Perustähden heksapohjat

Viimeistelykierrokset

Viisitoista ansioitunutta taistelijaani olivat kutakuinkin valmiit. Vain heidän ympäristönsä puuttui kuvista. mustat heksapohjat olivat tylsiä ja kaikki aiemmat olivat joko hiekkapohjaisia tai vetisiä (tai yhdistelmää). Nyt kun minulla oli tuoreita ja ällöttäviä säistysmömmöjä, toki niitä piti käyttää lisää.

Mutalöllöä jalkoihin

Sotkin sekä alustoja että 'Mechien jalkoja toden teolla, koko sotkuarsenaalillani. Aloitin levittämällä euromutaa (VWE:Thick Mud 73807 European Mud) heksoihin ja jalkateriin aika hulvattomina annoksina. Ne kohdat, joihin euromutaa ei lentänyt, täyttelin mustalla mudalla (VWE:Thick mud 73812 Black Mud) ja sekoittelin niiden rajakohtia vähän, ettei lopputulos näyttäisi liian suunnitellulta.

Näiden perään sotkin sinne tänne, mutta vähän kevyemmällä otteella muta-ruohosotkua (VWE:Environment 73826 Mud and Grass). Puolisko katseli sivummalta ja sanoi, että tekeleet näyttivät rehellisesti kuvottavilta. Otin sen kehuna.

Elementaaliparkojen mudassatarpominen oli kyllä todella nuivan näköistä hommaa. Onneksi heillä oli kumminkin voimapanssarit yllään, toisin kuin perinteisillä nurmiporilla.

Kuumuusefektiyritys

Olen nähnyt vuosien saatossa jokusen tutoriaalin ja kuvasarjan siitä, miten tehdään kuumuuden kaltoinkohtelemisefekti metallipinnalle. Ajattelin, että ehkä Executioner olisi hyvä koekappale tämmöiselle testille, jonka voisi aina uudelleenmaalata piiloon tarpeen niin vaatiessa.

Käytin vuosikausia sitten ostamiani Citadelin litkuja, joista yhden olin pistänyt väärään paikkaan, joten koko settiä en käyttänyt. Noudatin yleisesti esimerkkiä: ensimmäisenä lutrasin melkein koko putken seepialla (Citadel Shade: Seraphim Sepia), sitten putken suusta alkaen vähän pienemmän alueen violetilla (Citadel Shade: Druchii Violet) ja lopuksi vielä pienemmän alueen jonkunsorttisella sinisellä (Citadel Shade: Drakenhof Nightshade). 

Aika oli tässäkin avainasemassa, jotta värikerrokset eivät kuivuneet. Sekoittelin niitä raja-alueilla keskenään, mutta aika lievästi, kun en halunnut että koko putki olisi ollut yhtä ja samaa epämääräistä värimössöä. Efekti ei ollut kovin voimakas, mutta en toisaalta hakenutkaan mitään sarjakuvamaista ja räikeää.

 

Kuravettä sekaan

Mutaefektien kuivuttua halusin lisätä pohjien kuvottavuutta kevyesti. Tein kaikille jonkunkokoiset ja -muotoiset lätäköt Vallejon akryylivedestä (Vallejo Water Texture: 26235 Still Water) ja sen kuivuttua käytin erikseen lätäköiden reunoille vesitekstuuria (Vallejo Water Texture: 26591 Transparent Water).

Valmista: Projekti III/22

Optimus Prime

Kuten olen varmaan usein aiemminkin sanonut, en ole oikein koskaan ollut tarinoissa hyvisten kannustaja, vaan olen ollut jo melko pienestä pojanklopista pitäen "pahis tekee tarinasta mielenkiintoisen"-koulukunnan kannattaja. Poikkeuksia on tietysti ollut ja tulisi olemaan, yksi näkyvimmistä oli Optimus Prime.

Ei minulla ollut kamalan paljoa hyvää sanottavaa 80-luvusta, mutta originaalit Transformerit olivat ehdottomasti vaakakupissa siellä positiivisella puolella. SID-musiikin ja sen sellaisen lisäksi tietysti.

Ympäriämpärikierinpyörin

Ensin ne perinteikkäät pönötyskuvat eri kulmista. Olkaa niin hyvät:

Optimus-paran selkäpuoli oli tällaisenaan vähän vähemmän kuvauksellinen, joten löin hänelle rakettirepun selkään. Ei se mitään pakaroille tai käsien taka-alapinnoille tietenkään tehnyt, mutta piilotti sentään pään jemman.

Lisätarvikkeita

Pelkkä seisoskelu oli aika tylsää, joten nappasin pari kuvaa ioniläjäyttimen kanssa.

"Haluan, että sinä liityt Autoboteihin!"

Optimuksen kädet eivät ihan taipuneet avaamaan rintalokeroa. Näillä nivelillä myöskään johtajuuden matriksin pitely ei ollut ihan kaikkein uskottavimman näköistä.

Freightliner Fl86 

Optimuksen vaihtoehtomuoto Maassa oli Freightliner Fl86-rekka. Pariin ensimmäiseen kuvaan katon lisävalojen päälle oli jäänyt irtipudonnut 2x1 -laatta, minkä huomasin vasta kesken pyörittelyä.

Megatronin kanssa

Tietenkin minä napsin Optimuksesta kuvia MP-36 Megatronin kanssa! Nyt kun pääsin lavastamaan sekä kaksintaistelun Sherman-padolla pilottijakson kakkososasta (More than Meets the Eye, pt. 2) että Megatronin voitonriemuisen hetken Transformers-elokuvasta vuodelta 1986.

Luonnollisesti heidän piti nahistella myös Energon-kuutiosta, koska siitähän valtaosa parin ensimmäisen kauden jaksoissa oli kyse: energiasta. En ruvennut tunkemaan Soundwavea (kätyreineen tai ilman) tähän tilaan, siitä olisi tullut turhan sekavaa.

I would have waited an eternity for this. It's over, Prime.

Otan tämän kuvan aina uudelleen kun voin, seuraavaksi kun saan joskus vihdoin hommattua itselleni MP-44 v3:n. Kuinkas muutenkaan.

 

Metal Earth Optimus

Kaikkien muiden pakkokuvien lisäksi minun piti myös laittaa Lego Optimus Prime seisoksimaan Metal Earth Models Optimus Primen viereen. Mahdollisimman pitkälle samaan asentoon myös, koska eihän tässä muuten ollut järkeä.

Tai no, missä minun tekemisissäni on koskaan muka ollut järkeä? :p

 

 Kokoelmani on taas kasvanut ja parempaan suuntaan. Mitähän seuraavaksi?

Perustähden yksikkönumerot

Pohjalevyt ja kulmien korostus

Yksinkertainen ensin: maalasin pohjaheksat mustiksi.

Viime projektissani koetin korostaa Königstigerini kulmia litkutuksen jälkeen, mutta totesin, että aiemman värin käyttö ei ainakaan siinä mallissa tuonut oleellista eroa. Kokeilin nyt vähän eri sävyllä, kuivaharjasin vihreiden alueiden kulmia vaaleanvihreällä (VMC 70942 Light Green) ja sillä oli jopa havaittava ero, mutta ei kuitenkaan sellainen joka olisi pistänyt rumasti silmään. Harmaille en tällä kertaa tehnyt mitään, syystä jota en enää kirjoittaessani muistanut.

Kuivaharjaillessani kävin kaikkien 'Mechien jalat läpi tutulla likaruskealla (VMA 71133 Dirt). Keskityin lähinnä polvien alapuolelle, fiiliksen mukaan.

 

Yksilöivät tunnisteet

Vihdoin päästiin tämän viikon pääotsikon aiheeseen, Sakaranumeroihin. Tätä alustamaan rupesin kyhäämään Google Sheetsiin pientä ja kevyttä taulukkoa, mikä tietysti lähti hellästi lapasesta. Yllättyneet lienevät laskettavissa juopon sirkkelioperaattorin sormilla.

 Nyt kun minulla oli jotain, missä olivat sekä kaikki runkotyypit variantteineen, miniatyyrin valmistajineen ja maalausstatuksineen, liittelin ne tietysti (tässä vaiheessa vain testaamista varten) Trinäärien eri Tähtiin, jotta tietäisin suunnilleen, mikä yleistilanteeni oli. Vanhat muistiinpanoni kun olivat jossain varmaan vuosikymmen sitten poiskierrätetyillä aanelosilla.

Kuten kuvastakin näkyi, invaasiolootan 'Mecheille annoin juoksevat numerot 201-205, välittämättä pätkän vertaa siitä, mihin ne oikeasti sijoitettaisiin. Kaikkien IWM-minitatyyrieni numeroinnin taustalla ei ollut mitään muuta kuin oman pääni epäsatunnaislukugeneraattori ja se fyysinen tila mihin noita numeroita koetin mihinkin yksikköön maalata.

Mustat varjot alle

Huomattavin ongelma näissä käsintehdyissä mininumeroissa on aina ollut se, että millä hyvänsä työkalulla olen niitä tehnyt, oma kykyni tehdä pikkutarkkaa jälkeä on aina ollut rajallinen. Tämä ei ollut mitään tyypillistä militäärifonttia. Tuhersin varjot yksinkertaisesti mustalla, enkä huolestunut niiden muodoista kamalan paljon, koska valtaosa tulisi hyvin pian peittymään vaaleammalla maalilla.

 

Valkoiset numerot

Varjojen kuivahdettua maalasin niiden päälle ja vähän ylävasemmalle vieritettynä (ainakin niin minä yritin) kopiot numeroista. Olin aiemmin käyttänyt jopa keltaista mutta yleensä valkoista. Nyt halusin vähän vähemmän kovaa kontrastia ja käytin vaaleanharmaata (VGA 72749 Stonewall Grey), väriä, jota olen yleensä käyttänyt korostamaan naamiokuvioni harmaata.

Eivät ne mitään kauneuskilpailuja olleet voittamassa. Pääasia oli, että ne erottuivat luettavahkosti.