Jagdpanzerointia 20-24

Viisi öljymaalisessiota

Te tiesitte, että Bob oli tulossa kun öljymaaleihin päästäisiin

Tässä kohdassa sessioiden laskeminen ei tuntunut järin järkevältä, koska tähän touhuun meni ihan hervottomasti aikaa mutta yksittäisten maalaustuokioden jakaminen omiin postauksiinsa olisi ollut ihan pöljää. Joten tässä näitä oli taas kasattuna, vallankin kun rupesin puljaamaan uutena ihmeenä öljyvärien kanssa, ne söivät aina pari kerrallaan: yhdellä kerralla maalattiin, päivän tai parin päästä siivottiin ylimenneitä.

Alkukauhistelun jälkeen tämä oli tosi kivaa touhua, se sanottakoon heti kättelyssä.

20: Jemmatesti pohjapanssariin

Hulluhan tämmöistä kokeilisi heti paraatipaikalla, minä päätin kokeilla koko itsetehdyn litkutuksen (tässä tapauksessa "pin wash") ja sen hallintaa vaunun pohjassa. Plöräytin tuubista pökäleen tummanruskeaa (ABT080 Brown Wash) yhteen kaukaloon ja sotkin siihen ohenninta (ABT111 Odourless thinner). Tein tökötistä aika ohutta ja tökin sitä jousitukseen ja sitten pohjalevyn railoihin, pultinpäihin ja ties mitä siellä olikaan ihmisten silmiltä piilossa.

 

Railoissa kapillaari-ilmiö toimi tehokkaasti, testimielessä levitin siellä täällä maalia myös ihan tarkoituksella ohi ja yli kohdealueitteni. Jätin pohjapanssarin maalit kuivumaan, ja yllättävän innokkaana ryhdyin sekoittamaan vaalean ruosteen (ABT060 Light rust) väristä litkua.

Levittelin vähän paksummaksi laimentamaani ruostelitkua ympäri telaketjustoa epämääräisinä konsentraatioina. Seuraavaksi päälle tulisi jonkunlainen annos tummaa ruostetta, sitten kun niin pitkälle päästäisiin.

Seuraavana aamupäivänä

Täysin ilman käryä siitä miten kauan öljymaalien pitäisi antaa kuivua siistimistä varten - tai miten kauan niiden uskaltaisi kuivua ennen kuin niitä ei enää saisi siivottua, odotin yön yli ja käytin lauantaipäivänä hetken tinnerilläputsaustestiin. Ylivalumat hävisivät kuin vettä vain tai ainakin niitä sai laimennettua ja leviteltyä laajemmalle alueelle. Ihan niin kuin mainostettua. Tämän ensimmäisen kuvan otin niin että ohennin oli vielä märkää, pohja näytti paljon paremmalta taas uuden odottelun jälkeen.

Muistin tässä välissä, etten ollut ruostuttanut takapään telaketjunpätkää, joten tein sen nyt. Epämääräisiä annoksia vaaleaa ruostetta sinne tänne.

Kuivuttuaan ruoste oli aika hyvän näköistä, valaistusolosuhteista huolimatta.

Valmiina vaunun pohja oli todella mainio. Harmi vain ettei sitä ollut tarkoituskaan nähdä. Mutta harjoituspinnaksi se oli tosi jees.

Testirundi onnistui vakuuttamaan ainakin minut. Nyt kun näitä öljyvärejä vielä oppisi käyttämäänkin.

Öljymaalien kuivumista odotellessani käytin loppusessioni kumiosien maalaamisella. Maalasin siis jokaisen telapyörän sekä palautusrullan ja niiden lisäksi maalasin myös takakannelta antennitelineen kumisen tyven. Luonnollisesti käytin tähän kuminharmaata (VMA 71315 Tire Black)

21: Näkyvää litkutusta

Sotkin ruskeaa (ABT160 Engine grease) ohuehkoa litkua paneelirajoja sun muita, kuten putkea varten. Kävin pätkä kerrallaan läpi koko vaunun, paneelien rajat, pulttien kannat, ruuvien paikat, luukkujen reunat, sekä liitoskohdat leikkauspintoineen. Osaan litkuni toimi todella kivasti, osassa taas litkuni oli vähän turhan laihaa tällä käyttökerralla.

Palasin tämän jälkeen hetkeksi akryylimaalien pariin. Pioneerivälineiden sun muiden metallipintoja varten sotkin töräykseen saksalaisharmaata (VMA 71052) muutaman tipan vaaleanharmaata (VGA 72749 Stonewall Grey), pari tippaa akryylimaaliohenninta ja pari tippaa kynäruiskun puhdistuslitkua (toimii kuulemani mukaan oivallisesti myös kuivumisenhidastajana). Ideana oli saada todella laihaa haaleaa litkua jonka saisi blendattua kätevästi.

Tätä litkua töpöttelin epämääräisesti ympäri metallikalikoita. Oikean etukulman tiesmikälierauta, takakannen kirveet, lapio, lenkkiavain, leikkurien terät ja mekanismi, hinauskoukut, rautakanki ja käynnistyskampi, sekä pakoputkipönttö. Idea oli saada tasaisesta harmaasta maalipinnasta vähän elämää nähneempi, epätasainen pinta.

Minusta tuo toimi aika oivallisesti, erityisesti lapiossa ja pakoputken pönikässä.

22: Puuta, ruostetta ja täpläfiltteritesti

En ole ollut turhan menestyksekäs puuosien kanssa tähän mennessä. Ajattelin kokeilla kolmen värin lähestymistä: maalasin kaikki puuosat (pl. tunkin kahvan jonka unohdin) ensin mahongilla (VMA 71036 Mahogany). Samalla vaivalla muistin leikkurien paperikääreiden värin väärin ja maalasin ne tarkoituksellisen epätasaisesti tummankeltaisella.

Seuraava osa puuosissa oli puu (VMA 71077 Wood), jota koetin sutia puukepakoihin sekä tunkkipalikkaan vähän puun syitä jäljitellen. Olisi pitänyt ohentaa sitä huolella ja tehdä siitä ennemmin litku vähän samaan tapaan kuin miten käsittelin metalliosia, tai sitten pohjata ne puunvärillä ja litkuttaa ohennetulla mahonginruskealla. Näin nuo eivät näyttäneet puulta niin ollenkaan.

Minulla oli vielä irakilaista hiekkaa (VMC 70819 Iraqui Sand), jota olin käyttämässä puuosien korostukseen. Olin ostanut tuon maalin keväällä 2011 SdKfz 251/1:n figuureihin ja heti sen jälkeen vuonna 2015 käytin sitä Aggressor-Falconin naamiokuvioon. Nyt vuonna 2023 maali oli vihdoin mennyt aikalailla kummalliseksi, kun plöräytin sitä putelista hillopurkin kansi -paletilleni. Kuvittelin että osa siitä olisi ollut vielä käytettävää joten vedin sitä muutaman ohuen viivan sinne tänne. Lopputulos ei ollut hyvä, joten nämä olivat menossa uusiksi.

Korjasin leikkurien kahvat, käytin suoraan punaruskeaa (VMA 71271 German Red Brown) enkä vaalentanut sitä yhtään, vaikka oikea sävy oli olevinaan hailakampi punainen. Muutenkin säätäessäni maalasin myös putkenputsaussetin harjaosan suojan (oletin, että sen olisi pitänyt olla jonkunlainen pussukka, mutta tämä tosiaan näytti enemmän kotelolta) saksalaisharmaalla.

Seuraavaksi lisäsin metallisille osilleni taas ohutta vaaleaa ruostelitkua epämääräisehköissä määrissä.

Aloitin ruostuttamiseni kiintoavaimesta ja hinauskoukoista. Oikeastaan aivan kaikissa muissa kuin lapiossa oli ihan liikaa ruostesävyä, mutta ne nyt sai laimennettua helposti myöhemmin. Itseluottamukseni näiden tunkkaamisen kanssa oli selvässä nousussa jo nyt, huomasin itsekin.

Hulluuteni kourissa päätin kokeilla myös täpläfiltterimetodia (dot filtering). Rajoitin testini naamiokuviossa muutenkin esiintyviin sävyihin, en miettinyt lisääväni mitään sen erikoisempia. Oliivinvihreää (ABT050 Olive Green), okraa (ABT092 Ocher) ja vaaleaa hiekkaa (ABT155 Light Sand), kaikki sopisivat hyvin Hinterhalt-Tarnungia taittamaan.

Ehkä minun olisi pitänyt käyttää hammastikkua noiden täplien tekemiseen eikä maalipensseliä, niin täplät olisivat olleet aikalailla pienemmät. Vaan jollainhan tätä oli ensimmäistä kertaa kokeiltava. Aloitin vain näillä kahdella oikean kyljen panssarilevyllä.

Minulla ei ollut dedikoitua blendaussivellintä olemassakaan joten käytin kokoelmastani yhtä isompaa ja pehmeäharjaista sivellintä. Kastoin sitä ohentimeen, pyyhin valtaosan pois ja rupesin sutimaan täpliäni pystysuunnassa.

Jokusen hetken sutimisen jälkeen maali oli aika peittävää. Puhdistin pensselini ja jatkoin levittelyä, mutta nyt pensselissäni oli vähän enemmän ohenninta, joten pyyhin enimpiä maaleja pois. Selvästi käyttämäni pensseli ei ollut optimaalinen, sillä se jätti vallankin kakkoskuvassa näkyviä runtuja.

Liikoja maaleja kevennellessäni putsasin myös tuoreita ruostekerroksiani. Kuivuttuaan nekin paljastaisivat uudet ilmeensä.

 

23: Tummaa ruostetta ja lisää täpläfiltteröintiä

Ensimmäinen täpläfiltterikierrokseni oli sattumalta levinnyt myös kasematin katolle, joten kävin nyt loppurungon läpi muutamassa osassa. Tein pienempiä täpliä, mutta hammastikku ei ollut vielä maalatessani käynyt mielessäkään. Ehkä seuraavalla kerralla.

Aiemmin litkuttamisessa käyttämäni moottorirasva ei ollut ehkä paras valinta, tuo putken tyvi tai sen öljyisehkö efekti oli minusta turhan väkevä, rajasin sitä pienemmäksi pariinkin kertaan. Tässä vaiheessa koetin myös muistaa, että putki oli vielä yleensäkin säistämätön, eikä sitä pitänyt unohtaa.

Muuten tämä kierros sujui paremmin, mutta käyttämäni pensseli ei tosiaan ollut parhaimmillaan tähän hommaan. Joutuisin etsimään parempia. Nyt käyttämästäni irtosi harjaksiakin, kuten allaolevassa kuvassa palkkiristin vasemmasta yläkulmasta saattoi huomata.

Tein myös tummaa ruostelitkua (ABT070 Dark rust) ja levitin sitä kaikkiin metalliosiin ja vähän miten sattuu telaketjuihin. Suunnitelmani oli lisätä vaihtelua ruosteeseen niin että kirkkaammat ja vanhemmat ruosteosat olisivat ikäänkuin tuoreemman ja märemmän alla tärkeysjärjestyksessä.

Pioneerivälineet olivat ruosteisuudessaan suorastaan ällöttäviä.

Tätä kuvaa jälkikäteen katsoessani huomasin, että etuviistopanssarissa oli tosiaan vielä huonosti blendattuja täplänjämiä. En ollut yksinkertaisesti nähnyt noita töhryjä enää illalla tuloksia katsellessani. Korjasin ne seuraavana iltana.

 

24: Lisälitkutusta

Kävin seuraavana iltana putsauskierroksen jälkeen kaikki paneelirajat ja sopivanoloiset varjoalueet läpi. Tein puoliohutta seepialitkua (ABT002 Sepia), jota käytin aivan jokaiseen paneelirajaan, luukunreunaan, saranaan ja mihin tahansa, kuten aiemminkin, mutta nyt korostin niitä kaiken muun sähläämisen jälkeen. Vahvistin taas tykin varjoaluetta, sekä muutamaa muuta varjoisaa efektiä ehkä kaipaavaa kohtaa. Esimerkkeinä moottorin ilmanotto- tai poistoaukkojen suojapanssarien alle lisäämäni varjot, sekä nuo katon liukulevyn päät (kuvassa oikeanpuoleinen varjoalue toimi paremmin kuin vastapäänsä). 

Nykäisin myös panssariammeen yläpuoliskolle epämääräisen varjostuksen sen kummemmin sitä miettimättä. Halusin nähdä miltä se näytti kuivuttuaan ja jos se ei toimisi niin sotkisin sen joka tapauksessa maaväreillä seuraavalla kierroksella, loppujen ollessa muutenkin telakoneiston takana aika näkymättömissä.

 

Ketjunpätkä ja pakoputki näyttivät tässä vähän turhan yksimuotoisilta, vaikka olin koettanut käyttää tummaa ruostetta epämääräisesti. Ehkä niihin voisi lisätä vielä jokusen täplällisen vaaleaa ruostetta ennen tomu-maasäyvjä.

 

Surkea puunmaalausyritykseni veti takakannen kokonaiselämystä alas aikalailla. Mutta kuten aiemmin olin kommentoinut, ne olivat uudelleenmaalausjonossa eli työlistalla seuraavana.

 

Väliajatuksia öljyväreistä

Tämä pitkä postaus sisälsi kalenterissa noin kahden viikon ajalta testailua ja muuta ihmettelyä pääasiassa itselleni uuden metodin, öljyvärien parissa. En ollut valmistellut mallia kirkkaalla tai puolihimmeällä lakalla etukäteen auttaakseni litkujen valumista, vaan maalasin suoraan akryylimaalien päälle.

Etukäteen isoin huolenaiheeni oli öljymaalien kuivumisaika. Tiesin, että ne kuivuivat hitaasti (taidemaalarien tekoset saattoivat kuulemma olla märkiä viikkojenkin ajan, mutta heillä oli ymmärtääkseni paljon paksumpia maalikerroksia ja täysin eri metodit muutenkin), mutta en ollut ennen näiden testaamista kuullut tai lukenut kovin selvästi sanottuna, miten kauan maalien pitää antaa asettua ennen kun ylimenneitä voisi ruveta pyyhkimään pois ohentimella, ja miten kauan niiden voisi antaa olla ennen kuin kuivuminen olisi peruuttamatonta.

Varsinkin kun oma harrastusaikani on ollut pitkään aika tiukkaan rajattua, pitkähkö minimi- ja lyhyehkö maksimiaika olisivat olleet aikalailla nämä materiaalit poissulkeva ominaisuus. Hankalassa tilanteessa vaihtoehtona olisi tietysti kellon ja kalenterin kyttääminen, ja öljyvärien kanssa työskentely vain silloin kun voisin luotettavasti palata mallin pariin tietyn aikaikkunan sisällä. 

Aikarajakokemukset

Minimiaikaa en vielä ehtinyt testata sen kummemmin, mutta jos maalasin jotain, jatkoin eteenpäin ja palasin puolen tunnin päästä pyyhkimään valumia, alkuperäinen ei ainakaan hävinnyt kokonaan. Tämä sopisi pienellä valmistautumisella omaan prosessiini, mutta rajaisi maalattavia määriä aikalailla.

Maksimiaikaa en myöskään testannut kovin pitkälle. Ensimmäinen testini oli illan ja seuraavan (ilta)päivän väli eli jotain 18h luokkaa ja litkutahrojen poistaminen onnistui tuosta vaan. Sen perusteella uskalsin jättää maalit rauhaan myös melkeinpä 24h ja 48h ajoiksi kuivumaan, enkä kohdannut ongelmia. Kun mietti, että kaikkeen tähän sähläämiseen oli mennyt pari viikkoa, minulla ei ollut myöskään aikaa kokeilla, mitä vaikkapa viikon (7*24h) kuivumisaika teki tinneripuhdistusyrityksille.

Saatoin olettaa aika uskottavasti, että omille projekteilleni tyypillinen muutaman päivän väli ei olisi paha ongelma. Tietysti jos minulla olisi tiedossa että jotain oli tehtävä, palaisin sen pariin joko aiemmin tai sitten viivästyttäisin maalaustani niin ettei sen jälkeen olisi kovin monen päivän tunnistettua taukoa.

Undo-toiminto

Enemmän öljyvärien kanssa puljanneet kollegat kehuivat, että näiden kanssa parasta oli se, että jos jokin menisi mönkään niin aina voisi tehdä ctrl+z ja vain poistaa tekemänsä. En kokeillut täysimittaista maalauksen peruutusta mutta liiallisen käytön poiskuoriminen ainakin oli todella näppärää.

Öljyvärit olivat anteeksiantavampia kuin uskoinkaan, vaikka minulle oli ihan suoraan sanottu että ovat.

Jagdpanzerointia 19

Yhdeksästoista sessio

Ennen kun rupesin maalaamaan palkkiristejä, tärväsin hetken etsimällä siistiä listaa siitä missä yksiköissä Jagdpanzer IV:eitä edes oli käytössä. Etten tekisi jotain niin älytöntä kuin valitsisin vain jonkun tunnuksen ("Hei, ristissäolevat muusinuijat, aika veikee, laitetaas toi tohon." -> "No voi räkä, ei tämä millekään Dirlewangerille mene, hyi!") vain ollakseni vakavasti väärässä.

Selasin ristiin wikipediaa ja tanks-encyclopediaa käytöstä, sitten katselin merkkejä ja divisioonien nimiä. Valitsin tunnuksen muutamasta fiilispohjalla. Valintani osui 9. SS-panssaridivisioona Hohenstaufeniin, joilla oli organisaatiossaan kätevästi 9. SS panssarintuhoajapataljoona (semmoiselle minulla ei tainnut olla sapluunaa, mutta tarkistaisin sen vielä erikseen) jonne tämä laitos kuului.

Miksi juuri SS-yksikkö? Niiden sapluunat olivat helpoimmin löydettävissä ja tunnistettavissa.

Sapluunoiden käytössä ongelma nousi palkkiristien kohdalla: minulla oli kutakin kokoa ja tyyppiä yksi setti, joten kun näissä tölkeissä oli usein enemmänkin samaa kokoluokkaa olevia ristejä niin niitä ei voinutkaan tehdä sarjatyönä, tai ainakaan minä en rohjennut semmoiseen vielä toisella käyttökerralla. Maskasin siis ensin vasemman kyljen palkkiristin ja divisioonatunnuksen oikeaan etukulmaan.

Valkoisenani käytin jälleen tunnusvalkoista (VMA 71279 Insignia White).

Palkkiristin valkoinen osuus näytti hyvältä, divisioonamerkki oli muuten oivallinen mutta olin kämmännyt maskiteipin kanssa ja sapluunalevyn oikean laidan ja teippini välistä oli päässyt läpi tuollainen ärsyttävä kursoriviiva. Simpura.

 

Mustan osan tähtäsin kohdalleen ja teippasin kiinni.

 

Voihan tauti. En ollut painanut sapluunaani tarpeeksi hyvin mallin pintaan kiinni ja musta maali oli valunut rumasti. Tuon korjaaminen tässä vaiheessa olisikin taas jotain tosi kivaa™️. Tässäkin olin saanut aikaan samanlaisen valkoisen ylimääräisen viivan aiemmin. Huokaus.

Tästä sen kummemmin lannistumatta maalasin oikean kyljen palkkiristin.

 

Sehän onnistui puolestaan mainiosti. Onneksi jokin sujui niin kuin pitikin.

Mikähän tämän vaunun vasemman puolen kanssa oikein oli kun ongelmat kasautuivat sinne? Päätin pitää hengähdystauon ja uudelleenmaalata tarvittavat kohdat jonain toisena päivänä uusiksi. Nyt ärsytti liikaa ja silloin ei ole ollut hyvä tehdä korjauksia.

 

Korjauskierros

Parin yön yli nukuttuani hyppäsin taas askartelemaan. Ensi töikseni maskasin korjattavat alueet erikseen. Divisioonamerkin kohdalla halusin poistaa valkoisen pystyviivan, mutta suojata divisioonamerkin itsensä. Vasemmassa kyljessä jätin vähän isomman alueen näkyviin, jotta saisin mukamas pidettyä olemassaolevan naamiokuvion hengissä.

Aloitin korjausmaalauksen maalaamalla Dunkelgelbiä useina ohuina kerroksina, välillä pelkkää ilmaa maalaamalleni pinnalle kynäruiskusta puhaltaen, kunnes pilalle mennyt palkkiristi oli muisto vain. Sitten maalasin uudelleen sekä vihreät että ruskeat kohdat uudelleen, tässä välissä korjasin myös etuviistopanssarin erheen.

Vasen palkkiristi uusiksi

Olin muuten asemoinut palkkiristini alunperin eri korkeuksille, oikeanpuoleinen oli selvästi alempana kuin vasen. Nyt kun maalasin sen uusiksi, korjasin kohdennustani. Maalausjärjestys oli tietysti sama kuin viimeksi, nyt olin vain vainoharhaisempi maskiteippieni kiinnipainamisen kanssa. Varmistin maalin kuivumiset edelleen kynäruiskulla töhöttämällä, toisin kuin yleensä kun olen luottanut enemmän aikaan.

Jälleen valkoiset palkkiristin kulmaosat onnistuivat kuin oppikirjan mukaan. Vai pitäisikö nykypäivänä puhua ennemmin [video]tutoriaaleista? Vainoharhailin, kuten sanoin, mustan sapluunaosion teippien kanssa ihan naurettavasti.

 

En muuten tajunnut panikoida teippejä ja sapluunaa irroittaessani. Olin yllättävän luottavainen siihen että olin tehnyt kaiken oikein tällä kerralla. Ja kyllä vain, tästä tuli todella hyvä uudella yrittämällä. Naamiokuviokin totteli ihan tarpeeksi hyvin.

Maalasin vielä aika rivakasti käsipelillä puuttuvat täplät ja lisäilin niitä sinne tänne kun sain tarpeeksi pieniä tekevän pensselin käsiini.

Työjonolisäys

Yllätystuliaismalli

Viattomien suojelemiseksi olen jättänyt kuvauksesta yksityiskohtia pois 😅

Työkaverini törmäsi joku viikko sitten huomiotaherättäneeseen malliin ja mietti että minä intoilin näistä kovasti. Hämmentävästi hän nappasi sen ja maalisetin tuomisiksi.

Miinanraivauslisäosat ovat aina olleet todella hämmentävän näköisiä laitoksia, olin siis aika utelias näkemään, millainen tästä tulisi. Huomasin kansitaidetta katsellessani miettiväni, miten raivauskalikan voisi kuvitella rakentavansa ja maalaavansa siisteimmin.

Kun nyt saisin tuon Jagdpanzer IV:n ensin valmiiksi, tekisin jotain nopeaa vaihtelun vuoksi, ennen neuvostovaunuun siirtymistäni. Zvezdan maalit olivat ymmärtääkseni myös vesiliukoisia, joten nekin saisi ehkä ruiskittua mallin pintaan.