä tai muuta high-end -romua. Tilasin ihan tavallisen pyörän, jotka kulkivat nykyään listoilla citypyörinä.

Loota tuli oven taa yhtenä keskiviikkoiltapäivänä ja odotteli eteisessä sunnuntai-iltapäivään asti, jolloin minulla oli vihdoin aikaa edes ajatella koko asiaa. Onneksi sää oli sellainen ja tekemistä oli, kuten sanottua, enemmän kuin tarpeeksi niin ei ehtinyt harmittaa.

Ennen aloitusta silmäilin pdf-ohjekirjan läpi, jotta tietäisin ehkä, mitä työkaluja tarvitsisin pyörän kasaamiseen. Tämäpä ei ollut Ikea-hylly, joten kaunis lista jäi löytymättä, mutta ounastelin tarvitsevani kasaa kuusiokolopäitä, lenkkiavaimia ja erikokoisia ja -päisiä ruuvareita.

Töissä

Silmäilyn ja muka terveen järjen mukaan ainakaan työkaluista ei olisi tulossa ongelmaa, mikä oli ehkä suurin huolenaiheeni. Mitään sen kummempaa kerrottavaa pyörän kasaamisesta en keksinyt, koska tuossa ei ollut mitään, mikä ei näkyisi suoraan jo kuvasta: eturengas kiinni; tanko kiinni; polkimet kiinni ja penkki paikalleen; viimeistely; valmis.

Valmis menopeli

Aikaa tähän kului pyöreä tunti. Ainoa enemmän ihmettelyä vaatinut asia oli renkaiden täyttö, opin nyt, että venttiileitä on ainakin kolmea eri sorttia ja tämä ei ollut se tavallinen. Onneksi olin muutamaa vuotta aiemmin ostanut jonkun höpönpöpönmonitoimipumpun, jossa oli outputit ainakin kahteen erilaiseen, myös tähän autonventtiilimalliseen (Schrader), joten eipä tarvinnut talutella fillaria lähimmälle bensa-asemalla ihan vain aloittamista varten.

Tuoreinta lainsäädäntöä tuo (tai minä itse) ei täyttänyt, kun päivänvaloa heikommassa valaistustilassa tulisi olla etu- ja takavalot. Syksyä odotellessa kai johonkin fikkareihin tarttis sitten investoida.