Panzer IV säistys

Öljylitkua!

Nyt oli mukavan mutta jollain tavalla silti vähän kuumottavan sotkemisvaiheen aika. Tein öljylitkua Abteilungin seepiasta (ABT002) ja annoin mennä. Kirkas lakkapinta teki pääsääntöisesti mitä oli luvattu: öljymaalini matkusti railoissa oikein kiltisti. Litkuni tasalaatuisuudessa oli vielä puutteita, mutta en panikoinut koska sen sai siivottua vielä useamman päivän päästä.

Ensimmäinen ilta - sotkemista

Aloitin tornista ja suorastaan nautin sotkemisesta taas kerran. Jätin putken pään tässä vaiheessa rauhaan, jotta sain pidettyä jostain turvallisesti kiinni.

Tornin sotkettuani jatkoin rungon parissa ja jostain syystä päätin aloittaa kannesta enkä panssariammeen kyljistä. Kiersin ympäri vaunua ylhäältä alas, sotkien ja koloja, railoja ja saumoja erityisesti etsien.

Aikani loppui tuolta illalta, joten en päässyt käymään ihan koko runkoa läpi. Helmojen alta ehdin pikaisesti koskea vain veto-, palautuspyöriin sekä palautusrullien napoihin, kaikki muu jäi vielä odottamaan vuoroaan.

Toinen ilta - putsaamista

Seuraavana iltana puhdistin litkujani ja kevensin varjoja. Aivan kaikki ei osunut kerralla silmiin, kuten tuosta tornin vasemman etukulman koukun yläpuolelle jääneestä varjosta huomasi. Samoin tornin oikealta etuylälaidalta lähti vähän liikaakin hitsaussauman varjoa pois.

Näistä kahdesta seuraavasta kuvasta näkyi selvästi, mikä ero ylärungon litkutetulla ja panssariammeen puhtaalla maalipinnalla oli. Tietysti olin taas aloittanut paraatipuolelta, enkä alarungosta joka jäisi piiloon jos olisin koheltanut.

Jotkut kalikat olivat vielä vähän turhan väkeviä, mutta yleisilme oli huomattavasti toissapäiväistä parempi kun yksityiskohdat erottuivat hiekankeltaisesta peruspinnasta.

Alarunkolitkutus

Sen lisäksi, että väliotsikoista huolimatta aloitin toisen öljypesukierrokseni kanuunan päästä ja jatkoin vasta sitten vaunun aiemmin kiinnipitoalueeksi omistettuun alarunkoon. Litkujen kuivuttua ensin hyvän aikaa putsasin liiat pois, samoin siivosin ylärungosta ja tornin pääalasta aiemmin liian vähälle jääneet  kohdat kuntoon.

Koesovittelun suurena ystävänä löin taas telapyörät paikalleen ja ihastelin vaunun ilmettä.

Vasemman takakulman heijastimen punaväri myöhempine kirkaslakkoineen muuten puuttui edelleen.

Tekstuuripintakatselmointi

Kollega pyysi lisäkuvia maalatusta Yövuorosetämetodilla tehdystä terästekstuuristani, joten napsin jokusen kuvan. Näistä paljastui taas jokunen liian vähän puhdistettu nurkka, tai sitten ne vain pistivät enemmän silmään lähikuvista kuin normaalin katselumatkan päästä.

Näistä pisti omiin silmiini se, että liima-kittisekoituksen kuivuttua enemmän (väliohennuksesta huolimatta), sen aikaansaama pinta oli lähempänä appelsiininkuorta. Tämän näki parhaiten eturungossa ja taka-alakulmassa.

Yksityiskohtia

Litkutouhujeni jälkeen iskin ahnaat sormeni muuhun detaljointiin. Mielessäni oli jokunen perusjekku tehtäväksi ja tykkäsin lähestyä säistämistä fiilispohjalla.

Grafiittia

Käpistelin taas grafiittikynälläni tässä vaiheessa fiksusti metallisoitavia paloja. Niitä ei ollut enempää kuin tela- ja palautuspyörät, joista nappasin puolivälissä vertailukuvan: vasemmanpuoleiset käsiteltynä ja oikeanpuoleiset vain maalattuina. Koetin olla vetämättä tätä ihan överiksi mutta hammastukset kaipasivat vähän lisää metallisuutta.

Myöhempi koesovitus, koska kuinkas muutenkaan?

Telapyörät

Tuo ylempi kuva paljasti jo, mitä olin tehnyt telapyörille. En saanut kuvissa (tai paljailla, surkeilla silmilläni) tarpeeksi hyvin ja helposti selvää kohokuvioista, joten sekoitin kuminharmaaseen tipan tummanharmaata (RLM66) ja kuivaharjasin paraatipintoja. Johan rupesivat Continentalit näkymään!

Ruskea alarunkolitku

Sotkin vähän maanruskeaa (ABT093 Earth) litkua ja levittelin sitä telien alueelle ympäri alarunkoa. Kuivattelun jälkeen blendasin sitä kevyesti, vaikkei välttämättä olisi pahemmin tarvinnutkaan.

Puulitku

T-34:n puulootat paransivat ilmettään ruskean litkun kanssa, joten toivoin sen pelastavan näistäkin hirvityksistä jotain. Käsittelin kaikki puuosat samalla ruskealla pesulla (ABT080 Brown Wash) ja kyllä ne siitä rauhoittuivat.

Näemmä sotkin litkuani vähän ohikin, kunhan vain muistaisin siivota sen vielä ennen jämähdystä.

Työkaluihin olin yleisesti aika tyytyväinen. Tietysti näistä kuvista näkyi ihan liian selvästi, miten huono olin aivan tarkimman maalauksen kanssa (kirveen lukituskalikat esimerkiksi). Koetin lepytellä itseäni ajattelemalla, ettei noita erottaisi normaalilta katseluetäisyydeltä. Vaan mitäs se auttoi kun lähikuvissa ne näki?

Auringonpaahtamia teräspintoja Pohjois-Afrikassa

Kun näitä nyt on tullut tehtyä tällä idealla, jatkoin nytkin: tökin hammastikulla erinäisiä pikkutäpliä vaaleaa öljymaalia värimodulointisetistä (ABT035 Buff) ja blendasin sen pyörittelevällä liikkeellä ympäri ylätasoja ja -reunoja. Efekti oli semmoinen jota kaipasin ja olin tyytyväinen.

Seepiapesukorjauskierrosta ennen tekisin kyllä jotain muita toimenpiteitä, nyt vaunu saisi olla hetken keskenään kuivumassa ilman jatkuvaa ronkkimista. Chippailu kyllä kutsui, mutta en toisaalta halunnut tehdä tästä kamalan kulunutta ja eläväisyys oli minusta nyt jo aika hyvä, ilman hervotonta hiekkapuhallusefektiä.

Jäin siis pohtimaan, rupeaisinko chippailuoperaatioon ylipäätään vai en. Se tunkki oli edelleen kasaamatta ja asentamatta tuohon oikealle laidalle eikä se tällä menolla tulisi ikinä pääsemään kyytiin.

Panzer IV yksityiskohdat

Pensseli käteen ja sutimaan

Malli oli tällä hetkellä lähinnä yksi suuri kellertävä massa ja siitä piti päästä eteenpäin. Kansallisuustunnukset sun muut piti ainakin tehdä nyt, etteivät ne pääsisi unohtumaan. Metalliosien kanssa meinasin jatkaa hyväksi kokemallani tavalla ja maalata ne tummanharmaiksi. Puuosat, joita ei ollut kamalan montaa, olivat taas isompi kysymysmerkki, mutta odotin niiden valmistuvan siedettäviksi erinäisten vaiheiden jälkeen.

Palmuja ensiksi

Sapluunoistani pieninkään DAK-palmu ei sopinut niin keskelle tornia kuin mitä ohjekirjasen maalausohje sanoi, joten haistatin ohjeelle pitkät ja siirsin rehun tornin etukulmaan.

Oikean kulman palmukuvio onnistui hyvin. Vastaavasti vasemman reunan vihannes taas vuoti yli, en ollut huolehtinut sapluunapalan tiiviydestä tarpeeksi hyvin. Se meni siis uusiksimaalattavaksi.

Näitä ei tullut kuin torniin. Hyvä niin, sillä tilaakaan ei juuri ollut. Kakkosmaalauskierroksella vasemmankin torninkyljen pikkuruinen natsipalmu asettui pintaan, jopa paremmin kuin kaverinsa.

Palkkiristit, osa 1

Wehrmachtin palkkiristejä tuli kolme: kylkien etualoille ja perälevyyn.

Sapluunani eivät olleet kaikissa paikoissa tarpeeksi hyvin malliin painettuina, vain pyrstön merkki oli suoraan hyvä. tuon oikean etureunan versio ei ollut nätti, mutta mustalla keskiristillä se saattaisi parantua tarpeeksi.

Parastahan tässä oli se, että kun paljon myöhemmin maalasin mustat ristit, kyljen merkintä parantui selvästi mutta takapään meni ihan ketuiksi (koska siellä ei ollut tilaa kohdistussuorakulmapalalle, en myöskään maalannut niitä edes samalla viikolla) ja jouduin maalaamaan sen päälle hiekankeltaisella.

Palautusrullat ja telapyörät

Valkoisten merkintöjen kuivumista odotellessa kuminharmaa (VMA 71315 Tire Black) oli ehkä päivänselvä valinta kumiosien maalaamiseen. Aloitin ulommista telapyöristä, sitten kävin palautusrullat läpi ja lopuksi maalasin sisemmät telapyörät. Käytin vähän epäoptimaalista pensseliä, jonka spock-haarasta syntyi muutama ärsyttävä yliveto korjausmaalattavaksi. Huokaus. Joskus minä vielä oppisin.

Kuminharmaan korjausmaalaaminen ei ollut iso homma. Palautusrullissa oli vielä pari alimaalattua kohtaa, joten ne piti vielä täydentää.

Työkalut yms maalaamaton metallinen

Rupesin käymään eri metalliosia läpi RLM66-tummanharmaalla alkaen radistin konekivääristä ja oikean etukulman erinäisiä työkaluja, kuten kirveen, käynnistyskammen ja tuon tiesmikälieraudan.

 

Oikealla kyljellä oli myös radioantenni, josta maalasin sotkemista välttääkseni vain saranan. En ollut ihan varma antennin väristä, joten en lähtenyt keulimaan ennen lisäankattamista. Antennikourun alla majaili lapio ja taaempana jonkunsorttinen pultinväännin, joka varmaan kävi hankalassa tilanteessa myös lähitaisteluaseesta.

 

Peräpäästä maalasin pakoputkipöntön ensimmäisen kerroksen.

Vasemmalta kyljeltä ehdin spockahtavalla pensselilläni maalata tuon maalaussession aikana vain osan päällimmäisestä S-koukusta, lenkkiavaimen, pätkän sorkkarautaa, vähän toista pultinväännintä ja leikkurien metalliosan. Noita kaikkia piti vielä täydentää myöhemmin, samoin piti miettiä, millaisen tunkkituen halusin koettaa maalata tällä kertaa. Vaahtosammuttimen tiesin jättää pohjaväriin.

Tarkempaa metalliosien maalausta varten vaihdoin seuraavana päivänä pienempään pensseliin ja jatkoin palojen näpertämistä. Edelleen puun väri oli päättämättä ja siten aloittamatta oikeastaan kaikissa puisissa paloissa, ajattelin tällä kertaa tehdä kaikki samanlaisesta puusta. Sitten noiden leikkurien kahvat piti maalata punertaviksi ja bakeliittipäät toisenlaisella tummanharmaalla.

 

Paljasta terästä maalatessani kävin tässä välissä läpi telien lehtijouset kauttaaltaan. Näistäkään tuskin näkyisi mitään kun koko laitteisto oli paikoillaan, mutta tulipahan tehtyä.

Puuosat

Hankalimpia vaiheita minulle ovat olleet puuosat. Nappasin taas AK:n lämpimät puusävyt -settini ja päätin kokeilla tynnyriesimerkin puuta kolmella värillä: tummin (AK11108 Hull Red) syiksi, keskimäinen (AK11351 Wood Base) perussävyksi ja vaalein (AK11115 Light Earth) korostuksiksi.

Aloitin maalaamalla tunkkipalikan puuosat, kirveen ja lapion kahvat sekä vielä sen tajutessani vasemman takalaidan putkirassaimen puuosat. Puumaalien kanssa puljatessani nappasin punertavinta maalia (AK11106 Mahogany) leikkurien kahvoiksi, se oli tarpeeksi punertavaa niiden perusväriksi.

Kuivumistauon jälkeen vedin maalasin puun perusväriä kaikille puuosille. Koetin jättää tummaa näkyviin mutta kuten aina, ainakin tässä välissä jälki oli kovin arveluttavaa. Taas maalin kuivumista odotellessani korjausmaalasin paljaita teräsosia uusiksi tai paremmin, kuten kirveen terän aiemmin odottamaan jättämäni alueen. Maalasin myös tunkkipalikan metallikilkkeet ja putkirassaimen metalliliitososat, joita en tällä kertaa ajatellut maalata pronssisiksi.

Metalleja maalatessani kävin tarkistamassa, oliko periskooppeja näkyvillä. Toisin kuin Jagdpanzer IV:ssä, tässä niitä ei pahemmin ollut, joten maalasin vain kuskin etulasin tummanharmaaksi. Radistin konekivääri oli jotenkin liian hailakka, joten sotkin RLM66:een kuminmustaa vielä vähän tummempaa harmaata saadakseni ja maalasin piipunpään sillä.

Tein vielä korostuksia vaaleimalla maalilla. Ehkä noita pitäisi vielä sivellä tummimmalla puumaalilla ennen litkutuksia. Hm.

Pähkäillessäni maalasin putkirassaimen suojahupun tummanvihreällä (VMA 71019 Camouflage Dark Green). Se vaatisi ehkä toisenkin kerroksen, tai vaihtoehtoisesti vaaleammalla vihreällä kuivaharjauksen.

Palosammutin näytti vähän tylsältä kokonaan hiekankeltaisena, mutta toisaalta tummanharmaana (yleisen haeskeluni/lueskeluni perusteella ne olivat joko rungonvärisiä tai tummanharmaita) se olisi kuin taas yksi noista työkaluista. Tämä olisi kyllä ihan oikeanlainen ratkaisu mutta maalattavana kovin tylsä :D

Puuosien räikeyttä kaitseakseni maalasin niihin päälle uudemman kerran tumminta ruskeaa syiksi, kuten hippasen aiemmin pohdiskelin. Tämä tuntui olevan ihan hyvä temppu, nyt nuo vaaleat eivät hyppineet silmille ihan niin paljon. Leikkurien kahvojen päiden bakeliittinupit maalasin kuminharmaalla joka oli tarpeeksi erilaista harmaata kuin teräsosien tummanharmaa.

Sisätornissa sittenkin

Illan maalaussessioni oli muuten valmis, mutta minulla oli vielä muutama minuutti aikaa, joten kävin sittenkin sorkkimassa tornin sisälle. Maalasin kolmesta periskoopista osan tummanharmaaksi. Samoin maalasin lukon manuaalisen avaamis-/sulkemisvivun, jotta se erottuisi jotenkin. Lukon itsensä maalasin teräksiseksi (VMA 71065 Steel). Edelleenkään näitä ei ollut tarkoitus ikinä nähdä, joten omaksi huvikseni minä näitä tunkkasin.

Palkkiristit, osa 2

Painin mielessäni jonkun aikaa laiskuuteni ja tavoitteideni kanssa. Pidin ideasta iskeä palkkiristi myös vaunun peräpäähän, varsinkin kun vasemmasta kyljestä se jäi pois tilanpuutteen takia.

Eniten aikaa meni kulmaraudan paikan löytämiseen, kun en voinut aloittaa sillä niin että olisin saanut palkkiristin keskipisteen suunnilleen kohdalleen, joten asetin sen ulkoristisapluunan avulla ja sitten teippasin ulkoristisapluunan vainoharhaisen tiukasti kiinni ja vetelin (surkeaa) maalarinteippiä melko avokätisesti ympäriinsä. Valkoista maalia tarvittiin alle yksi tippa ja sekin kuivui varmaan jo ilman puhaltelua.

Samantien vaihdoin tilalle keskiristisapluunan aivan yhtä hullulla suojateippauksella, taas käytin peräti yhden tipan maalia ja sekin oli enemmän kuin tarpeeksi. Nyt näytti hyvältä.

Kas kummaa, kun rauhassa ja huolella tekemällä kaikki meni yhdellä hurauksella nätisti (ja silti nopeasti) nappiin. Kuka olisi uskonut?

Sovitustestaus

Nyt oltiin jo siinä tilassa, että säistys oli seuraava isompi askel ja sitä varten ajattelin kirkaslakata koko käkättimen. Säistystäkin piti miettiä vähän etukäteen ja koska halusin päästä panssariammeen kylkiin käsiksi ilman sen suurempia huolia, telaketjut ja -koneisto piti pitää vielä irrallaan vaunusta.

Viimeistelin tämän vaiheen projektista räimimällä kirkasta lakkaa (Vallejo 70510 Gloss Varnish) ympäri tornia, runkoa ja telapyöriä (ne pysyivät kiltisti aloillaan teippikyhäelmässäni). Tämän pitäisi auttaa seuraavaksi tehtävän öljylitkutuksen kanssa, jos olin saanut aikaan kelvollisen lakkakerroksen.