350 tonnin Combat Drop

Peliä!

Edellisestä BattleTech-pelistä oli päässyt vierähtämään jo reilut kaksi vuotta, ehkä kolmekin. Näihin kemuihin työstämäni Jadehaukkaomnit eivät olleet kutsuttuja muuten kuin peliä edeltävänä ihmeteltävänä, koska parrasvaloissa loikkisivat vajaaedustetut (tarinaan nähden vääränväriset) Elementaalini.

Jalkaväkeä oli kokeiltu kahdessa pelissä aiemmin: paria hassua Elementaalisakaraa IS-'Mechejä vastaan yhdessä ja satunnaisia heikosti koulutettuja normiukkoja (yhtä Volkssturmia olivat, vaikka raa'anvihreä kiväärijoukkueeni niittasikin kriittisellä osumalla mm. Marauderin kappaleiksi ihan omin avuin) toisessa pelissä. Kauan sairaissa päissämme muhinut ajatus Alshain Avengers -meiningistä oli päätetty ottaa pelattavaksi asti.

Taustaidea

Kummituskarhut olivat vallanneet Alshain-planeetan Draconis Combinelta. Entiset Alshain Regulars -yksiköiden kaverit hautoivat kostoa kauan ja hartaasti. Jossain vaiheessa pitkää tarinaa nyt Alshain Avengersina tunnetut epelit saivat tilaisuuden iskeä ja "vapauttaa" planeettansa Kummituskarhujen "ikeestä". Tiedustelukin kertoi riemu-uutisina, että Alshainissa ei ole ensimmäistäkään Klaanien 'Mech-yksikköä. Mikäs sen kauniimpaa?


Tunnukset © Punakettu

Operaatio Batu

Sinänsä tieto oli ihan oikein, kukaan vaan ei tiennyt kertoa, että planeetalla istuskeli kuitenkin joitain joukkoja. Meidän sivustakatsojien riemuksi kyseessä oli eliittiluokan Zeta-Galaksi - pelkistä Elementaaleista koostuva Galaksi.

Zeta-Galaksi

Pikaisen tarkistuksen perusteella Zetassa on neljä Claw Clusteria. Jokaisessa niistä on viisi Elementaalitrinääriä. Jokaisessa Trinäärissä on taas sangen yllättävästi kolme Staria ja kukin Star koostuu viidestä Sakarasta, joissa on viisi Elementaalia kussakin. Pikaisen kertolaskun (4*5*3*5*5) tuloksena saadaan nuppiluvuksi 1500. Siis puolitoista tuhatta eliittikoulutettua kakspuolimetristä, vihaista, tonnin painoista panssaroitua hiipparia hyppyraketeilla, SRM2-laukaisimella ja (pienellä) lasertykillä.

http://www.sarna.net/wiki/Main_Page

Tunnettu lopputulos

Siteeraan laiskana suoraan Sarnasta pari oleellista lausetta heti alkuun:

"The regiments suffered heavy losses while still in orbit and were completely destroyed after landing on planet in October 3062. After hearing of the betrayal of the Avengers, Coordinator Theodore Kurita ordered the death of all member of the Avengers who invaded Alshain, should they survive the invasion."

"Operation Batu was an unauthorized invasion of the planet Alshain, held by Clan Ghost Bear in 3062. The strike was mostly planned by the Black Dragon Society. Three of the four Alshain Avengers regiments attempted to retake the world for the Draconis Combine, and were obliterated by the Ghost Bears."

Palasiksihan nuo hyökkääjät pistettiin oikeastikin, miten meidän pelimme voisi siis mennä muuten mutta silti viihdyttävästi? Osakokonaisuuden toteuttamisella tietysti.

Hyökkääjille päädyttiin antamaan 'Mecheiksi seuraavanlainen lista, isoin osin olemassaolevien nappien maalipinnankin perusteella (DMCS:n punaiset olivat jonon keulilla): Dragon, Hunchback, Jagermech, Mongoose, Clint, Panther, Assassin, Jenner. Pelikaluston pelaajat saivat jakaa keskenään sitten, jos halusit raskaan 'Mechin, et saanut muuta, mutta jos halusit kaksi, sait pari kevyempää.

Yhteensä rautaa oli tulossa tonttiin 350 tonnia ja kalusto oli valittu skenaarion henkeä silmälläpitäen: lyhyen kantaman aseistus oli oleellisempaa kuin mielettömät LRM-lavetit näin yhtenä ohjenuorana. Liekinheittimet ja BAP:t sun muut oli myös jätetty pois.

Vastassa oli Trinäärin verran piiloutuneita Elementaaleja. Suunnitteluvaiheessa oletettiin, etteivät nuo minun viisitoista tiimiäni riittäisi ja koska historiankulku on pidettävä ruodussaan vaikka väksiin, lisäjoukoiksi ("pelinjohtajallemme") oli varattu alustavasti kaksi Binääriä lisää ja niiden kuljettamiseen Tähden verran Svantovit-ilmatyynyaluksia. Kuljetusvekottimien ei ollut määrä jäädä kentälle riehumaan vaan toimia busseina, mutta saisivat toki päräytellä vihaisia sarjoja kohteiden osuessa tähtäimiin.

Lukumäärät oli arvottu ihan silkalla fiilispohjalla ja Battle Value 1.0:n perusteella todettu ainakin alkutilanne ehkä kelvolliseksi. Sen mukaan Klaanipelaajalla oli lievästi matala-arvoisempi joukkio kentällä.

Pelin kulku vähän sinne päin

Otin kuvia melkein joka kierrokselta sen mukaan, minkä muistin. Mitään upeaa APR:ää en yritä kasata vaan ennemminkin ehkä välittää pelifiiliksen tuosta noin 8 tunnin pelistämme. Tavalliseen tapaamme tehokas peliaika oli paljon pienempi, kiitos mm. sen, että edellisestä pelistä ja tapaamisesta oli jo vuosia.
Tai no. Ainahan meillä menee tyhjänjauhamiseen ainakin puolet ajasta, ketä minä yritän huijata? :p

Pelialueena käytettiin kahta karttaa, molemmissa oli mäkeä ja pusikoita tasapuolisuuden nimissä. Korostaaksemme hyökkääjien täysin sekasortoista (= automaatinen epäonnistuminen) pudotusta päätimme, että pudotusvaiheessa kartta on toroidi, eli kartalta ei voisi tällä kertaa pudota pois. Harmillisesti kukaan ei pudonnut niin pahasti pieleen tai niin väärään suuntaan, mutta ainakin tilanteeseen oli varauduttu.
Pilotit tippuivat syksyn lehtien lailla, kuka enemmän ja kuka vähemmän aikomaansa heksaan. Vielä harmillisemmin vain pari kaatui.

Huomioitakoon, että vaikka alla on kasa numeroituja alaotsikoita, ne eivät kuvaa pelin kulkua 1:1, koska en hoksannut ottaa joka kierroksesta kuvaa - saati sitten muista kaikkea niin tarkasti, että olisin voinut kertoa, mitä missä milloin. Ei tuosta kai montaa ole jäänyt väliin, parikolme ehkä pahimmillaan.

01

Pystyyn päästyään hyökkääjät tepastelivat mielestään hyviin suuntiin edelleen muuten tyhjällä kartalla. Herra d:n Jenner sattui astumaan keskelle Elementaaleja suureksi riemukseni. Onnistuin luonnollisesti parvihyökkäyksessäni (swarm) ja rupesin pieksemään tölkkiä kuin vierasta sikaa.

02

Jostain kumman syystä pitkin poikin Jennerin runkoa vipeltävät puolustajat iskivät vainolaisen vainoharhavaihteen isommalle. Kaikki rupesivat hulluna ammuskelemaan ympäri metsiä siinä toivossa, että saisivat ne syttymään ja jemmayksiköt näkyviin. Idea ei ollut ihan huono.

Elementaalini jatkoivat Jennerin piinaamista ja onnistuivat töräyttämään pari SRM:ää sisärakenteisiin ja räjäyttivät kriittisellä osumalla sen ohjusvaraston. Ripeää toimintaa. Toinen Elementaalisakarani pysäytti huolettomasti talsineen Dragonin kesken matkanteon heti alkuunsa.

03

Ylemmän kartan puolella entisen Jenner/Assassin -parivaljakon kimpussa häärivä Elementaalisakarani hyppelehti kiusallaan ympäriinsä. Apuun mahdollisesti talsinut Jagermech käveli sekin vähän liian läheltä piiloutuneita joukkojani, joskin vältti suoran väijytyksen toisessa suunnassa viime hetken reitinvaihdoksellaan.

Dragon-kuski lähti rohkeasti karkuun ja jätti muut selvittelemään Elementaaliongelmaa puolestaan siinä toivossa, että olisi osunutkin johonkin. Kartan alaoikeassa laidassa Hunchback-kaverinsa edellä kirmannut Mongoose pääsi yllättävään ristituleen.

04

 Karttain vasemmassa laidassa Panther löysi vierestään lisää kuurupiilomiehiä, alaoikealla Mongoose ja Hunchback pakittivat taas karkuun samalla kun Elementaalit rynnivät perässä. Dragonin yllättäneet Elementaalit parveilivat Clintin niskassa keskellä kolmen 'Mechin epätoivoisen hätistely-yrityksen sytyttämää metsäpaloa.

Jagermech pinkoi karkuun, mutta paniikissaan jätti selkäpanssarinsa tarjolle - kolmelle kohtitähtäävälle Elementaaliryhmälle, joista yhdeltä oli tosin jo ohjukset lopussa. Kauniisti joku laukauksista meni selkäpuolelta sisälle (torsosta tai käsistä, en nyt enää muista) ja keitti AC-ammukset pohjaan.
 Nuo kaksi täysilaidallista ovat kyllä mainiot, mutta ne loppuvat hyvin äkkiä. Näillä kavereilla jäljelle jäävät pienet laserit ovat nekin toisaalta ihan toimivia, kun niitä osuu kuitenkin aika monta joka läjäyksellä, vaikka muskelimasoja olisi jäljellä enää yksi.

05

Yläkartta oli nyt käytännössä siivottu, joten kolme sieltä paljastunutta Sakaraani saattoivat lähteä siirtymään kohti seuraavia uhrejaan. Tällä hetkellä heidän ja punaisten koneiden välissä oli iso aukea. Päätin antaa hyökkääjille tilaisuuden tehdä jotain kunniakasta ja hyväksyä kohtalonsa.

Eteläpuolella Elementaalini toki jatkoivat hyökkäystään. Loikkiva Clint sai karistettua omansa niskastaan keskelle tulimyrskyä. Viidestätoista Sakarastani olin vasta paljastanut kuusi.

06

Eipä noista kunniattomista vapaasyntyisistä barbaareista mihinkään ole. Elementaalit lähtivät siis rynnäköimään päin. Päätin vetää oikeasta laidasta kaksi Sakaraa nekin kohti keskinyppylää. Ajatuksenani oli ympäröidä vihamieliset tunkeutujat ja niittää ne nurin samalla kun suojaisin joukkojani niiden omalla nuppiluvulla. Hunchbackin ja Mongoosen piloteilla oli sitäpaitsi kaikista kanssavalloittajaehdokkaistaan poiketen, silmät auki ja sormet liipaisimilla.

07

Kello rupesi olemaan tosimaailmassa jo vaikka mitä, joten nostin vielä jemmassa olleita joukkojani esille. Hunchbackin viereen löytyi näppärästi siis kolme iskemätöntä Sakaraa ja käänsin yhden takaisin niitä kohti. Edelleen ideana oli pistää kunnon pieksäjäiset pystyyn, mielellään idealla "monta yhden kimpussa", koska se on jopa sallittua Elementaaleille.

Oma hyökkäykseni keskinyppylälle oli sikäli onnistunut, että sain sen haltuuni mutta kaikki sen väliaikaiset puolustajat karkasivat johonkin muualle villisti ympäri taivaita ampuen. Samalla vaivallahan tuota panssaroitua hyökyaaltoa jatkaa edelleen länteenpäin, sama se minulle on, missä vihollinen tuhotaan kunhan se vain tuhotaan.

08

Taistelu oli jakautunut nyt kahteen pisteeseen. Alaoikealla vyörytys meni ensimmäistä kertaa mönkään, mutta Hunchbackin niskaan kaadettiin silti neljä alfaiskua. Jostain syystä molemmat pilotit päättivät käydä näistä neljästä Sakarasta sen ainoan ohjuksettoman kimppuun. Samapa se sinänsä on, eivät ne noista ketään saisi hengiltä alle viiden kierroksen kuitenkaan. Tässä vaiheessa Mongooselta oli posautettu oikeasta jalasta kaikki Actuatorit ja se oli ottanut jo yhden moottoriosuman. Hunchback otti sekin aika mehevät määrät vahinkoa tässä ryöpytyksessä.

Vasemmassa laidassa BattleMechien tarjoama valoshow oli eittämättä kaunis ja koristeellinen, muttei mitään muuta. Elementaalijoukkoni jatkoivat ilmeisen hermojaraastavaa eestaashyppelyä ja pääasiassa fikkareillaan (Small Laser) sohimista. Kuvaavaa on, että nuo mainitut pienet laserit tekivät tosiaan paljon enemmän vahinkoa kuin 'Mechien isot aseet, jatkuvalla syötöllä.

Viimeinen kierros

Viimeiseksi jääneellä kierroksella Elementaalini jatkoivat läntisen henkirievuistaan kamppailevien hyökkääjien painostamista ja palasiksi nakertamista. Kaakossa ne taas olivat kierroksen, kahden päässä tunkeutujien täysimittaisesta tuhoamisesta. En usko, että siihen olisi enää kovin paljon kauempaa mennyt, tölkit olivat jo aika heikossa kunnossa.

Jossain pohjoiskartalla oli vielä ainakin kaksi Sakaraa odottamassa toimintaa. Miksi en nostanut niitäkin esille samalla vaivalla kuin eteläisiä kuurupiilottajiani? Ne olivat aivan liian kaukana kaikesta ollakseen hyödyllisiä enää siinä vaiheessa, kun rupesin vyöryttämään vapaasyntyisiä ihan toden teolla.

Kuvastakin näkee, että yksi Sakaroistani oli aika hyvin kuritettu (mutta silti tehokkaahko) ja toinen, ilmiselvästi vähemmän aikaa kentällä talsineena vain kerran PPC:stä naamaansa ottanut. Tärväsin kyllä mielettömästi aikaa huonojen merkintöjeni takia, kun jouduin arpomaan ja miettimään, mikä nappi oli missäkin ja milloin. Enpä vaan tajunnut sitä etukäteen ja lennossa päivitetyt nappienkäsittelyrutiinit eivät olleet ensimmäisessä tai toisessa iteraatiossaankaan vielä kovinkaan optimaaliset.

Loppumutina

Näin lopuksi todettakoon, että noppaonni oli jotain ihan käsittämätöntä meidän pelipöytämme ääressä. Omat "näin monta osuu"-heittoni olivat pääsääntöisesti aika mainioita, varsinkin SRM-laukaisuissa. IS-pelaajilla oli mitä mielettömimmät ongelmat osua planeetan pintaankaan. Esimerkkinä tästä on yksi noista yläkartalta aikaisin aloittaneista Elementaalisakaroista: usean kierroksen ajan siinä oli jäljellä yksi heppu, yhdellä ainoalla osumapisteellä - eikä sitä saatu siltikään hengiltä, vaikka se oli kerran, pari useamman 'Mechin keskitetyssä tulessa!

Sitten joku Panther osui PPC:llään koko pelissä kahdesti. Mahtava Dragon, joka vietti valtaosan pelistä tuossa samassa heksassa tykkitornia emuloímassa, ei pärjännyt koko aseistuksellaan kovin paljon paremmin kaikkien kierrosten aikana. Parasta (ja minun kannaltani huonointa) jälkeä IS-puolella tekivät alaoikealla nysvänneet Hunchback ja Mongoose, ne kylvivät kaksin enemmän tuhoa ja kuolemaa kuin kaikki muut yhteensä. Menetin yhteensä kourallisen yksittäisiä Elementaaleja ja yhden kokonaisen Sakaran, yhteensä silti alle tusina heppua.

Oletin kyllä, että jos peliä olisi jatkettu pidemmälle yöhön, lisäjoukkoni olisi ehkä pitänyt kutsua apuun. Sitä ennen olisin kyllä repinyt ainakin jo nuo kaksi aiemmin mainuttua tölkkiä nurin kartan oikeasta alakulmasta ja ehkä yhden tai kaksi tuosta toisesta ryppäästä. Mikäli noppaonni olisi pysynyt vakaasti entisellään, olisin ehkä tuhonnut kaikki, mikäli ne eivät olisi lähteneet alati karkuun.

Yhtenä loppumietteenä mietimme myöhemmin irkissä, ettei noilla piruparoilla ollut montaa vaihtoehtoa ja hyviä vielä vähemmän. Lähelle jääminen johti parveiluun ja kauempaa (tai juostessaan) eivät olisi osuneet tuonkaan vertaa. Oma ehdotukseni - jälkikäteen luonnollisesti - oli MiG-pilottien joskus harrastama "Zoom & Boom"-kuvio, ainakin minun osumamahdollisuuksiani olisi ehkä vähän heikennetty sen sijaan, että oltaisiin kävelty jotain kahden, kolmen heksan matkoja. Eihän sellaisella köpöttelyllä ole mitään vaikutusta muiden touhuihin.