13.7.2022

Valmista: Projekti III/22

Optimus Prime

Kuten olen varmaan usein aiemminkin sanonut, en ole oikein koskaan ollut tarinoissa hyvisten kannustaja, vaan olen ollut jo melko pienestä pojanklopista pitäen "pahis tekee tarinasta mielenkiintoisen"-koulukunnan kannattaja. Poikkeuksia on tietysti ollut ja tulisi olemaan, yksi näkyvimmistä oli Optimus Prime.

Ei minulla ollut kamalan paljoa hyvää sanottavaa 80-luvusta, mutta originaalit Transformerit olivat ehdottomasti vaakakupissa siellä positiivisella puolella. SID-musiikin ja sen sellaisen lisäksi tietysti.

Ympäriämpärikierinpyörin

Ensin ne perinteikkäät pönötyskuvat eri kulmista. Olkaa niin hyvät:




Optimus-paran selkäpuoli oli tällaisenaan vähän vähemmän kuvauksellinen, joten löin hänelle rakettirepun selkään. Ei se mitään pakaroille tai käsien taka-alapinnoille tietenkään tehnyt, mutta piilotti sentään pään jemman.



Lisätarvikkeita

Pelkkä seisoskelu oli aika tylsää, joten nappasin pari kuvaa ioniläjäyttimen kanssa.



"Haluan, että sinä liityt Autoboteihin!"

Optimuksen kädet eivät ihan taipuneet avaamaan rintalokeroa. Näillä nivelillä myöskään johtajuuden matriksin pitely ei ollut ihan kaikkein uskottavimman näköistä.


Freightliner Fl86 

Optimuksen vaihtoehtomuoto Maassa oli Freightliner Fl86-rekka. Pariin ensimmäiseen kuvaan katon lisävalojen päälle oli jäänyt irtipudonnut 2x1 -laatta, minkä huomasin vasta kesken pyörittelyä.









Megatronin kanssa

Tietenkin minä napsin Optimuksesta kuvia MP-36 Megatronin kanssa! Nyt kun pääsin lavastamaan sekä kaksintaistelun Sherman-padolla pilottijakson kakkososasta (More than Meets the Eye, pt. 2) että Megatronin voitonriemuisen hetken Transformers-elokuvasta vuodelta 1986.


Luonnollisesti heidän piti nahistella myös Energon-kuutiosta, koska siitähän valtaosa parin ensimmäisen kauden jaksoissa oli kyse: energiasta. En ruvennut tunkemaan Soundwavea (kätyreineen tai ilman) tähän tilaan, siitä olisi tullut turhan sekavaa.

I would have waited an eternity for this. It's over, Prime.

Otan tämän kuvan aina uudelleen kun voin, seuraavaksi kun saan joskus vihdoin hommattua itselleni MP-44 v3:n. Kuinkas muutenkaan.

 

Metal Earth Optimus

Kaikkien muiden pakkokuvien lisäksi minun piti myös laittaa Lego Optimus Prime seisoksimaan Metal Earth Models Optimus Primen viereen. Mahdollisimman pitkälle samaan asentoon myös, koska eihän tässä muuten ollut järkeä.

Tai no, missä minun tekemisissäni on koskaan muka ollut järkeä? :p


 
 Kokoelmani on taas kasvanut ja parempaan suuntaan. Mitähän seuraavaksi?

6.7.2022

Perustähden yksikkönumerot

Pohjalevyt ja kulmien korostus

Yksinkertainen ensin: maalasin pohjaheksat mustiksi.

Viime projektissani koetin korostaa Königstigerini kulmia litkutuksen jälkeen, mutta totesin, että aiemman värin käyttö ei ainakaan siinä mallissa tuonut oleellista eroa. Kokeilin nyt vähän eri sävyllä, kuivaharjasin vihreiden alueiden kulmia vaaleanvihreällä (VMC 70942 Light Green) ja sillä oli jopa havaittava ero, mutta ei kuitenkaan sellainen joka olisi pistänyt rumasti silmään. Harmaille en tällä kertaa tehnyt mitään, syystä jota en enää kirjoittaessani muistanut.

Kuivaharjaillessani kävin kaikkien 'Mechien jalat läpi tutulla likaruskealla (VMA 71133 Dirt). Keskityin lähinnä polvien alapuolelle, fiiliksen mukaan.





 

Yksilöivät tunnisteet

Vihdoin päästiin tämän viikon pääotsikon aiheeseen, Sakaranumeroihin. Tätä alustamaan rupesin kyhäämään Google Sheetsiin pientä ja kevyttä taulukkoa, mikä tietysti lähti hellästi lapasesta. Yllättyneet lienevät laskettavissa juopon sirkkelioperaattorin sormilla.


 Nyt kun minulla oli jotain, missä olivat sekä kaikki runkotyypit variantteineen, miniatyyrin valmistajineen ja maalausstatuksineen, liittelin ne tietysti (tässä vaiheessa vain testaamista varten) Trinäärien eri Tähtiin, jotta tietäisin suunnilleen, mikä yleistilanteeni oli. Vanhat muistiinpanoni kun olivat jossain varmaan vuosikymmen sitten poiskierrätetyillä aanelosilla.

Kuten kuvastakin näkyi, invaasiolootan 'Mecheille annoin juoksevat numerot 201-205, välittämättä pätkän vertaa siitä, mihin ne oikeasti sijoitettaisiin. Kaikkien IWM-minitatyyrieni numeroinnin taustalla ei ollut mitään muuta kuin oman pääni epäsatunnaislukugeneraattori ja se fyysinen tila mihin noita numeroita koetin mihinkin yksikköön maalata.

Mustat varjot alle

Huomattavin ongelma näissä käsintehdyissä mininumeroissa on aina ollut se, että millä hyvänsä työkalulla olen niitä tehnyt, oma kykyni tehdä pikkutarkkaa jälkeä on aina ollut rajallinen. Tämä ei ollut mitään tyypillistä militäärifonttia. Tuhersin varjot yksinkertaisesti mustalla, enkä huolestunut niiden muodoista kamalan paljon, koska valtaosa tulisi hyvin pian peittymään vaaleammalla maalilla.





 

Valkoiset numerot

Varjojen kuivahdettua maalasin niiden päälle ja vähän ylävasemmalle vieritettynä (ainakin niin minä yritin) kopiot numeroista. Olin aiemmin käyttänyt jopa keltaista mutta yleensä valkoista. Nyt halusin vähän vähemmän kovaa kontrastia ja käytin vaaleanharmaata (VGA 72749 Stonewall Grey), väriä, jota olen yleensä käyttänyt korostamaan naamiokuvioni harmaata.





Eivät ne mitään kauneuskilpailuja olleet voittamassa. Pääasia oli, että ne erottuivat luettavahkosti.

29.6.2022

Leegot kasaan

Rakennusillat kaksi ja kolme

Jalat

Vallan luontevasti Optimuksen rakentelu jatkui reisiosista. Rakentelin kiltisti ohjeen mukaan enkä optimoinut tekemällä peilikuvaosia yhdellä kertaa. Ei minulla mikään kiire ollut.


Reidet olivat sangen nopeat ja yllätyksettömät rakenneltavat. Eniten huolta tuli tarroista ja niiden suunnilleen suoraan asettamisesta. Sääret taas olivat paljon monipuolisemmat, vallankin nuo kromatut jäähdytinsäleiköt olivat mainiot.


 

Tässä kuvassa oikea sääripala oli valmis ja sen vasemmanpuoleinen sisarus oli levällään pöydällä jotenkuten organisoituna. En malttanut knollata palasia (en tiedä, oliko tuolle touhulle suomenkielistä vastinetta) tuon tarkemmin.


 

Jalat ilman jalkateriä ja renkaita. Edistyminen oli riemukasta ja minä, kuten sanottua, virnuilin koko ajan kuin mikäkin toope. Jalkaterittäkin Optimus seisoi jo näppärästi omilla tolpillaan, vaikka nuo näyttivät vähän huterilta vielä tässä vaiheessa.



 

Noin pitkälle ehdin toisena rakenteluiltanani. Keskiviikkona jatkoin jalkaterillä, nyt rakensin molemmat rinnakkaisina samalla tahdilla. Pienen hetken kuvittelin, että jalkoja voisi poseerata eri asentoihin mutta eivät legot nyt ihan niin moneen suuntaan vääntyneet kumminkaan.

Monipuolisempia poseerauksia varten pitäisi tilata se Masterpiece-Optimus v3. Köh.




 

Jotenkin en muistanut suoraan, oliko G1-lelussa bensatankkeja (tarkistin, kyllä oli mutta kiinteät sellaiset), mutta tässä semmoiset ainakin oli. Näiden 90° kääntelyn lukitsivat jaloissa olleet pienet "mitähän nää on"-yksityiskohtapalaset.


Sikspäkki

Ensimmäistä ja toista kuvaa vertaillessa paljastui, että olin alunperin kytkenyt etulamppupalikat kiinni ylösalaisin olleeseen säleikköön. Huomasin sen siinä vaiheessa kun puskuria piti väkertää kiinni mutta kourat ja kahvat eivät ihan osuneet yhteen.


:D

Oikeinpäin kasattuna Optimuksen sikspäkki nasahti näppärästi paikalleen ja rekan etulevykin upposi siististi kyljyksiin kiinni. Olin aika innokas saamaan tämän valmiiksi ja muotoa muuttamaan.

Kätöset

Käsien rakentelu alkoi olkavarsista. Jykevät boksit saivat lelusta muistuttavat kromatut pakoputket, jotka eivät sentään pyörineet ympäriinsä.


 Peilikuvioiden kasaaminen oli ripeää ja paikalleenasentaminen kasvatti valmistumisintoa aina vaan.

Kädet olivat ovelat ja nelisormiset, kolme plus peukalo. Tuon litteän tummansinisen 3x1 -liuskan poisjättäminen sormenpäistä olisi tietysti antanut artikuloida kaikkia sormia, mutta kun äärimmäiset sormet olivat kiinni vähän arveluttavan kevyesti niin en uskonut että ne kestäisivät irtoamatta kovin kummoista leikk eikunsiis poseerailua.

En minä edes muistanut, että G1-optimuksen kyynärvarsien etupinnassa oli tarroja, mutta kuvahaun perusteella niiden tarrat olivat vielä vauhdikkaammat. Nämä printatut laatat olivat hillityt ja toimivat mitä mainioimmin.


Kuuppa

Pääkopan rakentamisesta en malttanut pysähtyä ottamaan kuvia kun halusin nähdä miten se etenee. Melkoinen mönttihän tuo oli, suurempi kuin olin odottanut. Mutta eipä robo itsessään ollut mitenkään pieni, joten skaalanmukaisesti se oli ihan niin kuin odottaa sopi, kun iskin sen vihdoin paikalleen.



"Who dares defy the might of Megatron?"

Lisävarusteet

Kelpo lelun merkki oli se, että vempaimen itsensä lisäksi sillä oli mukanaan lisäroippeita jotka oli nähty ehkä piirretyn sarjan yhden jakson yhdessä lyhyessä kohtauksessa. Ja näinhän sen pitikin olla.

Johtajuuden matriisi

Ensimmäisenä kasattiin Autobotien Matrix of Leadership, jota Prime roudasi rintakehässään. En vielä kokeillut, saiko tuon näppärästi käsiin kiinni, mutta siltä se ainakin näytti.


Energonkirves

Metal Earth Models -Optimusta kasatessani kaipasin Energonkirvestä ja nyt minulla oli sellainenkin. Tämä tietysti johti siihen, että hassuttelukuvien työjonoon hiipi jakson More than meets the eye, pt.2:n rähinä Sherman-padolla kun minulla oli kerran Megatronin energiaketjukuulanuija (tai sotavarsta, mitä !w nyt kertoi nimiksi) juuri tätä varten.


Ionitykki

Optimuksen ioniläjäytin oli vallan tyylikäs. En ensimmäisellä yrittämällä keksinyt, miten sen sai parhaiten kiinni kaverin lapaseen, mutta olihan minulla aikaa testailla.

Rakettireppu

Varmaan yhdessä jaksossa taas nähty rakettireppu oli mielettömän siisti ja sopi selkään kuin nakutettu. Rakettisuuttimia sai pärisyttää piirun sinne tai tänne, joten ihan täysin staatttiset ne eivät olleet, mutta ei niillä paljoa suuntaa muuteltu. Tyyli oli silti tärkeämpi.


Datalaatta

Vihoviimeisenä oleellisena palikkana oli perinteikäs datalevy, joka kertoi miten kukakin oli verrattavissa johonkin toiseen 'formeriin. Tämä kaveri oli ihan ylivoimainen numeroidensa kanssa.

Koko setti erikseen

Keräsin roippeet yhteiskuvaan. Automoodin rekisterilaattalevyssä ei ollut paljoa esittelemistä, eikä Energonkuutiokaan kovin erikoinen rakenneltava ollut, joten tähän ne pääsivät. Energonkirveen ovela ominaisuus oli se, että sitä käyttääkseen Optimuksen toinen käsi oli riivittävä irti ja rannenivel käännettävä vinoon. Mutta niin se jaksossakin oli käsipalikan tilalla, joten sinänsä ihan oikein.

Vaihtoehtomuoto

Kun olin saanut kaiken muun alta pois, rupesin vääntelemään robottia autoksi. Tai rekkaveturiksi, jos oikein muistin. Ei siihen kahta minuuttia mennyt ensimmäiselläkään kerralla. 

Jalat lukkoon toisiinsa, kädet sivuille, mahalevy ylös ja eteen, lantiosta 180° ympäri, pää piiloon, peukalot ympäri ja ranteet eteenpäin, jalat taitettiin taakse. Käsistä tikkaat suoraan ulkopuolelle, sitten kädet väänneltiin ohjaamon ympärille ja sormet laitettiin muodostamaan etupyörien holvia. Lopuksi mahalevy laskettiin paikalleen jemmaamaan aukot, tikkaat taas rungonmukaisiksi, jaloista bensatankit vaakaan ja jalkaterät vinoon.

Vihoviimeisenä ihmedetaljina ionipyssylle oli tilaa tuossa takalavalla. Mitenkään tiukasti se ei ollut kiinni.



Upea! Kertakaikkisen upea laitos. Joku asiansa selvästi osaava oli jo kyhännyt peräkärrynkin, kuinkas muutenkaan.