Murrosiän aallonharjalla
Vanha pieru muisteli viisitoistavuotista eli peruskoulun ysiluokkalaista itseään vauhdissa: tätä näkymää pilkattiin kavereiden kanssa niiden luona, joilla oli perheen tietokoneessa ysivitonen. Vähän niinkuin ie:llä tai edgellä ensimmäinen ja ainoa tehtävä oli ladata joku oikea selain, wintöötistä piti ihan ensimmäisenä poistua, että sai tehtyä jotain fiksua.
Jotkin asiat eivät ole muuttuneet oikeastaan ollenkaan tässä parin vuosikymmenen aikana, Windows-inhoni on ollut yksi vakioista :D Projektimutinat sisaruksensa kanssa eivät ehkä ole olleet ihan yhtä rasittavia kuin mitä itse olin tässä iässä, toivoisin ainakin että oma ulosantini olisi kehittynyt ainakin vähän tässä viidessätoista vuodessa.
Harvinaisuus nykymutinoissa: Panzerkampfwagen
Tieto-Nikkarin hyllystä puolivahingossa mukaan tarttunut Border Modelin Panzer IV Ausf. F2 oli todella mainio setti, ja kuten sitä rakentaessani kehuin, Panzerwek Designin ketjut olivat loistavat ja halusin semmoiset seuraavaankin vaunumalliini. Kunhan keksisin, mikä se sitten puolestaan olisi ja saisin sitten vielä ostettua ja aloitettua kasaamisen.
Legoja
Ostin Lego-Bumblebeen lähinnä tukeakseni Transformers-sarjan tekeleitä jatkotoiveiden kanssa, en niinkään hahmon itsensä takia. Hauska setti ja tuki lapsuusmuistojani, tämäkin oli noin tsiljardi kertaa viilemäpi kuin se kirpparilta löytämäni kamppeeton G1-Bumblebee.
Syksyinen isänpäivä toi illan verran lisärakennettavaa. Executor oli myös upea ja jopa mahtui johonkin, toisin kuin laatikossaan elelevä ja toisenlaista maailmaa odotteleva iso ISD.
Soundwave tuli tilattavaksi 1.8. ja minähän pistin sen samana aamuna heti tilaukseen. Huonomminkin olisi voinut ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivänsä aloittaa. Odottamisesta se ei tehnyt yhtään sen kivempaa. Onneksi Soundwave toimitettiin aikalailla heti työpäivän päätteeksi, joten pääsin rakentamaan samana iltana.
Raketinheitindioraama
Dioraamoja en ole liiemmin tehnyt. Ei minulla ollut yleisesti ajatellen materiaaleja, työkaluja tai ideoita - tiloista puhumattakaan - kasailla dioraamoja erilaisille rakennelmilleni. Ehkä nuo lennokkialustat kuten Focke-Wulffin nurtsi Kübelwageneineen, Fulcrumin kärsinyt neukkubetonikenttä ja Flankerin lentoasentoteline olivat ennemminkin vinjettejä, vaikka ero näiden kahden termin välillä olikin aika häilyvä. Tämä kyhäelmä oli ensimmäinen aikoihin, joka tuntui siltä että se oikeuttaisi ns. hienomman nimikkeen.
Kollegoiden yllyttämänä minä tuohon hommaan lähdin, mutta myönsin kyllä etten tarvinnut kovin paljoa tökkimistä aloittaakseni. Amatööriyteni kyllä näkyi siellä sun täällä, mutta pääasia oli se, että tuo oli kivaa ja olin pääsääntöisesti tosi tyytyväinen aikasyöppöön tekeleeseeni.
Mechejä
Näitä muovinappuloita sainkin sitten maalattua aika kivalla tahdilla. Viisi eri settiä, viisitoista kokonaan alusta loppuun ja viidestä uusiomaalasin vain ohjaamot, energialinssit ja hyppyraketit.
Ghost Bear
Kaksi viimeistä Sakaraa Delta-Galaksiin, Stormcrow ja Viper:
Jade Falcon
Operation:REVIVAL -Tähden uudelleenmaalaus eli Executioner, Puma, Timber Wolf, Nova, Mongrel. Piristi jotensakin ärsyttävää päivää huomattavasti.
Blood Spirit
Ryhmäkuva puuttui, asesisarhengen ilmentymästä sen käytännön vastakohdaksi päätyneen Klaanin viisikko sen tarkemmin määrittelemättömästä Alfa-Galaksin yksiköstä: Mist Lynx, Kit Fox, Stormcrow, Ice Ferret, Shadow Cat.
Jade Wolf
Kakkoslinjan Klaanitekniikan BattleMechejä lyhytikäiseen Klaaniin [ylösalaisena N-juoksuna takavasemmalta etuoikealle]: Marauder IIC, Warhammer IIC, Stone Rhino, Hunchback IIC, Supernova.
Työjono
Digikaman lisäksi jonossa oli vielä Klaanipaketista jokunen nappula ja sitten oli se huhtikuun alussa vihdoin viimein toimitettu Mercenaries-kickstarttilaatikko. BT-jonoa riitti siis minun tahdillani helposti joksikin vuodeksi. Entisiäkin on työstetty useamman vuoden ajan, joten ennakko-odotus oli se että menisi vuosia ennen kuin olisin näiden kanssa valmis.
BTTracker
Päivittelin seurantakalikkaani jatkuvalla syötöllä, tai aina kun huomasin jonkin alkuperäisen ratkaisun olevan liian kankea keskellä kaikkea muuta. Päätin kirjoittaa siitä oman lätinänsä jossain välissä, vaikkei se oikeastaan voisi edes kiinnostaa ketään muuta. Olinpahan siitä itse hyvilläni, vaikka fiksumpi ja aikaansa eri tavoin priorisoiva olisi ennemmin ja kätevämmin tehnyt jonkun superyksinkertaisen tietokantamallin ja sille kälin.
Ilmavoimaa
Vaikka en ole ollut mikään lentokoneiden fani, vallankaan minkään modernimman, olin silti enemän kuin riemuissani kun pukki toi F-15 -mallin ja sain sen jopa aloitettua ennen seuraavaa joulua! Tieteen nimessä voisi olla hauskaa hommata ne kaksi muuta F-15:ttä eri valmistajilta ihan vain vertailua varten.
Pelimaailma
Steam Deck sai vuoden aikana pyörittää koko Doom-settiä (alkuperäisen ostaneelle se päivittyi DOOM + DOOM II:ksi missä tuli mukana myös Final Doom, Master Levels, Sigil ja pari muuta) alusta loppuun; Duke Nukem 3d:n neljä episodia, joista se neljäs oli itselleni ihan uusi; vähän lisää Mechwarrior 5: Mercenariesia joka jäi jossain välissä taas jumiin todennäköisesti modieni takia joten lopetin tykkänään kun kampanjaa ei päässyt pidemmälle; palasin taas lopputalvesta Factorio v2:n pariin.
Factoriossa rupesin jostain tyhmästä syystä tahkoamaan Lazy Bastard -tavoitetta eli rakentaisin minimimäärän (max 111 entiteettiä) mitään käsin ja aivan kaiken muun assemblereilla eli rakennuskoneilla. Main busin tai materiaaliväylän (kahdeksan metallilevyille, kahdeksan kuparilevyille, kaksi teräspalkeille, yksi kivi/tiili, yksi hiili, neljä ykköstason piirisarjoille, neljä varattua linjaa tuleville tuotteille) kasaaminen ja aloittaminen oli melkoista aikasyöppöilyä kun piti säätää ja tunkata kaiken aikaa, mutta ainakin spagetti pysyi kutakuinkin kurissa, jos ei katsonut ahtaaseen paikkaan alussa tungettua sulattamoaluetta, jonka refaktorointi siistihköiksi syöttö-purkulinjoiksi vei viikon illat.
Siinäkin kävi hauskasti niin, että kuudentoista sulattamolinjan robottikäsien sekä niiden naapurissa hyrskyttävien parikymmenen ydinsentrifugin sähkönkulutus veti kuusi höyrypannusettiäni piippuun. Niitä piti sitten laajennella huomattavasti, kunnes sain atomipannunelikon rakennettua ja siirrettyä seuraavan sähköntuottohuoleni hamaan tulevaisuuteen. Automaattitehtaan kauneus oli siinä että isommatkin palikat rakentuivat hissukseen valmiiksi, näin myös fissioreaktorit lämmönvaihtimineen ja turbiineineen.
Aika pian huomasin, että väyläni alkoi leveydestään (24 hihnaa) huolimatta ihan liian kapeana, levensin sitä neljällä lisäkaistalla (2 punaisille piirisarjoille, 1 sinisille CPU-korteille ja 1 rikille) ja koetin saada putkilinjat vielä sovitettua johonkin, jotta saisin voiteluaineen vietyä sinisten kuljettimien alitehtaaseen ja sähkömoottorilinjoille. Seuraavassa pelissä aloittaisin vielä paremmalla suunnitelmalla ja kahdeksalla lisälinjalla tämänkertaisesta heti alusta lähtien, koska jouduin leventämään materiaaliväylääni useamman kerran. Pyöreä 32 saisi kelvata jo jonkun aikaa.
Sain silti rakettitehtaani pystyyn ja laukomaan raketteja satelliitteineen rauhalliseen tahtiin, vain noin 103 palikkaa omin käsin rakentaneena. Normipeliin verrattuna ainoa ero oli se, että ihan alku vei huomattavasti enemmän aikaa, koska materiaalia piti kärrätä eestaas ja vähiä rakennusvempeleitä piti pitää kädestä kunnes kriittinen massa oli saatu pystyyn.
Cyberpunk 2077 oli pudonnut mielenkiintolistallani pohjalle, koska en suuremmin välittänyt yksi-ilmeisen Reevesin mukanaolosta isossa roolissa. Pääsin ärsytyksestäni yli näiden ~5 julkaisunjälkeisen vuoden aikana eikä Steam Deck -tuki haitannut, niin hommasin jostain kevätmyyntikuviosta äärimmäisen version DLC:eineen päivineen.
Hahmonluonti söi tietysti ensimmäisen pelisession melkein kokonaan, kuten tyypillistä oli, enkä kiirehtinyt muutenkaan uudessa maailmassa. Ykkösnäytös nomad-taustalla aloitettuna söi reilun viikon illat eli kymmenisen tuntia ja sitten vasta päästiinkin tutoriaaliosuudesta ohi oikeasti avoimeen maailmaan. Edellinen edes suunnilleen tämänhenkinen pelini oli Fallout 4 (311,5h yhteen mutta melko ahkeraan läpipeluukertaan 9 vuotta sitten), joten vertailukohtia ei ollut paljoa.
Juhannusviikkoon mennessä olin pelannut päätarinaa tasan yhden kahvilatapaamisen verran eteenpäin, sitten jäin perinteikkäästi jauhamaan sivutehtäviä sun muita peräti niin innokkaasti, että sain katu-uskottavuuden tappiin ihan vahingossa. Olin suorittanut kaikki nakit, sivukeikat ja poliisitehtävät keskustassa ja jatkoin hyvällä vauhdilla heti eteläisen kaupunginosan (Heywood) vastaavissa, mistä jatkoin vähän siten miten sattuu vielä etelämmäs (Pacifica) ja koilliseen (Westbrook) tekemään irtotehtäviä ja huristelemaan ympäri maisemia.
Heinäkuiseen kesälomaan mennessä olin tärvännyt ihan hyvän määrän aikaa tohellukseen ympäri ämpäri, enkä ollut vieläkään jatkanut pääjuonta eteenpäin. Olinkohan edes ollut lähellä sitä aitaa mihin piti mennä nojailemaan? Tuskin.
Loman lopun ja tämän 'mutinoitten syntymäpäivän välissä sain putsattua myös Westbrookin, Watsonin, Santo Domingon, Heywoodin sekä Badlandsin tyhjäksi sivutehtävistä. Kävin minä ajamassa sitä Takemuran tehtävääkin peräti yhden pykälän eteenpäin jossain välissä ja jätin äijän sitten odottelemaan parempia aikoja eli käytännössä juuri päättynyttä viikonloppua kun olin saanut melkeinpä kaiken aukinaisen ja mieleen tulleen suoritettua. Sain sitten aloitettua sekä Judyn että Panamin tehtävänalut, mihin ne sitten veivätkään.
Doom-tarinageneraattorini ja pygame-peliprojektini ovat olleet tauolla monta monituista vuotta, vaikka säädinkin tarinageneraattoriani vähäsen tuossa kuluneen vuoden aikana mutten mitenkään niin että siitä olisi mitään ihmeempää kerrottavaa. Jossain välissä pitäisi istua ja käydä satunnaisgeneroitavat tekstit läpi ja jatkaa sitten säätämään jotain kiehtovampaa.
