1:110 Kuuraketti
Tässäpä oli taas rakenteluprojektia kerrakseen. Päätimme, että käytämme tähän ilta-aikaa, koska jos projektiassistentit 1 ja 2 olivat hereillä, lopputulos olisi silkkaa sirkusta. Palojen pinoaminen alkaisi vasta kun tytöt olisivat unten mailla, ei yhtään aiemmin.Boeing S-IC
Ensimmäinen vaihe söi kaksi iltaa rauhalliseen tahtiin rakennellessa ja höpötellessä. Aikaa kului kyhteensä kolmisen tuntia ja sen tarkemmin kelloa kyttäämättä. Oleellisesti tämä mötikkä rakennettiin kahdessa suunnilleen yhtä isossa osassa, jotka kytkettiin lopuksi yhteen.
Kun vaiheen ytimen kantava osa oli kasassa, pääsimme vihdoin rakentamaan ja asentamaan ulkokuoren paneeleja.Keskeneräinen rakennelma oli kovin tilkkutäkkimäinen, koska vallankin nuo pituussuuntaiset putkihässäkät olivat asennusvuorossa vasta aivan lopussa.
5x Rocketdyne F-1
F-1 -moottorit olivat massiiviset nekin. Näitäkin saattoi vähän käännellä ja väännellä, ikään kuin laukaisuvideoissakin nähtävää suuttimien huljumista olisi ollut peräti tarkoitus simuloida. Tai sitten minä vain olen taipuvaisempi hulluttelemaan kuin muut. *köh*
North American Aviation S-II
Toinen vaihe alkoi aikalailla samalla tavalla ykkösvaiheen kanssa. Ihmekös tuo, kun laitoksen halkaisija oli sama kuin isoveljensä. Yläpää oli hippasen kompaktimpi ja aika hilpeä kasattava sekin.Greebleiltään huomattavasti yksinkertaisempi ja kevyempi S-II oli nopeampi rakennettava, koska ulkokuoren komponentit rakennettiin aikalailla kaikki neljänä identtisenä palana ja ladottiin paikoilleen. Plus koko tekele oli ihan vähän lyhyempi noin muutenkin. Tämä vekkuli rakennettiin alusta loppuun yhdessä väsyneessä illassa.
Ylläolevissa kuvissa nuo punaiset kouraparit olivat seuraavan vaiheen kiinnitystä varten. Palasten kiinni- ja irtinapsuttelu oli yllättävän mainiota puuhaa.
5x Rocketdyne J-2
Moottorisarjan tyvessä erottui kulmittain tummanharmaat vastakappaleet ykkösvaiheen yläpään kiinnityskouriin. Aika kätevästi nuo oli jemmattu ja kuten sanottua, toimivat tosi hyvin, kuten odottaa saattoi.
Tietysti valmiit osat piti lyödä yhteen varastointia varten. Laitoksen koko oli aina vaan hämmentävämpi, vaikka oli tiedossa, että lopputulos olisi metrin mittainen, mutta silti...
Douglas Aircraft Company S-IVB
Raketin kolmannen vaiheen kasasimme yhdessä hujauksessa ja kun kerran vauhtiin päästiin, jatkoimme hätätorniin ja loppuroippeisiin. Edellisten mörssärien jälkeen tämä pulikka oli kuin limutölkki, mutta kiitos rakettimoottorin, automaattisesti mahtavampi.
1x Rocketdyne J-2
Viimeisen vaiheen pohjaan tuli enää yksi moottori, samaa mallia ja sarjaa kuin kakkosvaiheen viisikko.
Palat jonoon
Kaikki kolme vaihetta olivat aika vaikuttava kokonaisuus. Jäljellä oli enää se kevyin osuus eli se rahti, joka piti saada kiertoradalle tai useammalle.
Saturnus, vanhuuden tuoja
North American Aviation C/SM
Komento- ja huoltomoduuli oli hilpeän yksinkertainen rakenneltava kaiken tähän mennessä nähdyn jälkeen. Mutta niinpä se todellisuudessakin oli vähemmän vaikuttavan näköinen ulkoa kuin raketti itse. Yksityiskohtia oli riittämiin tunnistamista varten, eikä tässä skaalassa voinut vaatia paljoa tuon ihmeempiä greeblauksia.
Komentomoduulista rakennettiin vielä erikseen veteen laskeutunut kapseli metkalla huomiotaherättävän oranssilla kellukerenkaalla. Hilpeä minidioraama vai vinjetiksikö tätä pitäisi kutsua?
Grumman LM
Aika harvoista osista koostuva laskeutumis- ja nousumoduulipari oli välittömästi tunnistettava. Hattua nostettakoon suunnittelijoille. Kuumodulin sai väänneltyä suppuun ja jemmattua raketin kärkeen, suojakuorien väliin.
Tässä välissä en tajunnut kokeilla kiinnittää näitä kahta kuuhun laskeutumisen avainkomponenttia yhteen, pöh!
Kuumodulin sai asentaa myös minidioraamaksi pienelle kuunpalaselle. Mukaan oli annettu todellisuuttavääristelevät neljä astronauttia ja yksi omenapiirakkalan lippu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti