9.4.2025

BattleTech - Mercenaries

Mercenaries kickstarter 2023

Kun kerran aikanaan missasin Operation:REVIVAL -kickstartin niin tätä minä väijyin kuin vihainen mursu heti alusta alkaen. Alunperin valkkasin pykälää pienemmän tason, mutta nostin sitä sitten yhdellä komppaniatasolle. Ahneus rahoitustavoitteiden edetessä aukeavien ja mukaanleivottavien lisäboksien kanssa se ainoa syy oli, mitä sitä turhaan kiertelemään.

 

Palkkisboksin itsensä, haastekolikoiden, klaaninoppien, nopeahkon reagoijan (#8707) etuna tulevan Visigothin sekä kymmensenttisen Timber Wolfin ja semmoisten lisäksi listalla oli jokunen ekstralodju melkoisesta valikoimasta. Lisäpalikoiden sekaan ujuttautunut karttaskaalan Overlord-C -pudotusalus oli sulaa hulluutta ja luonnollisesti matkalla jadehaukkarypäleelleni nimellä Quatrefoil.

  1. Limited Edition Mercenaries box set
  2. Laser effect dice: Clan Jade Falcon
  3. Laser effect dice: BattleTech chevron, grey
  4. Challenge coin: Star League
  5. Mercenaries Posters x3
  6. 100mm Timber Wolf
  7. Mercenaries ForcePack: Clan Direct Fire Star
  8. Mercenaries ForcePack: Battlefield Support objectives
  9. Mercenaries ForcePack: Legendary MechWarriors II
  10. Mercenaries ForcePack: Legendary MechWarriors III
  11. Mercenaries Salvage Box: Blood Asp
  12. Mercenaries Salvage Box: Battlefield Support
  13. Mercenaries Salvage Box: Battlefield Support
  14. Mercenaries Salvage Box: random BattleMech
  15. Mercenaries Salvage Box: random BattleMech 
  16. Mercenaries Salvage Box: Savannah Master
  17. Mercenaries Salvage Box: Visigoth
  18. Clan Invasion ForcePack: Clan Ad Hoc Star
  19. Clan Invasion Salvage Box: random OmniMech
  20. Map-scale Overlord-C

Tuosta listasta Savannah Master -lootan piti olla ylläri mutta tieto siitäkin pääsi vahingossa ilmoille jo kauan ennen ensimmäistäkään toimitusta. Kaiken tämän fyysisen kivan lisäksi kampanja toi kasan eKirjoja, joista osan omistin jo joko Humble BattleTech Bundlejen tai sitten edellisen kickstartin kautta. Luettava ei ollut loppumassa ihan heti.

Odotus-toimitusprosessi

Alkuperäinen kampanjan toimitusarvio oli kuvassakin näkyvä "kesäkuu 2024", mihin en ankkuroitunut ollenkaan, kun eri starteissa on mennyt joskus vuosia yli arvatun. Jotkut yksilöt tosin ovat aina ottaneet - ja tulisivat aina ottamaan - arvion lupauksena, mutta tämä oli tuttua töistä, joten en sanottavasti yllättynyt kun vallankin kampanjan keskustelupuolella jengi kihisi valkohehkuista raivoa. Suosikkini oli  ihanalkuvaiheen kommentti jossa kaveri omalla nimellään mylvi periamerikkalaisesti, ettei CGL:llä ollut aikomustakaan toimittaa mitään vaan "pitää vain rahat ja juoksee", ja että tässä oli juristille iso keikka tulossa. Hohhoi :D

2024

Elokuun alussa tuli joku päivitysviesti, joka kehui, että Pohjois-Amerikasta oli jo 50% toimitettuna. Loppuplaneetasta ei sitten sanottukaan mitään, mutta ALV-kuvioiden takia byrokratia oli ainakin EU:ssa vähän hidastavampi tekijä, joten eipä meistä kai ollut mitään sanottavaakaan. Huvittipa vain, että "ja mitäs mä tällä tiedolla muka teen?" mutta ehkä amerikkakeskeisyys oli odotettavissa.

Syyskuun alkupuolella loppumailman rahtaus oli edelleen vaiheessa, joten kesän arvaukseni "vähintään 3kk jenkkien jälkeen" oli ollut naurettavan optimistinen :D

Marras-joulukuussa '24 EU-toimitukset olivat ensin "ensimmäiset osoitevahvistukset lähtivät viime viikonloppuna, jee!" ja sitten "Oho, ei pitänytkään paikkaansa, tullissa ne jumittavat. Ensi viikolla tiedetään toivottavasti lisää", mikä nosti ja nosti todennäköisyyttä sille että jotain olisi tapahtumassa nimenomaan juuri silloin kun olimme pari viikkoa poissa kotoa. Joulun alla viesti oli "kerrotaan jos jotain tapahtuu" eli tuskin mikään oli liikkumassa vielä ikuisuuksiin.

2025

Tammikuun '25 alussa (2.1.) radiohiljaisuus jatkui, mikä ei lomalla haitannut pahemmin. Katsoin backerkitistä, että korttia oli veloitettu kolmeen otteeseen (touko- ja syyskuussa 2023 ja sitten toukokuussa 2024), miten se sitten eri toimitusaaltoihin vaikuttikaan, jos niitä edes käytettiin loppumaailman osalta.

Puolivälissä tammikuuta tuli selvin päivitys EU-toimituksista: olivat juntturassa tullisäädösten ja paperityön kanssa (tiivistettynä kaikki SKU:t pitäisi liittää yksittäin maksuihin yms pientä kivaa, eikä vain toimitustasolla). Ajattelin, että pelkästään tähänhän menee jo kuukausia tällä tasolla. Seuraavana aamuna sähköpostissa olikin "EU-tullitus tehty" eli olinkin sitten väärässä. Vielä hämmentävämmin sinä samana torstaisena alkuiltapäivänä QML:ltä tuli vielä osoitteenvahvistusviesti. Pitikö tässä ruveta jo innostumaan?

Ei, ei tarvinnut ruveta: tammikuun lopussa päivitys kertoi, että toimitukset alkaisivat ehkä kenties mahdollisesti jo helmikuun 10. Jotain saattaisi tapahtua ehkä ennen kesälomaa. Melkein pari viikkoa edellisen jälkeen tuli päivitys, jossa sanottiin että nyt oli nähty ihan kuvakaappauksia toimitusviesteistä EU-alueella. Yllättävästi myös omppupiirakkamaan ulkopuolella rojut jaeltiin aalloissa, omien aikaleimojeni perusteella kuuluin mukamas EU:n ykkösaaltoon.

Maaliskuussa "EU: Wave 1 and 2 are about 48% complete. It will start to slow down as they take their time with larger orders to ensure accuracy." En minä kuvitellut että Company + roinat olisi isompi tilaus mutta näemmä olin listojen synkemmässä päässä taas vaihteeksi. Täälläkin ajoittain kommentoinut Lasse sanoi kuun vaihteessa saaneensa seurantakoodin, minä saatoin vain mutista keskenäni. Puolivälin paikkeilla hän oli saanut kamppeensa kotiin asti, näin kuvankin. Läheltä vietiin.

Iltapäivästä 26.3., kivasti kaikkien palaverien jälkeen, prosessiviesti kilahti lootaan. Seurantavirke nauratti jo ääneen:

Dear ISD,
Your QML Catalyst order has been shipped!
Your parcel should be with you within the next 4 - 7 working days.

Please allow up to 5 working days for your tracking to activate.

Totuus olikin ennustettua ihmeellisempää, kun kuudentena työpäivänä, keskellä torstai-iltapäivän vihoviimeistä palaveria puhelimeen putosi "hae romus palvelupisteeltä"-viesti. Ajelin lähihuoltsikalle reilun kilometrin päähän ja ihastelin lootan sisältöä pikaisesti kotiin päästyäni, mutta en vielä ehtinyt käydä randomlootia läpi sinä päivänä.

Oli noissa vähän läpikäytävää. Pelkkien ensimmäisten pikakuvien napsiminenkin vei aika pitkään.

BattleTech: Mercenaries

Kuten kuvasta näkyi, otin huvikseni laatikon kannesta väkäslogollisen mukahiilikuituversion. En muistanut enää, mikä sai minut päätymään siihen kun olin alunperin menossa taidekansilla. Ehkä syy oli siinä, etteivät nämä olleet mitään kahvipöytäkoristeita keskustelua herättämään.

Takakansi oli kaikille sama.


Boksin yleissisältö

Pelilaatikko itsessään sisälsi kaiken mitä peruspeleihin tarvitsi sekä maailmanrakennuskamaa. Nopilla, säännöillä, osumataulukoilla, record sheeteillä sekä pelinappuloilla (muovisilla ja pahvisilla) pääsisi oivallisesti vauhtiin.

Paperikama

Printtitavaraa tuli säädyllinen määrä, noudatellen samaa linjaa kuin BattleTech: Clan Invasion.

Sääntökirja

Perussääntöjen lisäksi hyvä määrä kuvausta keskittyi tulitukisääntöihin (erisorttiset ilmaiskut, epäreilu tuli, miinakentät). Oikein pitkä pätkä keskittyi myös Mercenaries-lootan Kaaoskampanjaan ja siitä miten palkkasoturien kanssa voisi pelata kampanjoita maineineen ja sopimusneuvotteluineen päivineen.

Primer

Alustus BT-universumiin-vihkonen kertoi lyhyesti mistä oli kyse, listasi aikakaudet, tarjosi pari Sisämaailmojen karttaa. Lisäksi jokunen tunnetumpi palkkispulju sai oman kappaleensa tai kaksi kuvaustekstiä, tusinasta muista oli vain nimi ja tunnusmerkki.


Taulukoita

Record Sheettejä oli pienen vihon verran valmiina, samoin palkkissopimuslomake, sekä pari taulukkoa kampanjoiden rakennusta ja ajamista varten. Näillä pelimäärillä (edellisestä oli tätä kirjoittaessa 11,5 vuotta!) näitä ei minun elinaikanani käytettäisi loppuun.



Tokeneita

Sisämaailmojen karttajulisteen lisäksi myös Mercenaries-loota tarjosi lisää pahvitokeneita peluuttelun monipuolistamiseksi. Taisin läiskiä levyt taktisesti ylösalaisin kuvaa varten, siellä oli mm. kenttäsairaaloita, ammusvarastoja, Elementaaleja, panssaroitua jalkaväkeä, tuliasemia, korohoroja sekä jalkaväkeä.


Paperikartat

Kartat "Scattered Woods/River Valley", "Woodland/Lake Area" eivät olleet sentään samat kuin klaanilootassa, mutta mietin omistavani nämä jo pahvisina.


Alfaiskukortit

Eri yksiköitä varten mukana oli kolme nivaskaa alfaisku- ja pilottikortteja. Sekä tietysti perusnopat, noista ainakin näki ilman arpomista, mitä silmäluku sanoi.


No one left behind

Minulla oli epub-jonossani neljä Ciaravellan teosta, mutta koska hänen tekosensa osuivat Dark Age- ja ilClan-kausille, en ollut vielä lukenut niistä ensimmäistäkään. Lukujonoon minä tämänkin otin, ei tuo noin 30-sivuinen kauaa tullut viemään.


Boksin yksiköt

Muovinappuloita tuli mukana sen komppanian verran eli kolme peitsellistä. Sarnan kuvaus komppaniasta oli kohtuuavoin: "A company consists of three lances and may have some auxiliary lances, scouts, armor, or artillery" mikä antoi vähän tilaa tukiyksiköilleni.


Nelijalkaisia 'Mechejä tai vatkaimia tähän aloitussettiin ei kuulunut. Olisi ollut kyllä kiva ylläri, jos jossain olisi väijynyt joku Scorpion, Tarantula, Thunder Stallion, Goliath tai Great Turtle. Hekoista en niin perustanut, enkä olisi tunnistanut kai juuri Warriorin tai Yellow Jacketin.

Kaksijalkaiset

Ammeessa oli kahdeksan BattleMechiä. Tässä pikakuvat aakkosjärjestyksessä:

CES-3R Caesar

Raskassarjalainen ja enemmän kuin vähän Cataphractin näköinen Caesar oli klaani-invaasion alkuvuodelta, mutta sillä oli silti jo ER PPC gaussikiväärin ja neljän keskiraskaan pulssilaserin rinnalla. Hm. En nyt taas muistanut mitä kaikkea Helmin muistiytimestä löytyi mutta ei kai se noin pitkälle noin nopeasti ehtinyt?

CLN-7V Chameleon

Viisikymmentonninen keskiraskas kantoi kolmensorttisia lasertykkejä ja konekivääriparin (nuo pippurimyllyn näköiset vempeleet tuossa etulantioilla). Hyppyrakettien kanssa varsin epämukava kaveri takasektorissa.

DVS-2 Devastator

Satatonninen rynnäkkövehje oli sekin Suuren Isän speksaama. Kaksi gaussikivääriä, kaksi PPC:tä ja neljä keskiraskasta laseria. Mallin perusteella asettaisin PPC:t ja kaksi laseria sivutorsoihin ja gaussit lasereihin paritettuna käsiin.

 

FFL-4B Firefly

Kevyemmästä päästä palkkiksia oli 30-tonninen tulikärpänen loikkakykyinen tukimechi. Kolme keskitason laseria, LRM-5 -lavetti ja ohjuksentorjuntajärjestelmä kuulostivat ainakin toimivahkolta ratkaisulta.

FLE-17 Flea

Kaksikymmentonninen kirppu, nimensä mukaisesti, kantoi paria keskiraskasta laseria, kahta lyhyenmatkan fikkaria ja peräti kieroutuneesti myös liekinheitintä. Idea oli sairas ja pidin siitä.

OTL-4D Ostsol

Setin toinen raskas vempele, 60-tonninen Ostsol oli aseistettu pelkillä energia-aseilla: 2 isoa laseria ja 4 keskiraskasta.

QKD-4G Quickdraw

Kolmas raskassarjalainen tuli heti perään, yhtälailla 60-tonninen Quickdraw. Sillä oli sekä pitkän, että lyhyen kantaman ohjuslavetit sekä neljä keskitason lasertykkiä - kaksi käsissä ja kaksi selässä.

STY-3C Starslayer

Boksin viimeisenä tuli 50-tonninen keskiraskas kantoi kaikkia erikoon lasereita ja niiden tukena yhtä SRM-4 -lavettia.


Ajokit

Jalattomat taisteluyksiköt tulivat pareina, kaksi Galleonia ja kaksi Maximia:

GAL-100 Galleon Light Tank

Kolmen lasertykin vaunuja en ehkä olisi lähtenyt itse nimeämään kaljuunoiksi, mutta minäpä en ollutkaan asesuunnittelija. Vaunun pikkulaserit olivat etukulmien pikkutorneissa vähän brittien alkupään tankkien tapaan, keskitason laseri taas oli kiltisti omassa tornissaan.



Noista telakoneistoista tulisi mukavaa maalattavaa vaikkei kukaan ikinä niitä näkisikään.

Maxim Hover Transport

Ilmatyynyaluksilla oli enemmän tulivoimaa kuin peruspanssarivaunuilla. Nokassa oli kaksi LRM-5 -lavettia, tornissa SRM-6 -lavetti ja oletettavasti yksi kolmesta konekivääristä. Toiset kaksi olivat sitten jossain muualla, tai sitten ne olivat tuossa kolmen ryppäänä, piti tarkistaa lapuista kun joutaisin. SRM-2 -lavetit taas majailivat kylkien minitorneissa.

Tästäkin tulisi hauskaa maalattavaa, jos vain keksisin jonkun siedettävän maalikuvion tälle kokoluokalle.

Panssaripeitsi

Tietysti otin uudenlaisista nappuloista ryhmäkuvan.

Ekstrat

Nyt kun peruspelilaatikko oli käyty läpi, päästiin lisäroinaan. Osa tästä tuli Kickstart-projektin Company-tason mukana ja pari lisäsin erikseen. Valintani tein aikalailla fiilispohjalta, esimerkiksi legendat 2 ja 3 -lootat valitsin nyt kun tajusin jälkikäteen että legendat 1 olisi ollut loistava valinta edelliskerralla. Miksi nappasin jotain niinkin omituista kuin BfS:O tai kaksi random BfS-settiä? Tuntui vain siltä, en minä näitä minmaxannut.

Timber Wolf 1:125

Kymmensenttinen tai museoskaalan Timber Wolf oli melkoinen elämys käsissä pyöriteltäväksi. Mitähän minä tämmöisellä vempeleellä tekisin? Todennäköisesti sekin menisi Jade Falcon / Gamma -osastolle. Muu perhe ei ehkä innostuisi tästä niin paljon että voisin laittaa sen kirjahyllyyn hyvälle paikalle :D




Toki tuota isoa piti verrata normaalikokoisen Timber Wolfin kanssa parissa kuvassa. 


Upea laitos!

Julisteet, 3 kpl

Tälläkin kerralla mukana tuli kolme kaksipuolista julistetta. Näillekään minulla ei ollut mitään paikkaa, joten säästäisin ne kaveriensa kanssa.

Lasernopat

Romppeisiin kuului pari laserefektinoppaparia. Sen suuremmin miettimättä valikoin toiseksi setiksi ihan vain yksinkertaisen BT-väkäsen.

Tärkeämpi näistä oli tietenkin Jade Falcon -klaaninoppapari, jotka olisin ottanut jo edelliseen starttiin mutta syystä tai useammasta ne eivät kuuluneet mukaan. Tai sitten jos kuuluivatkin niin olivat menneet pipariksi ja tulivat siksi tässä. En muistanut yksityiskohtia sen paremmin kun noppakeskustelu ei ollut prioriteettilistani huipulla silloin tai nyt.

Jengi oli kironnut noppain teräviä kulmia. En testiheitellyt näillä puheilla, enkä edes tökkinyt kulmia sormenpäihini.

Haasteraha

Haastekolikko ei sekään nostanut suuria tunteita valintatilanteessa, valkkasin vähän summamutikassa Tähtiliiton, kääntöpuolella oli Spector SPR-5F.


Overlord-C

Ehkä hölmöin mutta hilpein lisäpalikka oli karttaskaalan Overlord-C -luokan pudotusalus klaanilaisilleni. Kuusijalkainen avaruuden Fabergé-muna saattoi kiilata pidemmälle jonon kärkeä kohti kuin sillä oli mitään järkeä päästä.

Laskeutumistelineet luukkuineen olivat näppärän näköisiä, mutteivät semmoisia jotka voisi vain painaa kiinni alukseen peluuttelua varten ja napsauttaa irti säilöttäväksi. Pikainen koesovittelu antoi ymmärtää, että pientä säätöä jouduttaisiin tekemään.



Tämä viimeinen kuvakulma erityisesti sytytti muistojen palot jostain 90-luvun puolivälistä kun luokkakaverini Jarin kanssa intoiltiin Mechwarrior 2:sta. Ja jostain ihmeellisestä syystä suosikkiraitani Pyre Light pyöri päässäni herkästi.

Legendary Mechwarriors II

Legendat 2 oli viiden yksikön rypäs, kaikille näistä oli jossain päin universumia tunnettu pilotti. Pilotteja varten oli mukana alfaiskukortit, joita saatoin käyttää inspiraation lähteenä tai sitten en. Riippui vähän siitä miten innostuisin.

Yksittäiskuvat taas aakkosjärjestyksessä:

CES-3R Caesar

Caesar oli sama nappula kuin Mercenaries-laatikossa.


CGR-3K Charger

Jotenkin Charger ei ollut ikinä jäänyt omaan ulkomuistiini rynnäkkömechinä, sotkin sen mielessäni jostain syystä johonkin kevyeen tai medium -vehkeeseen. En ehkä ollut pelannut tarpeeksi perimyssotien pelejä.

Variantin K paljasti että kyseessä oli DCMS:n versio, jossa oli viiden pikkulaserin sijasta aseistuksena neljä keskiraskasta pulssilaseria, LRM-20 -lavetti Artemis IV -tulenjohtojärjestelmällä sekä viisi hyppyrakettia.

 

DVS-2 Devastator

Devastator oli myös sama nappula kuin Mercenaries-laatikossa.

MAD-xx Marauder

Klassikkomechi Marauderille oli tarjolla kaksi eri kanuunavarianttia, joista kumpaakaan en tökännyt kiinni valokuvaa varten. Podeissa oli pareittain isot ja pienemmät energia-aseet ja torsossa sitten tyypillisesti jonkunmallinen automaattikanuuna tai sitten kolmas PPC koska kolme PPC:tä on ainoa asia mikä oli parempi kuin kaksi PPC:tä.

SM1 SM Tank Destroyer

Tankkien tuhoamiseen UAC/20 oli kyllä oikein sopiva peli. Loppu aseistuksesta oli 4 konekivääriä, joilla kai räimittiin lähinnä vihamielistä jalkaväkeä.


Legendary Mechwarriors III

Legendat 3 -laatikko oli miellyttävästi edeltäjiään yhtä nappulaa laajempi, joten tästä saisi suoraan Comguardseille tehtyä uuden Level II:n mutta minä en moiseen lähtisi, vaikka lähdemateriaali sen sallisikin tuosta vaan.

GRF-2N Griffin

Lyyrojen valtaistuinsalissa kaksi tämmöistä suojeli valtaistuimella istuvaa isoa kihoa. Perusmallissa oli vain yksi pippurimylly olkapäällä, mutta tämä olikin Tähtiliiton kuninkaallinen versio hienommilla leluilla.

Kädessä oli ER PPC, olkapäillä SRM-6 -lavetit. Johonkin sisälle oli asennettu Guardian ECM, joka ei ehkä näkynyt ulospäin. Laveteilla kuului olla CASE, sen mallinnus ei tosin näkynyt etupuolelta, samoin kuin lauhduttimien tuplateho.

Hel

Hellbringerin kehitysversio oli nimeltään Hel, vapaasyntyisille joku Loki mk II mutta me emme sellaisesta piitanneet. Aseistuksena Hel kantoi kahta gaussikivääriä, kahta isoa laajemman kantaman laseria sekä SSRM-4 -lavettia.

 

MAD-nn Marauder

Tämäkin Marauder tuli vaihtoehtotykkien kanssa, joista kumpaakaan en nytkään ottanut pikakuvaan mukaan. Molemmat vaihtoehdot olisivat Palkkionmetsästäjän eri vuosiversioita tai henkilöllisyyksiä, Bounty Hunter 3015 / Marauder Bounty Hunter 3138.

 

MAD-8K Marauder II

Marauderin kakkosversio oli General Motorsin markkinointi-idea, joka ei näyttänyt omiin silmiini ollenkaan yhtä mainiolta kuin perinteinen Marauder. Mutta ehkä joku tästäkin tykkäsi.

Kuritaversio kahdeksan oli aseistettu neljällä PPC:llä, molemmissa käsissä oli sekä standardinmukainen PPC että kevyt PPC. Olkapäälle oli asennettu vähän viileämpänä käyvä gaussikivääri, joka oli vielä suojattu CASE II:lla.


Timber Wolf

Joku Palkkionmetsästäjistä oli saanut itselleen Timber Wolfin ja pystyi ylläpitämäänkin sitä vapailla (pimeillä?) markkinoilla, hatunnosto siitä. Hifistelytyökalujen lisäksi aseistus koostui eri pulssilasereista, mikä vaatisi LRM-lavettien sahaamista irti. Vaihtoehtona oli S-konfiguraatio jossa olisi neljä SRM-6 -lavettia, pari konekivääriä ja parilliset isot ja keskitasoiset pulssilaserit. Tämäkään ei ollut suoraan WYSIWYG-ratkaisu, mutta lähempänä nappulan ulkomuotoa.

 

WHM-6R Warhammer

Kuvia en näemmä taas osannut ottaa, mutta Warhammerin tunsivat kaikki kaksine PPC:ineen ja olkapään ohjuslavetteineen. Kortit tarjosivat variantteja WHM-9K ja WHM-6R.

9K kantoi käsissään raskaita PPC:itä sekä CASE II-suojattua MML-9 (Multi-Missile Launcher)-lavettia olallaan. 6R taas oli se kaikkien tuntema 2x PPC; SRM-6; 2x MLas; 2x SLas; 2x MG -ratkaisu. Sekään ei mätsännyt ohjuslavetin muotoon.

 

Battlefield Support: Objectives

Taistelukentän tukiosastolta jostain syystä nämä nappulat olivat kohteita. Viholliselle varmaan, itselleni ne olisivat suojeltavia. Suomentaminen oli aina kivaa ja ongelmallista sävyjen takia.

Mobile HQ

Liikkuva komentokeskus oli lähinnä yksikön viestintää helpottamassa, eikä minään taisteluyksikkönä. Sillä oli tornissa yksi keskiraskas lasertykki omasuojana.


MASH

En muuten tiennyt/muistanut, mistä kummasta MASH tuli enkä ollut tarpeeksi vanha katsomaan taannoista M*A*S*H* -sarjaakaan, mutta nytpä sen opin: Mobile Army Surgical Hospital eli liikkuva sotilaallinen leikkaussali. Tietysti leikkaussalikin oli aseistettu kahdella pikkulaserilla.

LT-MOB-25 Mobile Long Tom Artillery w/ Ammo trailer

Pitkäniminen ja kaksiosainen telakanuuna ammusvaunuineen oli kuin Wehrmachtin päiväuniosastolta. Long Tom -tykin lisäksi tässä oli 4 konekivääriä, jälleen omasuojana. Long Tom itsessään syyti 25-pisteen edestä epäreilua tulta 200-kiloisilla murkuloillaan. Omakohtaisena elämyksenä lähes neljäsosan tuosta painavat 2A36:n pommit olivat ihan tarpeeksi massivisia, mutta ehkä nämä vertautuivat lähemmäs M65-atomikanuunaan kuin tavallisiin kenttätykkeihin.

Pitkiä Tomppia tietysti pitäisi olla ainakin neljä, että olisi edes jonkunlainen patteri valmiina. Mieluummin tuplamäärä tai nelinkertainen, tyylin takia. Ehkä yhdellä putkellä pääsisi kumminkin alkuun palkkisurallaan.

Clan Ad Hoc Star

Ad Hoc -Tähti pääsi ostoslistalleni Kodiakin ansiosta. Olin maalannut kaverilleni Artolle muinaisen lyijyminiatyyrin joskus kauan, kauan sitten. Kun vielä keksisin kaikille näille ovelat kodit.

Fire Falcon

Jade Falconien 25 tonnin kevyt OmniMech oli hyvin laserpainotteinen: pari pientä laajemman kantaman laseria, pari keskitasoista ja yksi keskiraskas pulssilaseri. Niiden vastinparina oli vielä yksi SSRM-4 -lavetti, mutta energiapainotteinen aseistus oli raskas vähille lauhduttimille.

 

Hellion

Kevyt 30-tonninen Hellion oli varustettu MASC:lla joten sillä pääsi kovaa jos uskalsi. Käsistä ja otsasta löytyi yhteensä neljä ER Medium Laseria, toisesta olkapäästä LRM-10 -lavetti ja torsoon oli levitelty kolme SSRM-2 -pakettia lähimätkimistä varten.

Howler

Kaksikymmentonninen kevyt BattleMech oli kosmisesti aseistettu vain kolmella LRM-5 -lavetilla. Lähimatkalle eksyneitä saattoi kai mätkiä, kun käsiaktuaattoritkin löytyivät.

Kodiak

Jos Kodiak identifioitui johonkin tiettyyn klaaniin niin kummituskarhuihin. Muistelisin nähneeni niillä muitakin mesikämmeniä kuten Karhu ja Kontio. Tämä vekkuli jäi omaan muistiini Ghost Bear's Legacyn introsta taistelukynsineen päivineen. Vähän pidemmälle matkalle sadan tonnin Kodiakissa oli käsiin jaettuna kahdeksan keskiraskasta laajemman kantaman laseria, olkapäissään UAC/20 tai kaksinkertainen SSRM-6 lavettipari sekä moottorin viereen fiksusti asennettu yksittäinen laajemman kantaman iso laseri.

Pack Hunter

Susiklaanin yhden kikan kevyestä 30-tonnisesta yksiköstä tuli jotenkin mieleen borgi tai Wolfenstein 3D:n kakkosepisodin lihakirveszombit. Päähän ainakin saisi tehtyä jonkunlaisen sensoriefektin, jos onnistuisin keltaisten kanssa tällä kerralla paremmin. Ollessaan Pack Hunterin perusversio, tuo olkapään tykki oli ERPPC tähtäinlasereineen.

Clan Direct Fire Star

Suoran tulen Tähti tuli listalleni vain ja ainoastaan Riflemanin takia. Muut olivat kivoja lisiä, mutta valtaosa eri Forcepackeista oli rakennettu niin että minua niiden sisältä kiinnosti yleensä yksi tai kaksi yksikköä.

 

Grizzly

Kummituskarhujen raskas (70-tonninen) Grizzly oli hyppivää karhuteemaa jatkava kötöstin. Gaussikivääri, LRM-10 -lavetti, sekä värisuora pulssilasereita.


Highlander IIC

Klaanien näkemys ylämaalaisesta kulki kiltittä mutta hyppi vihollisten päälle ihan niinkuin Sisämaailmojen vapaasyntyisten versio. Toisen käden vei gaussikivääri, rintapielet kuuluivat LRM-20 -lavetille ja  keskiraskaalle pulssilasertriolle, vasen käsi kantoi räjähtävänä nyrkkinä kahta SSRM-6 -laukaisinta.


Bane 7

Satatonnisen Banen aseistus oli minulle kummallisen moderni, kun sillä oli käsissään jotkin HAG/40:t (Hyper Assault Gauss Rifle) ja torsossa tutumpaa kamaa eli iso pulssilaseri ja neljä laajennetun kantaman keskitason laseria.


Phoenix Hawk IIC

80-tonniseksi rynnäkköluokan Klaanien BattleMechiksi feenikshaukka oli vähän hämmentävän harvalukuisesti ja ammuspainotteisesti aseistettu: kaksi konekivääriä ja kaksi UAC/10:tä.


Rifleman IIC / IIC 2

IT-'mechien kivijalka oli Rifleman variaatioinen. IIC:n perusmallissa käsissä oli parittain isot pulssilaserit ja kai sitten tilan täyttämiseksi seassa oli laajennetun kantaman pikkulaseri. Variantissa 2 kaikki aseet oli korvattu UAC/2-automaattikanuunoilla. 


Salvage Box: Visigoth

Nopean tukijan etu oli Klaanihävittäjä. Kas kun tämä ei ollut invaasiolootassa ja Shilone tässä, mutta kuten pohdittua, minä en näitä suunnitellut.

Keskiraskas ASF-yksikkö kantoi päävarianttina aseistuksenaan LB-10X -automaattikanuunaa, viittä laajemman kantaman keskiraskasta laseria, kahta pientä pulssilaseria ja kahta SSRM-2 -lavettia. Kortti kehui susihukkien Carew'tä mutta minä en siihen peliin ollut lähdössä.


Salvage Box: Blood Asp

90 tonnin Blood Asp aukesi jossain välissä kickstarttia ja oli se sen verran jännän näköinen vempele, että otin listalleni, vaikken Tähtikäärmeiden klaania ollut ainakaan suunnitellut maalaavani. Isorlaa kaikki, sanoi Jadehaukka.

Prime-variantti oli syönyt kahden gaussikiväärin kaveriksi parin outoa raskasta keskitason laseria (Heavy Medium Laser) mikä pisti miettimään omaa epäyhdenmukaisuutta medium laserin käännöksissäni. Lisäksi siinä oli kaksi keskitason pulssilaseria ja SSRM-6 -lavetti.

Salvage Box: Mercenaries

Näitä mysteerirasioita olin ottanut alunperin yhden, mutta kun tehtaalla oli tehty virheitä :tm: niin joissain alkupään 'Mech-bokseissa olikin ajoneuvoja, kaikkia meitä satunnaisaskeja ottaneita kompensoitiin ylimääräisellä sotasaalislaatikolla.

1 random 'Mech (1/2): DV-6M Dervish

Dervish pääsisi jossain välissä poseeraamaan 25-vuotissisaruksensa kanssa ja siinä sitä olisikin taas ihmettelemistä.

1 random 'Mech (2/2): Phoenix Hawk IIC

Phoenix Hawk IIC käytiin sekin jo läpi, tämä oli hauskasti (tai ärsyttävästi jos kaipasi pelkästään uusia paloja) kolmas tupla tämän postauksen sisällä.


Salvage Box: Clan Invasion: Piranha

Klaaniarpajaisista vastaan tuli selvästi tuntematon vempain, Diamond Sharkien tai uudelleen Sea Foxina tunnettujen myyntipöksyistään tunnettujen klaanilaisten 20-tonninen Piranha. Sillä oli peräti Spider-henkinen aseistus: 12 konekivääriä, kaksi laajemman kantaman keskitason laseria sekä yksi laajemman kantaman pikkulaseri. Ilman MASCia tuolla juostiin sataaviittäkymppiä, mikä oli aika pöyristyttävää.



Salvage Box: Battlefield Support

Ties minkä hulluuden vallitessa otin vapaastivalittavista sotasaalislootista 'Mechien sijasta kaksi ajoneuvoaskia. Ehkä toivoin lisää Long Tomeja vaikka todennäköisyydet olivat matalat. Tai sitten vastaus oli "koska huvitti", mikä ei sekään ollut kaukaahaettua, koska nämä olivat mielessäni kaupanpäällisiä.


2 random vehicles (1/2)

GAL-106 Galleon Light Tank tuli kevyen Pegasus-ilmatyynytankin kanssa. Galleonit käsiteltiin jo alkuvaiheessa, joten tässä listaisin vain Pegasuksen aseistukset. Tiedustelukiiturin perusvariantilla oli keskiraskas lasertykki ja kaksi SRM-6 -lavettia.


2 random vehicles (2/2)

Hetzer Wheeled Assault Gun ja Pegasus pullahtivat toisesta satunnaisaskista, joista vain ensimmäinen esiintyi nyt ensimmäistä kertaa. Pyörilläkulkeva rynnäkkötykki oli aikalailla nimensämukainen: sen ainoa ase oli AC/20, jolla kylvää pelkoa yli-itsevarmoiksi käyvien mekkipilottien selkäpelteihin.


Salvage Box: Savannah Master

Savannimestarit olivatkin niin kosmisen pieniä, etten ruvennut aukomaan niiden pussukkaa vielä näitä kuvia varten. Warrior-trilogian Fifth Syrits Fusiliersin katastrofaalisesta selkäsaunasta Sarnassa ehkä tutuimpana näillä harrastettiin MiG-tyyppistä Zoom & Boom -hyökkäyskuviota, koska kelvottoman nopeilla mutta paperipanssaroiduilla oli ainoana aseenaan yksi keskiraskas lasertuikku.

Tämä olikin muuten yksi pisimpään vedoksena roikkuneita postauksia ikinä :)

Rakettihenkilökunnan maalaus

Taas uusi lähestymistapa

Spoilasin tätä operaatiota jo aiemmin, kun kynäruiskutin ukot tätä askelta valmistellessani. Mitään uuttahan tässä ei sinänsä ollut, slapchop - tai slap chop - oli jo laajasti tunnettu kuvio. Minä en vain ole koskaan testannut kontrastimaaleja, joten joutuisin tekemään jotain vähän eri tavalla. Kotikutoinen maaliresepti tietysti kasvatti mahdollista ongelmakenttää, mutta tätä se nyt oli.

Ennen aloittamista kuivaharjasin ukot vielä erikseen valkoisella. Kynäruiskutukseni kattavuus ja peittävyys eivät olleet kaikkien viiden kohdalla ihan niin hyvät kuin mitä kaipasin.

Ihonväriarpajaiset

Kaivoin todella vanhoja ihonvärimaalejani, jotka olivat postausten perusteella käytössä ainakin vuonna 2016 A-10:n ja sukellusveneen kapteenin maalauksissa. Vallejo Model Colorin Dark Flesh tai Medium Fleshtone olivat molemmat jopa nestemäisessä muodossa, valitsin tätä elämystä varten välimallin lihasävytteen. Idea oli tehdä oma filtteri eli todella ohueksi ohennettua maalia ja sutia sitä kevyesti ukkelin pintaan niin, että ohuilla kerroksilla allaoleva mustavalkoinen tarjoaisi kaiken sävytyksen ja filtteri vain värjäisi pinnan.

Ensimmäinen Medium Fleshtone -kierros (VMC 860) sai ukkojen naamat kyllä näyttämään aika painajaismaisilta heti maalauksen jälkeen. Tuskin ne kuivuessaan sen paremmalta näyttäisivät mutta idea oli tehdä useampi kerros, joten tämä ei vielä kamalasti ahdistanut.

Nahkasaappaat

Muistin, että minulla piti olla jossain suklaanruskeaa, mutta kissat olivat taas nukkumassa säilöntäalustan päällä, joten käytin AK Interactiven mahonkia (AK11106 Mahogany) testatakseni. Enkä ollut varma siitä, oliko VMC-maalini sekään edes edes hitaasti valuvaa sorttia.

 

Sinänsä yhden kerroksen perusteella ihan kiva väri saapasteluun, mutta Heer ei ehkä käyttänyt tuommoisia. Siispä piti etsiä sitä suklaanruskeaa, jonka ihan varmasti näin juuri viime viikolla.

Seuraavana iltana löysin suklaanruskeani (VMC 70872 Chocolate Brown) ja ohensin sitä uusiksi kenkäpinnoiksi. Ei tuo mahonkinen alkuväri haitaksikaan ollut, veikkasin. Mielikuvani sotilassaappaista oli tosin aina vain mustanpuhuva, mutta jos nyt menin ohjeiden mukaan enkä säveltäisi ihan kaikkea itse.

Univormupohdiskelua

Kamppeet näyttivät toppausten ja saumojen perusteella olevan kaikilla ihan talviset. Mietin, että kun aloitin paljaasta ihosta ja sormet näyttivät minusta käsiltä, eivät sormikkailta, saisivat olla sitten kevättalvella touhuamassa viimeisillä hangilla. Sitä tukemaan voisin koettaa tehdä jannuille talvimoodiin käännetyt takit ja housut naamiokuviomoodiin - tai ehkä fiksummin juuri toisinpäin kun lumi oli maassa ja tummat puut oksineen ylempänä. Refekuvat tosin esittivät kanttipäät jatkuvalla syötöllä, 50/50-tilanteessa, tummat alla ja valkea yllä että varmaan erottuisivat.

Vaikeahan tuo naamiokuvio olisi käsin joka tapauksessa, mutta jos sitä olisi vain toisella puolella, eikä molemmilla. Ilman haastetta tämä olisi ehkä liian tylsää, joten...

Takki - Splintertarn

Aloitin talvitakin maastopuolen maalaamisen ohentamalla ensin hiekankeltaista (VMA 71028 Sand Yellow). Levittelin litkuani ympäri takkeja ja jätin valkeat kääntöpuolet sekä allaolevien kenttätakkien pinnat rauhaan. Joko tämä oli ihan vähän liian ohutta tai sitten juuri sopivaa, aika näyttäisi. Lisäkerroksia tarvittaisiin.

Halusin todentaa naamiokuvioideani toimivuuden tai typeryyden, joten ensimmäisten takkien kuivuttua ohensin vihreää (VMC 70942 Light Green). Tein erinäisiä muotoja ympäri takkeja suoraan hiekankellertävien päälle ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Ruskeita laikkuja varten ohensin uudemman kerran suklaanruskeaa ja jatkoin samanlaisella epämääräisten alueiden ja väkästen maalailulla.

Ykköskierroksen perusteella taisin ohentaa vihreää ja ruskeaa ihan vähän liian vähän. Hiekankeltainen osa tarvitsisi ainakin yhden maalauskierroksen verran voimistamista, nuo toiset eivät välttämättä ollenkaan.

Asetakit

M/41 asetakin tuli olla kenttäharmaa (vihreänharmaa värisävy) ja samanvärisillä kauluksilla aiemmasta vihreästä poiketen. Noista ei paljoa kauluksia enempää näkynyt, joten se ei ollut kovin iso operaatio. Oletettavasti. Päätin maalata takit ohuella vihreällä, kun suoraan oikeaa väriä ei ollut enkä luottanut sekoitustaitoihini ja niiden toistettavuuteen.

Herra B:n takki oli ainoa, joka näkyi näin näppärästi. Muilla oli lumipuvun takit paljon tiukemmin supussa, mutta tylsähän tämä olisi jos kaikki olisivat olleet samoja. Tätäkin vahvistaisin parilta nappulalta toisella maalikerroksella.

Takki - lumipuoli

Maastotakkien kääntöpuolista ei paljoa näkynyt, joka ukolla oli vähän omanlaisensa tapa pitää takkia päällään. Valtaosalla lähinnä kauluksista oli ulospäinkääntyneenä osa valkoisesta talvinaamiosta, joten niistä oli helpointa aloittaa. Ne, joille olin päättänyt maalata hupun ulospäinkäännetyksi oli tietysti valkeat huput ja toisilla ei jäänyt juuri mitään ylimääräistä maastohupun takaa pilkottamaan.

Housut - lumipuoli 1

Kun olin saanut takit maalattua ja ne olivat kuivuneet tarpeeksi, pyöräytin ukkelit toisinpäin ja maalasin heille housuja. Ensimmäinen kerros ei välttämättä vielä ollut tarpeeksi peittävä, mutta yllättävän hyvin tuo reilusti ohennettu valkoinen silti muutti figuurien oloa.





Kypärät

Stahlhelmin piti olla periaatteessa viherharmaa. Talvitilanteessa ne oli myös jotkus maalattu valkoisiksi, joten sitä olisin varmaan lähtenyt toteuttamaan jollen olisi päättänyt, että ukkojen asujen lumipuoli oli maata ja naamiokuvioitu puoli horisonttia vasten. Jääköön tuo miete siis omia tulevaisuuden hakujani varten kertomaan, että kyllä minä jotain joskus mietinkin. Tietysti joku (tai pari) noista kundeista saattaisi saada ihan vaan huvin vuoksi valkoiseksi tuhratun kipon.

Maalasin kypärät takkien kanssa samalla maalauskerralla, kahdella maalikerroksella. Käytin rutkasti ohennettua tummaa harmaata (VMA 71048 Dark Sea Grey) ja mietin, että loppuhuipennukseksi voisin vetää päälle yhden seitinohuen kerroksen vihreää. Tässä kuvassa tuo kolhiintunut tummanharmaa toimi kyllä minusta oikein mainiosti. Kuva oli napattu ensimmäisen maastotakkikierroksen jälkeen.

Ennen kun maalasin asetakkien kaulukset, käytin ohutta vihreääni kypäriin. Tiedä nyt sitten, tuliko tuosta fiksua vai näyttivätkö ne nyt vain sateessa uitetuilta ja sammalta kasvavilta.

Vyöt sun muut rensselit

Maalasin vöitä kolmeen otteeseen, kolmannen kierroksen jälkeen olin tyytyväinen nahkavöihin. Periaatteessa nuo soljet olisi voinut jättää tuollaisiksi, mutta halusin korostaa niitä. Maalasin solkipalat ohuella VMA-kylmänharmaalla ja korostin niiden reunoja ja tuota keskiosan kohokuviota todella kevyesti VMA-teräksellä.



Waffenfarben-laatat eli aselajipalikat maalasin tykärinpunaisiksi laatoiksi M41-takkien kauluksiin sikäli kuin niitä näki ja mihin pensselillä yletin. Kuten tästä kuvasta näkyi, näppäryyteni ei enää juuri riittänyt niiden harmaiden II-kalikoiden maalaamiseen kauniisti.


Kypärien leukahihnat meinasin ensin maalata samalla ohennusmäärällä, mutta totesin ensimmäisen hihnanpuolikkaan jälkeen, että selvästi vähemmän ohennettu musta toimi tarpeeksi hyvin. Ei noissa enää juuri ollut sitä alkuperäistä esivarjostusta alla näkyvissä muutenkaan, joten efektin hyödyt olivat nollassa.

Heittimenjohtajan tiukkaan syynätty rannekello sai ensin mustan pohjan. Mustan kuivuttua maalasin kellon rungon teräksellä.


Aivan lopuksi maalasin tuohon mustan kellotaulun, viisareita en välttämättä rohjennut koettaa enää maalata tuohon tuhruun. Mistään numeromerkinnöistä ei ollut toivoakaan, se oli kyllä selvää.

Otin sitten vielä seuraavana iltana hetken aikaa ja maalasin pari ohuen ohutta valkoista viivaa kellotaulun päälle. Sitten kun muistaisin vielä laittaa siihen kirkkaan lakan päälle niin hyvä tulisi.

Housut - lumipuoli 2

Maalasin kaiken muun jälkeen lumihousutkin toiseen kertaan. Ohensin tällä kerralla maaliani selvästi vähemmän, varjot tuntuivat silti jäävän kiltisti olemaan. Nyt ukkojen lumikamat olivat aika hyvät lumipuvun osiksi, tietystikään ne eivät maastossa ja tulikomentojen aikana jäisi noin puhtaiksi.





Silmät

Piti noille kai jonkunlaiset naamatkin maalata. Vinkkien perusteella silmänvalkuaisilla ei ollut näissä skaaloissa ja kuvakulmissa mitään virkaa, joten maalaisin vain pienet täplät kaikkien simmuiksi. Valitsin kolme väriä ihan vaan vaihtelun vuoksi: vihreäksi Goblin Green, ruskeaksi Chocolate Brown ja siniseksi Electric Blue. Kysyin, halusiko Projektiassistentti II valita ukkeleiden silmät ja hän jakeli päätöksiä oikein mielellään.


Napsin pari lähikuvaa tuoreeltaan maalatuista silmistä ennen ylivalumien siistimistä. Kuvat olivat karmeita, joten en näyttäisi niitä tässä. Maalasin vielä ukkojen neniä, leukoja ja poskipäitä vähän erisävyisellä ihonvärillä. Lopuksi kuivaharjasin suut ja korvannipukoita suklaanruskealla pienten korostusten tekemiseksi.

Välitestikuvassa ukot vaikuttivat ihan toimivilta, joten saatoin julistaa heidät tässä käytännössä valmiiksi. Säistyshän tästä koko roskasta oli vielä kokonaan tekemättä, joten ei huolta, eivät he noin puhtaiksi jäisi.

Parilta äijältä oli tipahtanut jossain välissä kypärä pois, ja olin turauttanut ne takaisin kiinni pikaliimalla etten tuhoaisi muoviliimalla maalauksiani. En ollut siivonnut ylipursunneita liimoja pois, joten kahdella otsalla oli ylimääräisiä kökköjä, selvimmin se näkyi kelloaan vahtaavan herra E:n oikean silmän yläpuolella. 

Kekkasin sitten huijata ja maalasin epämääräisen muotoiset kököt valkoisiksi ja julistin ne sideharsotukoiksi, molemmat olivat saaneet sirpaleista haavoja päihinsä. Ehkä he molemmat saisivat nauttia puhtaista siteistä, tai sitten säistäisin nekin kuvottavan näköisiksi. Se selviäisi myöhemmin.

Herra A, asettaja

Mustavalkoinen alkutilanne:


Säistämätön välitila:



Herra B, ammusmies 1

Mustavalkoinen alkutilanne:

Säistämätön välitila:


Herra C, ammusmies 2

Mustavalkoinen alkutilanne:

Säistämätön välitila:

Herra D, säätäjä

Mustavalkoinen alkutilanne:

Säistämätön välitila:

Herra E, heittimenjohtaja

Mustavalkoinen alkutilanne:

 

Säistämätön välitila:

2.4.2025

Raketinheittimen puinen lavetti

Yövuorosedän öljymaalipuuefektin kopiointiyritys

Periaate tässä metodissa oli aika simppeli. Alustana oli valkoiseksi tai valkeaksi maalattua muovia, johon oli ennen maalaamista vedetty metalliharjalla kevyitä uurteita esittämään puun syitä. Erilaisilla ruskeilla ja harmailla (lähdevideossa oli käytetty mustaa ja tummanharmaata) tökittiin täpliä maalattavaan levyyn. Sitten kaikki ne blendattiin syidenmukaisilla siveltimenvedoilla ja nautittiin lopputuloksesta.

Mustaa öljymaalia minulla ei ollut, joten valitsin niistä mitä minulla oli. Käytin neljää ruskeaa ja yllätysbonuksena vaaleanharmaata:

  • ABT002 Sepia
  • ABT092 Ocher
  • AT170 Light Grey
  • ABT093 Earth
  • ABT130 Dark Mud

Ensimmäinen öljymaalaussessio

Tökin parilla hammastikulla kasan öljyväripisteitä ensimmäisen lankkuni päätyyn. Vähempikin täplämäärä olisi varmaan riittänyt, mutta edellinen täpläfiltteriyritykseni oli parin vuoden takaa ja silloinkin tunkkasin jo naamiokuvioitua panssarivaunua, enkä koettanut saada jotain uutta tyhjästä.

Parin sutaisun jälkeen lopputulos oli vaaleanruskea lankku. Tökin vielä pari tummaa lisätäplää ja blendasin ne, koska tämä välitulos oli vähän turhan yksimuotoinen. Parasta öljyvärien kanssa pelaamisessa oli aina vain se, että jos lopputulos ei täysi miellyttänyt, jatkosäätäminen oli helppoa ja hauskaa.

 

En ollut pettynyt siihen, miltä ensimmäinen puupala näytti tai miten sen maalaaminen öljyväreillä sujui. Jatkoin siis seuraavien rimojen maalaamista, yksi rima ja sen pinta kerrallaan.

Tässä välissä piti tietysti päättää, mitä ihmettä oikein ajoin takaa. Joko lähes kaikki puut olisivat niin samanlaisia kuin mitä onnistuisin maalaamaan, tai sitten ne olivat kukin mitä olivat ja lavetti olisi kasattu niistä puunpaloista mitkä kasaajalla tai kasaajilla oli käden ulottuvilla. Päätin valita "köyhällä ei ole varaa valita"-linjan ja maalasin melkeinpä kaikki puunpätkät ominaan.


Onnistuin maalaamaan kutakuinkin koko lavetin yhdellä pitkällä istunnolla. Tuo rakettikasettien puolen alimmainen poikkipuu oli se mistä pidin kiinni, joten sen maalaisin erikseen kunhan muut olisivat kuivuneet edes kosketuskuivaksi. Märkä maali kiilsi aikalailla, mutta yleisilme oli ihan kelvollinen heti tuoreeltaan.

Kaksi päivää myöhemmin kiilto oli vähän asettunut, mutta ei se vielä kuiva ollut. Tästä kuvasta syyefekti erottui paremmin.


Mietin, että myöhemmin voisin koettaa käyttää jotain tummempaa maaleistani ja maalata oksanreikiä ja sensemmoisia pieninä pisteinä ja < -kulmina. Kevyellä blendaamisella niistä voisi saada aikaan lisää puumaisuutta. Jäisi nähtäväksi, innostuisinko noin paljon.

Toinen öljymaalaussessio

Viikkoa myöhemmin maalasin puuttuvat ääripääiden maata vasten tulevat puurimat. Alkuperäinen maalinpintani ei ollut vieläkään täysin kuivunut, mutta tarpeeksi tätä varten.

Rajoitin tällä kertaa maalini kolmeen: Earth, Dark Mud sekä Sepia. Rimat maalasin pelkästään maan ja tumman mudan täplillä, niiden jälkeen tökin yksittäisiä pikkupisteitä seepiaa ja jokusen oksankaaren. Näin kapeissa paloissa < . > -kuviot eivät säilyneeet turhan hyvin. Testaisin näitä myöhemmin uudelleen isommilla pinnoilla.


 

Nyt jätin lavettini saunaan kuivumaan ainakin viikoksi. Ehkä kahdeksi.

Kun tarpeeksi aikaa oli kulunut, mattalakkasin puurakennelman muutamassa osassa. Käytin ensimmäisenä taas supermattalakkaa, mutta saattaisin uudelleenpeittää sen vielä puolihimmeällä lakalla. Pääasia tässä välissä oli se, että öljymaalikerros oli nyt suojassa.