Panzer IV säistys

Öljylitkua!

Nyt oli mukavan mutta jollain tavalla silti vähän kuumottavan sotkemisvaiheen aika. Tein öljylitkua Abteilungin seepiasta (ABT002) ja annoin mennä. Kirkas lakkapinta teki pääsääntöisesti mitä oli luvattu: öljymaalini matkusti railoissa oikein kiltisti. Litkuni tasalaatuisuudessa oli vielä puutteita, mutta en panikoinut koska sen sai siivottua vielä useamman päivän päästä.

Ensimmäinen ilta - sotkemista

Aloitin tornista ja suorastaan nautin sotkemisesta taas kerran. Jätin putken pään tässä vaiheessa rauhaan, jotta sain pidettyä jostain turvallisesti kiinni.

Tornin sotkettuani jatkoin rungon parissa ja jostain syystä päätin aloittaa kannesta enkä panssariammeen kyljistä. Kiersin ympäri vaunua ylhäältä alas, sotkien ja koloja, railoja ja saumoja erityisesti etsien.

Aikani loppui tuolta illalta, joten en päässyt käymään ihan koko runkoa läpi. Helmojen alta ehdin pikaisesti koskea vain veto-, palautuspyöriin sekä palautusrullien napoihin, kaikki muu jäi vielä odottamaan vuoroaan.

Toinen ilta - putsaamista

Seuraavana iltana puhdistin litkujani ja kevensin varjoja. Aivan kaikki ei osunut kerralla silmiin, kuten tuosta tornin vasemman etukulman koukun yläpuolelle jääneestä varjosta huomasi. Samoin tornin oikealta etuylälaidalta lähti vähän liikaakin hitsaussauman varjoa pois.

Näistä kahdesta seuraavasta kuvasta näkyi selvästi, mikä ero ylärungon litkutetulla ja panssariammeen puhtaalla maalipinnalla oli. Tietysti olin taas aloittanut paraatipuolelta, enkä alarungosta joka jäisi piiloon jos olisin koheltanut.

Jotkut kalikat olivat vielä vähän turhan väkeviä, mutta yleisilme oli huomattavasti toissapäiväistä parempi kun yksityiskohdat erottuivat hiekankeltaisesta peruspinnasta.

Alarunkolitkutus

Sen lisäksi, että väliotsikoista huolimatta aloitin toisen öljypesukierrokseni kanuunan päästä ja jatkoin vasta sitten vaunun aiemmin kiinnipitoalueeksi omistettuun alarunkoon. Litkujen kuivuttua ensin hyvän aikaa putsasin liiat pois, samoin siivosin ylärungosta ja tornin pääalasta aiemmin liian vähälle jääneet  kohdat kuntoon.

Koesovittelun suurena ystävänä löin taas telapyörät paikalleen ja ihastelin vaunun ilmettä.

Vasemman takakulman heijastimen punaväri myöhempine kirkaslakkoineen muuten puuttui edelleen.

Tekstuuripintakatselmointi

Kollega pyysi lisäkuvia maalatusta Yövuorosetämetodilla tehdystä terästekstuuristani, joten napsin jokusen kuvan. Näistä paljastui taas jokunen liian vähän puhdistettu nurkka, tai sitten ne vain pistivät enemmän silmään lähikuvista kuin normaalin katselumatkan päästä.

Näistä pisti omiin silmiini se, että liima-kittisekoituksen kuivuttua enemmän (väliohennuksesta huolimatta), sen aikaansaama pinta oli lähempänä appelsiininkuorta. Tämän näki parhaiten eturungossa ja taka-alakulmassa.

Yksityiskohtia

Litkutouhujeni jälkeen iskin ahnaat sormeni muuhun detaljointiin. Mielessäni oli jokunen perusjekku tehtäväksi ja tykkäsin lähestyä säistämistä fiilispohjalla.

Grafiittia

Käpistelin taas grafiittikynälläni tässä vaiheessa fiksusti metallisoitavia paloja. Niitä ei ollut enempää kuin tela- ja palautuspyörät, joista nappasin puolivälissä vertailukuvan: vasemmanpuoleiset käsiteltynä ja oikeanpuoleiset vain maalattuina. Koetin olla vetämättä tätä ihan överiksi mutta hammastukset kaipasivat vähän lisää metallisuutta.

Myöhempi koesovitus, koska kuinkas muutenkaan?

Telapyörät

Tuo ylempi kuva paljasti jo, mitä olin tehnyt telapyörille. En saanut kuvissa (tai paljailla, surkeilla silmilläni) tarpeeksi hyvin ja helposti selvää kohokuvioista, joten sekoitin kuminharmaaseen tipan tummanharmaata (RLM66) ja kuivaharjasin paraatipintoja. Johan rupesivat Continentalit näkymään!

Ruskea alarunkolitku

Sotkin vähän maanruskeaa (ABT093 Earth) litkua ja levittelin sitä telien alueelle ympäri alarunkoa. Kuivattelun jälkeen blendasin sitä kevyesti, vaikkei välttämättä olisi pahemmin tarvinnutkaan.

Puulitku

T-34:n puulootat paransivat ilmettään ruskean litkun kanssa, joten toivoin sen pelastavan näistäkin hirvityksistä jotain. Käsittelin kaikki puuosat samalla ruskealla pesulla (ABT080 Brown Wash) ja kyllä ne siitä rauhoittuivat.

Näemmä sotkin litkuani vähän ohikin, kunhan vain muistaisin siivota sen vielä ennen jämähdystä.

Työkaluihin olin yleisesti aika tyytyväinen. Tietysti näistä kuvista näkyi ihan liian selvästi, miten huono olin aivan tarkimman maalauksen kanssa (kirveen lukituskalikat esimerkiksi). Koetin lepytellä itseäni ajattelemalla, ettei noita erottaisi normaalilta katseluetäisyydeltä. Vaan mitäs se auttoi kun lähikuvissa ne näki?

Auringonpaahtamia teräspintoja Pohjois-Afrikassa

Kun näitä nyt on tullut tehtyä tällä idealla, jatkoin nytkin: tökin hammastikulla erinäisiä pikkutäpliä vaaleaa öljymaalia värimodulointisetistä (ABT035 Buff) ja blendasin sen pyörittelevällä liikkeellä ympäri ylätasoja ja -reunoja. Efekti oli semmoinen jota kaipasin ja olin tyytyväinen.

Seepiapesukorjauskierrosta ennen tekisin kyllä jotain muita toimenpiteitä, nyt vaunu saisi olla hetken keskenään kuivumassa ilman jatkuvaa ronkkimista. Chippailu kyllä kutsui, mutta en toisaalta halunnut tehdä tästä kamalan kulunutta ja eläväisyys oli minusta nyt jo aika hyvä, ilman hervotonta hiekkapuhallusefektiä.

Jäin siis pohtimaan, rupeaisinko chippailuoperaatioon ylipäätään vai en. Se tunkki oli edelleen kasaamatta ja asentamatta tuohon oikealle laidalle eikä se tällä menolla tulisi ikinä pääsemään kyytiin.