Valmista: Projekti I/25

Schweres Wurfgerät 41 im Vorfrühling - dioraama

Kuten tätä aloittaessani kehuin, sain raketinheitinsetin yhtenä läksiäislahjana viimeksi työpaikkaa vaihtaessani. Vuodesta 2017 oli jo jokunen hengenveto, mutta malli oli nyt valmis suuruudenhulluuden tuomine lisämutkineen.

Näennäisesti yksinkertainen puuraamin, viiden ukon, neljän raketin ja niiden laatikoiden pienoismalli söikin ihan kosmisen määrän aikaa fotoetsitouhujen lisäksi, kun innostuin tekemään maisemapohjan dioraamaa varten. Olihan se näin paljon tyylikkäämpi kuin tasapinnalle aseteltuina irtopaloina.

Kuvasia

Alla taas nivaska ns. parempia kuvia, tai ainakin ne oli nyt otettu oikealla kameralla ja niitä oli käsitelty vähän kroppausta enemmän. Valkoisen taustakankaan kanssa sekä lumi että lumipuvut aiheuttivat vähän hassuja efektejä kun ronkin kuvia Kritalla.

Tuohon "rakettien korventama maa"-efektiin olin tyytyväinen, se onnistui mielestäni oikein hyvin. Vaan kyllä sitäkin säädettiin.

 

Joku saattoi huomata, että näiden kuvien ja edelliviikon kuvien välissä oli jotain pieniä eroja. Tässä kävi niin hauskasti, että olin laittanut dioraamakuvatukseni taas sarjan laatikkoon, kannen siihen kevyesti päälle ja laatikon pöydänkulmalle.

Kissa tai molemmat olivat onnistuneet juoksemaan siitä yli ja uhreina olivat sekä heittimenjohtaja että ammusmiehet. Kaksi päätä ja kolme kättä oli napsahtanut irti. Korjasin ne sitten ja asettelin siirrossaolevan Packkisten ukkojen käsiin mutta se ei istunut enää ihan yhtä hyvin kuin alunperin.

Raketinheitindioraaman säistys

Vallejo-efektejä

Säistys oli tässä tapauksessa aika lavea termi, kun tarkoitus oli peittää koko dioraamapohja ties millä ja saada se näyttämään joltain muulta kuin palalta styroksia. Onneksi noita purtiloita oli jokunen, joten pelkkään yhteen kamaan ei tarvinnut takertua.

Näillä pääsisi hyvään alkuun. Tuo isoin ja uusin purtilo (Vallejo DFX 26811 Brown Mud) oli kenties arvattavasti se, millä valtaosa maastosta peittyisi. Siihen kaveriksi tulisi euromutaa (VWE 73807 European Mud) ja ehkä vähän ruohotuppoista mutaa (VWE 73826 Mud and Grass). Ihan lopuksi lisäisin sinne tänne lumiefektiä (VWE 73820 Snow) parhaani mukaan lopputalvea tai alkukevättä jäljitellen.

Ruskeaa mutaa koko rahalla

Ensimmäinen kerros mutamömmöä oli kohtuullisen pikaisesti levitelty. Lisäsin tuohon säätäjäkaverin nurkkaan ohennettua euromutaa tehdäkseni siitä vähän erilaista maastoa. Aivan noihin kohokuvioiden alareunoihin tökin myös jonkun verran ohennettua mutaruohokamaa, sikäli kun sitä sai levitettyä.

Tässä vaiheessa päätin, että nyt tuo puinen laukaisulavetti oli liimattava paikalleen. Erikeepperillä se sai luvan pysyä koska muoviliimalla Finnfoamin syövyttäminen pilalle ei oikein inspiroinut enää tässä vaiheessa projektia.

Lunta tupaan

Testailin lumimateriaalia ja se käyttäytyi yllättävän hyvin. Aloitin varovaisesti pienillä kököillä, koska ajattelin sen olevan turvallisempaa.

Olin napsinut aiemmin kuvia sulavasta lumesta, siltä varalta että tarvitsisin niitä joskus. Näissä oli ehkä vähän enemmän kasvillisuutta seassa kuin mitä itse hain.

Toinen kerros mutaa

Lisäsin ruskeaa mutaa eri paikkoihin tehdäkseni tästä vähän monipuolisemman näköisen. Siihen päälle rakensin lisää sulavia lumihangen jäänteitä, vallankin tuohon toiseen kulmaan joka ei jotenkin tuntunut luontevalta kohollaanolevana ja samalla mutalöllöisenä.

Toinen idea tässä oli se, että heittimen kohdalla ja erityisesti heti sen takana ei olisi lunta tai muuta, vaan se olisi enemmänkin rakettimoottorien tulisuihkujen paljaaksi puhaltama. Mitään tosimaailman kokemusta tai omin silmin nähtyä muistijälkeä minulla ei tietenkään ollut siitä, miltä minkään kokoluokan singon tai yhdenkään rakettiaseen takapuolella oli, enkä tainnut kiinnittää huomiota tykkien kilpilinjan etupuolenkaan olemukseen parin iskun jälkeen. Tämäkin teos tehtiin siis ihan täydellä fiilispohjalla.

Olin jättänyt mustan mudan (VWE 73812 Black Mud) pois tästä askartelupaletistani koska se oli sävyltään niin kovin ylivoimaista noiden ruskeiden seassa. Tulin sitten toisiin aatoksiin ja päätin käyttää sitä ohennettuna ja nimenomaan tuossa lieskojen kaltoinkohtelemassa osassa maastoa.

 

Mudaton detaljointi

Mutamömmöpuoli oli nyt aika hyvin kasassa. Ihan valmis se ei vielä ollut, vallankin tuohon heittimen taakse halusin kuralätäkön tai pari. Sitä odotellessa pikaliimasin pari kellertävää syksystä jäänyttä ruohotupsua (NOCH 07132 Grasbüschel Herbst) tuomaan vähän värivaihtelua muuten vallitsevaan ruskeuteen.

Tässä välissä keksin myös, miten parantaa säätäjäkaverin nurkkausta. Maalasin suoremmat palat kiviksi käyttämällä kylmänharmaata (VGA 72750 Cold Grey) ja kuivaharjasin niitä kivimuuriharmaalla (VGA 72750 Cold Grey). Nyt tässä tuntui olevan entistä enemmän tolkkua.

Graniittia mukaan

Mietin seuraavana päivänä, että pelkästään harmaat kivenmurikat olivat vähän yksitoikkoinen joskin hyvä lisä. Sotkin kylmänharmaaseen vähän punaista ja keltaokraa. Testasin tätä maalia ekan kuvan alavasempaan palaan ja se näytti toimivalta, joten jatkoin rehun vieressä olleeseen harmaaseen, jonka muutin punertavaksi. Muutaman murikan ja värisävyn jälkeen olin ihan tyytyväinen ja lopetin.

Kuralätäköitä ja sulamisvettä

Kuralätäköitäni varten sekoitin Vallejon kirkkaaseen lakkaan (70510 Gloss Varnish) tipan likaa (VMA 71133 Dirt). Tein sillä jokusen kuralätäkön, vähän sinne sun tänne. Asetuttuaan noistakin selviäisi, miten ne sopivat maastooni.

Kuralätäköiden jälkeen kävin pelkällä kirkaslakalla kaikkien lumikasojen reunustat. Tällä koetin korostaa sitä että lumi oli sulamassa ja tämä oli yksinkertaisesti kuvottava paikka kävellä.

Henkilökunta

Aloitin viisipäisen sakemanniryhmäni säistyksen öljypesemällä heidän takkinsa ja paljaat ihoalueensa ruskealla (ABT080 Brown Wash). Idea oli nostaa esiin erityisesti takkien saumoja sun muita. Olin vähän huolisssani siitä miten tämä toimisi noiden lumihousujen kanssa, joten en ainakaan aloittanut niistä. Täysvalkoisina ne kyllä hyötyisivät suunnattomasti siitä että niiden harvoja kohokohtia (tai tässä tapauksessa päinvastaisia ominaisuuksia) korostettaisiin jotenkin.

Kuivatteluajan jälkeen sotkin todella ohutta seepialitkua (ABT002 Sepia) ja kävin ukkojen lumipukuosat läpi. Maalin asetettua hetken aikaa pyyhin enimmät pois ja parin kaverin polvialueelle jätin lisää jälkeä. Eivät nuo maastossa puhtaanvalkoisena pysyneet edes hyvällä säällä.

Kuvat räpsin tietysti heti tuoreeltaan, joten ukot tarvitsivat päivän, pari asettuakseen. En odottanut eron olevan niin mieletön että niistä olisi erikseen pitänyt ottaa kuvia.

Herra A

Rakettien sytyttimien kanssa roplaava häiskä oli selvästi semmoinen, jolla oli kökköisemmät polvet lumihousuissa. Harmi vain ettei hänellä ollut mitään käsiinlaitettavaa.

 

Herra B

Ammuslaatikon kantajista toinen oli pysynyt jotenkuten siistinä.

Herra C

Packkisten painavamman pään saanut oli kontannut mudassa enemmän kuin kaverinsa.

 

Herra D

Säätäjäkaveri oli jotenkin apean näköinen. Ehkä lumihousut olivat märät ja kylmät.

Herra E

Suurherra heittimenjohtaja oli selvä syvältäjohtaja, joka ei turhaan mudassa kontannut. Vasemmasta saappaasta näkyi miten olin koettanut käyttää häntä jalanjälkien tekoon mudassa ja lumessa. Se ei ollut ihan onnistunut mutta kengässä lumikökkö näytti hyvältä.

Liikkuvat palat kiinni

Nyt olin niin pitkällä projektissa, että rupesin liimaamaan äijiä maisemaan. Aloitin heittimenjohtajasta ja laitoin seuraavaksi säätäjäukon lavetin toiselle puolelle. Kolmantena maastoon asetin polvistuvan ukon ja mittailin vähän etäisyyksiä kantajaparivaljakon kanssa. Liimasin heistä yläpään kantajan ensin maastoon, koska hänellä oli hankalampi maasto.

Ensimmäisten pikaliimausten asetuttua hetken aikaa liimasin viimeisen ukon maahan kun säädin samalla kannettavan Packkisten paikkaa. En saanut koskaan noita käsiä ja raamia asettumaan yhteen täydellisesti, joten nytkin ne olivat miten parhaiten asettuivat. Läheltä katsottuna aivan käsittämätön, mutta kauempaa se toimi.

Liimasin myös maahan tuon tyhjän Packkisten ja vapaana kulkevan 280mm sirpalekranaatin toiselle puolelle asettajaa. Pieni vaara kompuroinnista tuossa oli, hyvä ettei maassa ollut vielä banaaninkuorta.

Siinä se sitten rupesi olemaan. Annoin ukkojen liimausten kuivua rauhassa ennen viimeisiä silauksia.

Viimeiset mutalumet

Räpelsin vielä lumikasojen kanssa. Muutamaa niistä korotin lisäpaakuilla ja muutamaa hienosäädin laajentamalla niitä ihan vähän. Niihin kenkiin, jotka olivat lähellä lumikasoja, sörkin lumimassaa sitomaan ukkoja paremmin maastoon.

Samalla idealla sotkin ruskeaa mutaa vähän kaikkien jalkojen juureen ja vähän kengillekin, sikäli kun sattuivat seisomaan sen kohdalla. Enimmäkseen äijät kumminkin olivat tuossa lavetin takana, jossa oli tummempaa mutaa, joten käytin mustaa mutaa sekä heidän maastouttamiseensa että rakettilieskojen polttamien jälkien vahvistamiseen.  Sotkin myös parin jannun polvia mudalla, maastossa toimiminen oli likaista hommaa.

 

 

Näissä kuvissa vasta sörkityt kohdat näkyivät kiiltävämpinä kuin mitä ne olisivat kuivuttuaan. Käytin kaikkien äjien paljaiden ihoalueiden päällä puolihimmeää lakkaa, kuten silloin joskus sukellusveneen kapteenia maalatessani olin lukenut.

Mietin, että olisiko kypärien sietänyt olla puolihimmeitä, teräksisiä kun olivat, mutta jätin tuommoisiksi. Samoin kuin olin lukuisia tunteja aiemmin pohdiskellut yhden tai parin kypärän valkopesua. Joskus piti osata lopettaa :)

Rakettimaastopohja

Dioraamaidea

Niin mitä ihmettä minä tuon viisiukkoisen heittimen kanssa oikein tekisin? Ei noita nyt ihan noinkaan voinut pitää ja jättää irralleen. Mietin vähän, josko koettaisin arpoa styreenilevyistä jonkunlaisen karttatopografiajäljitelmän, mutta se nyt tuntui aika riskialttiilta pohjan kulmien suoruuden kannalta.

Muistelisin että minulla oli vielä jonkunlainen kalikka finnfoamia jäljellä vuodelta 2011 kun kyhäsin Keisarillisen Incom T-65 -prototyypin asteroidilevyn. Jämäpala, jos se oli vielä tallessa, olisi tyhmän muotoinen mutta sen kanssa voisi työskennellä.

Pohjalevy

No olihan se tallessa ja vähän isompi kuin mitä tarvitsin. Pudotin ukkelit jotenkin asemiin ja merkkasin viivottimen ja lyijykynän avulla reunat leikeltäviksi.

Mitään XPS:n leikkelyyn erityisesti soveltuvaa minulla ei ollut, enkä ruvennut sahaamaankaan, joten nirhesin laidat askarteluveitsellä. Lopputulos ei ollut turhan kaunis.

Asetelma

Aloitin tekeleeni lukkoonlyönnin arpomalla ensimmäisenä pyörittelemällä A-raamin kulman semmoiseksi kuin halusin. Ylemmästä kuvasta poiketen päätin sen olevan kierrettynä noin 90° vasemmalle. Piirsin lyijykynällä etujalan vaatiman tilan ja levitin aukkoa nitkuttamalla viivottimen päätä siinä. Sitten iskin etujalan uraansa ja merkkasin takajalan samalla tavalla, toistin myös viivotinnitkutuksen. Laukaisin istui hyvin paikalleen, yksi kriisi oli jo vältetty.

 

Maastonmuokkausta aloitin viiltelemällä lavetin takakulmilta laatan reunoja loivemmiksi. Mielikuvitusköyhänä sain aikaan melkolailla ympyrän kaaren, mitä koetin epämääräistää leikkelemällä säteittäisen uran yhteen kohtaan.

Testasin myös tilankäyttöä pistämällä ukot paikoilleen raketteineen päivineen. Piirsin loivennettua reunaa vastaavalle kulmalle jonkunlaisen mäennyppyläkaaren, joka tietysti oli aikalailla kaarenmuotoinen sekin. Tässä välissä mietin hetken, haluaisinko sittenkin tehdä tästä jonkunlaisen tien tai peräti mukulakivitorin. Vallankaan puoliurbaani tila ei kuitenkaan sopinut mielikuvalleni vuodesta 1941, joten maaseudulla saivat riekkua.

Vähän turhana askeleena merkkasin palikoiden paikat ja yhtään sen enempää ajattelematta samalla tavalla kuin mitä aikanaan Doom-karttoja suunnitellessamme. Nämäkään eivät tietenkään jääneet näkyviin pidemmäksi aikaa, kunhan testailin.

Peitin mäkikulmani erikeepperillä ja asettelin irtopalaseni täyttämään suunnilleen koko alueen.

Minulla oli tuossa hetken aikaa myös kivenpala, jolla olin painellut vähän kuhmuja ympäri levyä. Jollei projektiassistenteilla olisi tapana yrittää säästää hienoja kiviä pienelle armeijalle, olisin varmaan tehnyt alumiinifoliosta palleron ja käyttänyt sitä pintateksturointiin.

Pinnan alustus

Liiman kuivuessa käytin kaiken lopun Mr White -kitistäni ja levittelin sitä ensin laatan ulkolaidoille ja sitten myös yläpinnoille. Jätin liimaiset kohdat odottamaan seuraavaa päivää ja käsittelyä Tamiya Putty (Basic Type) -tökötillä.

Suunnitelmani oli peittää finnfoam-levy kitillä niin ettei tarvitsisi panikoida jos käyttäisin öljymaaleja maaston säistämiseen. Abteilungin kura ja teollinen maa nimittäin tuntuivat sopivilta tähän teemaan.

Viimeisen nurkan kittaaminen oli oma operaationsa, levittelin ylimääräisiä purskeita paikkoihin jotka näyttivät siltä että ne kaipaisivat lisää peittoa tai vähemmän teräviä kulmia. Tietysti voisin vielä levitellä maastopinnan vedellä ohennetulla erikeepperillä ja ripotella jonkin määrän ballastia rikkomaan turhan tasaista pintaa.

Kahden kitin välitulos oli aika erikoinen, mutta päätin etten jää jumittamaan nyt siihen, vaan pohjamaalaisin koko palikan ja päättäisin seuraavan askeleeni sen perusteella. Jotenkin tästä tuli semmoinen olo, että tuijottaminen ei auttaisi vaan päinvastoin.

Tietenkin minä sovittelin kalikoita käikäleelle, sillä oletuksella että siitä saisi jonkinmuotoista inspiraatiota tai suuntalinjamielikuvaa. Ainakin se näytti näin jo paljon paremmalta kuin muutamaa päivää aiemmin.

Mietiskelin tässä noiden roippeiden kanssa, että pintansa takia tuo säätäjäjannun, herra X:n, allaoleva voisi olla oikein kunnon ällöttävää mutaliejua. Muilla voisi olla vähän hiekkaisempaa pohjaa. Ehkä sitä Vallejon lumiefektiäkin voisi vielä käyttää, jollei se tosiaan ollut kuivunut purkkiinsa.

Sivulevyt ja pintateksturointi

Onnistuin ärsyyntymään noista finnfoam-palan reunoista ja päätin sittenkin tuhrata aikaa reunalevyjen liittämiseen. Leikkasin ohuimmasta styreenilevystäni sopivanmittaiset palat, vain yksi jäi aavistuksen liian lyhyeksi. Erikeepperöin ne laatan kylkiin kiinni.

Suora muovi ja ei-niin-suora reuna vaativat täyttämistä. Laiskana ratkaisuna teippasin Tamiyan maskiteipillä reunat kiinni ja käytin useamman päivän noiden erikeepperillä täyttämiseen. Parin ensimmäisen liimaoperaation jälkeen uskalsin luottaa jämeryyteen ja leikkelin reunalevyjen yläreunat seuraamaan maastonmuotoja. Tämän linjanvedon perusteella jatkoin liimakittausta rajoihin asti.

Ihan lopuksi sotkin liimaa ympäri kenttää ja peitin sen ballastilla tuomaan vähän pintatekstuuria. En peittänyt koko pinta-alaa tuolla, koska olin käyttämässä säistysmutaa joissain kohdissa enemmän. Myöhemmin näkisimme, oliko ideani hyvä vai surkea.

Kun olin vihdoin tyytyväinen, tai ainakin tarpeeksi tyytyväinen, riivin teipit irti ja liimasin kulmiin pätkät L-profiilia peittämään rikoksiani. Onneksi minulla oli kahta erikokoista, koska se pienempi profiili, jonka luulin olevan paras tähän olikin vähän turhan lyhyttä.

 

Oli se parempi näin. Sitten pääsin taas maalaamaan.

Uusintamaalaus

Posotin sekä paljaat sivulevyt että kaikki ballastilla peitetyt pinnat ihan huolella Vallejon mustalla pohjamaalilla. Maastoa vähän vaalentaakseni töräytin maapinnalle vähän mustalla taitettua hiekankeltaista (VMA 71028 Sand Yellow).

 

Jostain syystä en halunnut jättää reunoja sysimustiksi. Ajattelin kai sen olevan liian synkkä, vaikka se erottaisi raamit sisällöstä aika tehokkaasti. Maalasin ulkoreunat mustanharmaiksi (VMA 71056 Black Grey).

Kuivaharjasin ballast-teksturoituja pintoja ja erinäisiä maastonkulmia kynäruiskuttamaani väriä pari astettava vaaleammalla sekoituksella. Ero ei ollut kovin erikoinen, mutta en hakenutkaan mitään dramaattista. Pikasovitus onnistui näyttämään vähän siltä kuin jannut olisivat jollain laavakentällä mutta ehkä muta ja lumi auttaisivat vähän.

BattleTech - Mercenaries

Mercenaries kickstarter 2023

Kun kerran aikanaan missasin Operation:REVIVAL -kickstartin niin tätä minä väijyin kuin vihainen mursu heti alusta alkaen. Alunperin valkkasin pykälää pienemmän tason, mutta nostin sitä sitten yhdellä komppaniatasolle. Ahneus rahoitustavoitteiden edetessä aukeavien ja mukaanleivottavien lisäboksien kanssa se ainoa syy oli, mitä sitä turhaan kiertelemään.

 

Palkkisboksin itsensä, haastekolikoiden, klaaninoppien, nopeahkon reagoijan (#8707) etuna tulevan Visigothin sekä kymmensenttisen Timber Wolfin ja semmoisten lisäksi listalla oli jokunen ekstralodju melkoisesta valikoimasta. Lisäpalikoiden sekaan ujuttautunut karttaskaalan Overlord-C -pudotusalus oli sulaa hulluutta ja luonnollisesti matkalla jadehaukkarypäleelleni nimellä Quatrefoil.

1. Limited Edition Mercenaries box set
2. Laser effect dice: Clan Jade Falcon
3. Laser effect dice: BattleTech chevron, grey
4. Challenge coin: Star League
   
5. Mercenaries Posters x3
6. 100mm Timber Wolf
   
7. Mercenaries ForcePack: Clan Direct Fire Star
8. Mercenaries ForcePack: Battlefield Support objectives
9. Mercenaries ForcePack: Legendary MechWarriors II
10. Mercenaries ForcePack: Legendary MechWarriors III
11. Mercenaries Salvage Box: Blood Asp
12. Mercenaries Salvage Box: Battlefield Support
13. Mercenaries Salvage Box: Battlefield Support
14. Mercenaries Salvage Box: random BattleMech
15. Mercenaries Salvage Box: random BattleMech 
16. Mercenaries Salvage Box: Savannah Master
17. Mercenaries Salvage Box: Visigoth
18. Clan Invasion ForcePack: Clan Ad Hoc Star
19. Clan Invasion Salvage Box: random OmniMech
    
20. Map-scale Overlord-C

Tuosta listasta Savannah Master -lootan piti olla ylläri mutta tieto siitäkin pääsi vahingossa ilmoille jo kauan ennen ensimmäistäkään toimitusta. Kaiken tämän fyysisen kivan lisäksi kampanja toi kasan eKirjoja, joista osan omistin jo joko Humble BattleTech Bundlejen tai sitten edellisen kickstartin kautta. Luettava ei ollut loppumassa ihan heti.

Odotus-toimitusprosessi

Alkuperäinen kampanjan toimitusarvio oli kuvassakin näkyvä "kesäkuu 2024", mihin en ankkuroitunut ollenkaan, kun eri starteissa on mennyt joskus vuosia yli arvatun. Jotkut yksilöt tosin ovat aina ottaneet - ja tulisivat aina ottamaan - arvion lupauksena, mutta tämä oli tuttua töistä, joten en sanottavasti yllättynyt kun vallankin kampanjan keskustelupuolella jengi kihisi valkohehkuista raivoa. Suosikkini oli  ihanalkuvaiheen kommentti jossa kaveri omalla nimellään mylvi periamerikkalaisesti, ettei CGL:llä ollut aikomustakaan toimittaa mitään vaan "pitää vain rahat ja juoksee", ja että tässä oli juristille iso keikka tulossa. Hohhoi :D

2024

Elokuun alussa tuli joku päivitysviesti, joka kehui, että Pohjois-Amerikasta oli jo 50% toimitettuna. Loppuplaneetasta ei sitten sanottukaan mitään, mutta ALV-kuvioiden takia byrokratia oli ainakin EU:ssa vähän hidastavampi tekijä, joten eipä meistä kai ollut mitään sanottavaakaan. Huvittipa vain, että "ja mitäs mä tällä tiedolla muka teen?" mutta ehkä amerikkakeskeisyys oli odotettavissa.

Syyskuun alkupuolella loppumailman rahtaus oli edelleen vaiheessa, joten kesän arvaukseni "vähintään 3kk jenkkien jälkeen" oli ollut naurettavan optimistinen :D

Marras-joulukuussa '24 EU-toimitukset olivat ensin "ensimmäiset osoitevahvistukset lähtivät viime viikonloppuna, jee!" ja sitten "Oho, ei pitänytkään paikkaansa, tullissa ne jumittavat. Ensi viikolla tiedetään toivottavasti lisää", mikä nosti ja nosti todennäköisyyttä sille että jotain olisi tapahtumassa nimenomaan juuri silloin kun olimme pari viikkoa poissa kotoa. Joulun alla viesti oli "kerrotaan jos jotain tapahtuu" eli tuskin mikään oli liikkumassa vielä ikuisuuksiin.

2025

Tammikuun '25 alussa (2.1.) radiohiljaisuus jatkui, mikä ei lomalla haitannut pahemmin. Katsoin backerkitistä, että korttia oli veloitettu kolmeen otteeseen (touko- ja syyskuussa 2023 ja sitten toukokuussa 2024), miten se sitten eri toimitusaaltoihin vaikuttikaan, jos niitä edes käytettiin loppumaailman osalta.

Puolivälissä tammikuuta tuli selvin päivitys EU-toimituksista: olivat juntturassa tullisäädösten ja paperityön kanssa (tiivistettynä kaikki SKU:t pitäisi liittää yksittäin maksuihin yms pientä kivaa, eikä vain toimitustasolla). Ajattelin, että pelkästään tähänhän menee jo kuukausia tällä tasolla. Seuraavana aamuna sähköpostissa olikin "EU-tullitus tehty" eli olinkin sitten väärässä. Vielä hämmentävämmin sinä samana torstaisena alkuiltapäivänä QML:ltä tuli vielä osoitteenvahvistusviesti. Pitikö tässä ruveta jo innostumaan?

Ei, ei tarvinnut ruveta: tammikuun lopussa päivitys kertoi, että toimitukset alkaisivat ehkä kenties mahdollisesti jo helmikuun 10. Jotain saattaisi tapahtua ehkä ennen kesälomaa. Melkein pari viikkoa edellisen jälkeen tuli päivitys, jossa sanottiin että nyt oli nähty ihan kuvakaappauksia toimitusviesteistä EU-alueella. Yllättävästi myös omppupiirakkamaan ulkopuolella rojut jaeltiin aalloissa, omien aikaleimojeni perusteella kuuluin mukamas EU:n ykkösaaltoon.

Maaliskuussa "EU: Wave 1 and 2 are about 48% complete. It will start to slow down as they take their time with larger orders to ensure accuracy." En minä kuvitellut että Company + roinat olisi isompi tilaus mutta näemmä olin listojen synkemmässä päässä taas vaihteeksi. Täälläkin ajoittain kommentoinut Lasse sanoi kuun vaihteessa saaneensa seurantakoodin, minä saatoin vain mutista keskenäni. Puolivälin paikkeilla hän oli saanut kamppeensa kotiin asti, näin kuvankin. Läheltä vietiin.

Iltapäivästä 26.3., kivasti kaikkien palaverien jälkeen, prosessiviesti kilahti lootaan. Seurantavirke nauratti jo ääneen:

Dear ISD,
Your QML Catalyst order has been shipped!
Your parcel should be with you within the next 4 - 7 working days.

Please allow up to 5 working days for your tracking to activate.

Totuus olikin ennustettua ihmeellisempää, kun kuudentena työpäivänä, keskellä torstai-iltapäivän vihoviimeistä palaveria puhelimeen putosi "hae romus palvelupisteeltä"-viesti. Ajelin lähihuoltsikalle reilun kilometrin päähän ja ihastelin lootan sisältöä pikaisesti kotiin päästyäni, mutta en vielä ehtinyt käydä randomlootia läpi sinä päivänä.

Oli noissa vähän läpikäytävää. Pelkkien ensimmäisten pikakuvien napsiminenkin vei aika pitkään.

BattleTech: Mercenaries

Kuten kuvasta näkyi, otin huvikseni laatikon kannesta väkäslogollisen mukahiilikuituversion. En muistanut enää, mikä sai minut päätymään siihen kun olin alunperin menossa taidekansilla. Ehkä syy oli siinä, etteivät nämä olleet mitään kahvipöytäkoristeita keskustelua herättämään.

Takakansi oli kaikille sama.

Boksin yleissisältö

Pelilaatikko itsessään sisälsi kaiken mitä peruspeleihin tarvitsi sekä maailmanrakennuskamaa. Nopilla, säännöillä, osumataulukoilla, record sheeteillä sekä pelinappuloilla (muovisilla ja pahvisilla) pääsisi oivallisesti vauhtiin.

Paperikama

Printtitavaraa tuli säädyllinen määrä, noudatellen samaa linjaa kuin BattleTech: Clan Invasion.

Sääntökirja

Perussääntöjen lisäksi hyvä määrä kuvausta keskittyi tulitukisääntöihin (erisorttiset ilmaiskut, epäreilu tuli, miinakentät). Oikein pitkä pätkä keskittyi myös Mercenaries-lootan Kaaoskampanjaan ja siitä miten palkkasoturien kanssa voisi pelata kampanjoita maineineen ja sopimusneuvotteluineen päivineen.

Primer

Alustus BT-universumiin-vihkonen kertoi lyhyesti mistä oli kyse, listasi aikakaudet, tarjosi pari Sisämaailmojen karttaa. Lisäksi jokunen tunnetumpi palkkispulju sai oman kappaleensa tai kaksi kuvaustekstiä, tusinasta muista oli vain nimi ja tunnusmerkki.

Taulukoita

Record Sheettejä oli pienen vihon verran valmiina, samoin palkkissopimuslomake, sekä pari taulukkoa kampanjoiden rakennusta ja ajamista varten. Näillä pelimäärillä (edellisestä oli tätä kirjoittaessa 11,5 vuotta!) näitä ei minun elinaikanani käytettäisi loppuun.

Tokeneita

Sisämaailmojen karttajulisteen lisäksi myös Mercenaries-loota tarjosi lisää pahvitokeneita peluuttelun monipuolistamiseksi. Taisin läiskiä levyt taktisesti ylösalaisin kuvaa varten, siellä oli mm. kenttäsairaaloita, ammusvarastoja, Elementaaleja, panssaroitua jalkaväkeä, tuliasemia, korohoroja sekä jalkaväkeä.

Paperikartat

Kartat "Scattered Woods/River Valley", "Woodland/Lake Area" eivät olleet sentään samat kuin klaanilootassa, mutta mietin omistavani nämä jo pahvisina.

Alfaiskukortit

Eri yksiköitä varten mukana oli kolme nivaskaa alfaisku- ja pilottikortteja. Sekä tietysti perusnopat, noista ainakin näki ilman arpomista, mitä silmäluku sanoi.

No one left behind

Minulla oli epub-jonossani neljä Ciaravellan teosta, mutta koska hänen tekosensa osuivat Dark Age- ja ilClan-kausille, en ollut vielä lukenut niistä ensimmäistäkään. Lukujonoon minä tämänkin otin, ei tuo noin 30-sivuinen kauaa tullut viemään.

Boksin yksiköt

Muovinappuloita tuli mukana sen komppanian verran eli kolme peitsellistä. Sarnan kuvaus komppaniasta oli kohtuuavoin: "A company consists of three lances and may have some auxiliary lances, scouts, armor, or artillery" mikä antoi vähän tilaa tukiyksiköilleni.

Nelijalkaisia 'Mechejä tai vatkaimia tähän aloitussettiin ei kuulunut. Olisi ollut kyllä kiva ylläri, jos jossain olisi väijynyt joku Scorpion, Tarantula, Thunder Stallion, Goliath tai Great Turtle. Hekoista en niin perustanut, enkä olisi tunnistanut kai juuri Warriorin tai Yellow Jacketin.

Kaksijalkaiset

Ammeessa oli kahdeksan BattleMechiä. Tässä pikakuvat aakkosjärjestyksessä:

CES-3R Caesar

Raskassarjalainen ja enemmän kuin vähän Cataphractin näköinen Caesar oli klaani-invaasion alkuvuodelta, mutta sillä oli silti jo ER PPC gaussikiväärin ja neljän keskiraskaan pulssilaserin rinnalla. Hm. En nyt taas muistanut mitä kaikkea Helmin muistiytimestä löytyi mutta ei kai se noin pitkälle noin nopeasti ehtinyt?

CLN-7V Chameleon

Viisikymmentonninen keskiraskas kantoi kolmensorttisia lasertykkejä ja konekivääriparin (nuo pippurimyllyn näköiset vempeleet tuossa etulantioilla). Hyppyrakettien kanssa varsin epämukava kaveri takasektorissa.

DVS-2 Devastator

Satatonninen rynnäkkövehje oli sekin Suuren Isän speksaama. Kaksi gaussikivääriä, kaksi PPC:tä ja neljä keskiraskasta laseria. Mallin perusteella asettaisin PPC:t ja kaksi laseria sivutorsoihin ja gaussit lasereihin paritettuna käsiin.

 

FFL-4B Firefly

Kevyemmästä päästä palkkiksia oli 30-tonninen tulikärpänen loikkakykyinen tukimechi. Kolme keskitason laseria, LRM-5 -lavetti ja ohjuksentorjuntajärjestelmä kuulostivat ainakin toimivahkolta ratkaisulta.

FLE-17 Flea

Kaksikymmentonninen kirppu, nimensä mukaisesti, kantoi paria keskiraskasta laseria, kahta lyhyenmatkan fikkaria ja peräti kieroutuneesti myös liekinheitintä. Idea oli sairas ja pidin siitä.

OTL-4D Ostsol

Setin toinen raskas vempele, 60-tonninen Ostsol oli aseistettu pelkillä energia-aseilla: 2 isoa laseria ja 4 keskiraskasta.

QKD-4G Quickdraw

Kolmas raskassarjalainen tuli heti perään, yhtälailla 60-tonninen Quickdraw. Sillä oli sekä pitkän, että lyhyen kantaman ohjuslavetit sekä neljä keskitason lasertykkiä - kaksi käsissä ja kaksi selässä.

STY-3C Starslayer

Boksin viimeisenä tuli 50-tonninen keskiraskas kantoi kaikkia erikoon lasereita ja niiden tukena yhtä SRM-4 -lavettia.

Ajokit

Jalattomat taisteluyksiköt tulivat pareina, kaksi Galleonia ja kaksi Maximia:

GAL-100 Galleon Light Tank

Kolmen lasertykin vaunuja en ehkä olisi lähtenyt itse nimeämään kaljuunoiksi, mutta minäpä en ollutkaan asesuunnittelija. Vaunun pikkulaserit olivat etukulmien pikkutorneissa vähän brittien alkupään tankkien tapaan, keskitason laseri taas oli kiltisti omassa tornissaan.

Noista telakoneistoista tulisi mukavaa maalattavaa vaikkei kukaan ikinä niitä näkisikään.

Maxim Hover Transport

Ilmatyynyaluksilla oli enemmän tulivoimaa kuin peruspanssarivaunuilla. Nokassa oli kaksi LRM-5 -lavettia, tornissa SRM-6 -lavetti ja oletettavasti yksi kolmesta konekivääristä. Toiset kaksi olivat sitten jossain muualla, tai sitten ne olivat tuossa kolmen ryppäänä, piti tarkistaa lapuista kun joutaisin. SRM-2 -lavetit taas majailivat kylkien minitorneissa.

Tästäkin tulisi hauskaa maalattavaa, jos vain keksisin jonkun siedettävän maalikuvion tälle kokoluokalle.

Panssaripeitsi

Tietysti otin uudenlaisista nappuloista ryhmäkuvan.

Ekstrat

Nyt kun peruspelilaatikko oli käyty läpi, päästiin lisäroinaan. Osa tästä tuli Kickstart-projektin Company-tason mukana ja pari lisäsin erikseen. Valintani tein aikalailla fiilispohjalta, esimerkiksi legendat 2 ja 3 -lootat valitsin nyt kun tajusin jälkikäteen että legendat 1 olisi ollut loistava valinta edelliskerralla. Miksi nappasin jotain niinkin omituista kuin BfS:O tai kaksi random BfS-settiä? Tuntui vain siltä, en minä näitä minmaxannut.

Timber Wolf 1:125

Kymmensenttinen tai museoskaalan Timber Wolf oli melkoinen elämys käsissä pyöriteltäväksi. Mitähän minä tämmöisellä vempeleellä tekisin? Todennäköisesti sekin menisi Jade Falcon / Gamma -osastolle. Muu perhe ei ehkä innostuisi tästä niin paljon että voisin laittaa sen kirjahyllyyn hyvälle paikalle :D

Toki tuota isoa piti verrata normaalikokoisen Timber Wolfin kanssa parissa kuvassa. 

Upea laitos!

Julisteet, 3 kpl

Tälläkin kerralla mukana tuli kolme kaksipuolista julistetta. Näillekään minulla ei ollut mitään paikkaa, joten säästäisin ne kaveriensa kanssa.

Lasernopat

Romppeisiin kuului pari laserefektinoppaparia. Sen suuremmin miettimättä valikoin toiseksi setiksi ihan vain yksinkertaisen BT-väkäsen.

Tärkeämpi näistä oli tietenkin Jade Falcon -klaaninoppapari, jotka olisin ottanut jo edelliseen starttiin mutta syystä tai useammasta ne eivät kuuluneet mukaan. Tai sitten jos kuuluivatkin niin olivat menneet pipariksi ja tulivat siksi tässä. En muistanut yksityiskohtia sen paremmin kun noppakeskustelu ei ollut prioriteettilistani huipulla silloin tai nyt.

Jengi oli kironnut noppain teräviä kulmia. En testiheitellyt näillä puheilla, enkä edes tökkinyt kulmia sormenpäihini.

Haasteraha

Haastekolikko ei sekään nostanut suuria tunteita valintatilanteessa, valkkasin vähän summamutikassa Tähtiliiton, kääntöpuolella oli Spector SPR-5F.

Overlord-C

Ehkä hölmöin mutta hilpein lisäpalikka oli karttaskaalan Overlord-C -luokan pudotusalus klaanilaisilleni. Kuusijalkainen avaruuden Fabergé-muna saattoi kiilata pidemmälle jonon kärkeä kohti kuin sillä oli mitään järkeä päästä.

Laskeutumistelineet luukkuineen olivat näppärän näköisiä, mutteivät semmoisia jotka voisi vain painaa kiinni alukseen peluuttelua varten ja napsauttaa irti säilöttäväksi. Pikainen koesovittelu antoi ymmärtää, että pientä säätöä jouduttaisiin tekemään.

Tämä viimeinen kuvakulma erityisesti sytytti muistojen palot jostain 90-luvun puolivälistä kun luokkakaverini Jarin kanssa intoiltiin Mechwarrior 2:sta. Ja jostain ihmeellisestä syystä suosikkiraitani Pyre Light pyöri päässäni herkästi.

Legendary Mechwarriors II

Legendat 2 oli viiden yksikön rypäs, kaikille näistä oli jossain päin universumia tunnettu pilotti. Pilotteja varten oli mukana alfaiskukortit, joita saatoin käyttää inspiraation lähteenä tai sitten en. Riippui vähän siitä miten innostuisin.

Yksittäiskuvat taas aakkosjärjestyksessä:

CES-3R Caesar

Caesar oli sama nappula kuin Mercenaries-laatikossa.

CGR-3K Charger

Jotenkin Charger ei ollut ikinä jäänyt omaan ulkomuistiini rynnäkkömechinä, sotkin sen mielessäni jostain syystä johonkin kevyeen tai medium -vehkeeseen. En ehkä ollut pelannut tarpeeksi perimyssotien pelejä.

Variantin K paljasti että kyseessä oli DCMS:n versio, jossa oli viiden pikkulaserin sijasta aseistuksena neljä keskiraskasta pulssilaseria, LRM-20 -lavetti Artemis IV -tulenjohtojärjestelmällä sekä viisi hyppyrakettia.

 

DVS-2 Devastator

Devastator oli myös sama nappula kuin Mercenaries-laatikossa.

MAD-xx Marauder

Klassikkomechi Marauderille oli tarjolla kaksi eri kanuunavarianttia, joista kumpaakaan en tökännyt kiinni valokuvaa varten. Podeissa oli pareittain isot ja pienemmät energia-aseet ja torsossa sitten tyypillisesti jonkunmallinen automaattikanuuna tai sitten kolmas PPC koska kolme PPC:tä on ainoa asia mikä oli parempi kuin kaksi PPC:tä.

SM1 SM Tank Destroyer

Tankkien tuhoamiseen UAC/20 oli kyllä oikein sopiva peli. Loppu aseistuksesta oli 4 konekivääriä, joilla kai räimittiin lähinnä vihamielistä jalkaväkeä.

Legendary Mechwarriors III

Legendat 3 -laatikko oli miellyttävästi edeltäjiään yhtä nappulaa laajempi, joten tästä saisi suoraan Comguardseille tehtyä uuden Level II:n mutta minä en moiseen lähtisi, vaikka lähdemateriaali sen sallisikin tuosta vaan.

GRF-2N Griffin

Lyyrojen valtaistuinsalissa kaksi tämmöistä suojeli valtaistuimella istuvaa isoa kihoa. Perusmallissa oli vain yksi pippurimylly olkapäällä, mutta tämä olikin Tähtiliiton kuninkaallinen versio hienommilla leluilla.

Kädessä oli ER PPC, olkapäillä SRM-6 -lavetit. Johonkin sisälle oli asennettu Guardian ECM, joka ei ehkä näkynyt ulospäin. Laveteilla kuului olla CASE, sen mallinnus ei tosin näkynyt etupuolelta, samoin kuin lauhduttimien tuplateho.

Hel

Hellbringerin kehitysversio oli nimeltään Hel, vapaasyntyisille joku Loki mk II mutta me emme sellaisesta piitanneet. Aseistuksena Hel kantoi kahta gaussikivääriä, kahta isoa laajemman kantaman laseria sekä SSRM-4 -lavettia.

 

MAD-nn Marauder

Tämäkin Marauder tuli vaihtoehtotykkien kanssa, joista kumpaakaan en nytkään ottanut pikakuvaan mukaan. Molemmat vaihtoehdot olisivat Palkkionmetsästäjän eri vuosiversioita tai henkilöllisyyksiä, Bounty Hunter 3015 / Marauder Bounty Hunter 3138.

 

MAD-8K Marauder II

Marauderin kakkosversio oli General Motorsin markkinointi-idea, joka ei näyttänyt omiin silmiini ollenkaan yhtä mainiolta kuin perinteinen Marauder. Mutta ehkä joku tästäkin tykkäsi.

Kuritaversio kahdeksan oli aseistettu neljällä PPC:llä, molemmissa käsissä oli sekä standardinmukainen PPC että kevyt PPC. Olkapäälle oli asennettu vähän viileämpänä käyvä gaussikivääri, joka oli vielä suojattu CASE II:lla.

Timber Wolf

Joku Palkkionmetsästäjistä oli saanut itselleen Timber Wolfin ja pystyi ylläpitämäänkin sitä vapailla (pimeillä?) markkinoilla, hatunnosto siitä. Hifistelytyökalujen lisäksi aseistus koostui eri pulssilasereista, mikä vaatisi LRM-lavettien sahaamista irti. Vaihtoehtona oli S-konfiguraatio jossa olisi neljä SRM-6 -lavettia, pari konekivääriä ja parilliset isot ja keskitasoiset pulssilaserit. Tämäkään ei ollut suoraan WYSIWYG-ratkaisu, mutta lähempänä nappulan ulkomuotoa.

 

WHM-6R Warhammer

Kuvia en näemmä taas osannut ottaa, mutta Warhammerin tunsivat kaikki kaksine PPC:ineen ja olkapään ohjuslavetteineen. Kortit tarjosivat variantteja WHM-9K ja WHM-6R.

9K kantoi käsissään raskaita PPC:itä sekä CASE II-suojattua MML-9 (Multi-Missile Launcher)-lavettia olallaan. 6R taas oli se kaikkien tuntema 2x PPC; SRM-6; 2x MLas; 2x SLas; 2x MG -ratkaisu. Sekään ei mätsännyt ohjuslavetin muotoon.

 

Battlefield Support: Objectives

Taistelukentän tukiosastolta jostain syystä nämä nappulat olivat kohteita. Viholliselle varmaan, itselleni ne olisivat suojeltavia. Suomentaminen oli aina kivaa ja ongelmallista sävyjen takia.

Mobile HQ

Liikkuva komentokeskus oli lähinnä yksikön viestintää helpottamassa, eikä minään taisteluyksikkönä. Sillä oli tornissa yksi keskiraskas lasertykki omasuojana.

MASH

En muuten tiennyt/muistanut, mistä kummasta MASH tuli enkä ollut tarpeeksi vanha katsomaan taannoista M*A*S*H* -sarjaakaan, mutta nytpä sen opin: Mobile Army Surgical Hospital eli liikkuva sotilaallinen leikkaussali. Tietysti leikkaussalikin oli aseistettu kahdella pikkulaserilla.

LT-MOB-25 Mobile Long Tom Artillery w/ Ammo trailer

Pitkäniminen ja kaksiosainen telakanuuna ammusvaunuineen oli kuin Wehrmachtin päiväuniosastolta. Long Tom -tykin lisäksi tässä oli 4 konekivääriä, jälleen omasuojana. Long Tom itsessään syyti 25-pisteen edestä epäreilua tulta 200-kiloisilla murkuloillaan. Omakohtaisena elämyksenä lähes neljäsosan tuosta painavat 2A36:n pommit olivat ihan tarpeeksi massivisia, mutta ehkä nämä vertautuivat lähemmäs M65-atomikanuunaan kuin tavallisiin kenttätykkeihin.

Pitkiä Tomppia tietysti pitäisi olla ainakin neljä, että olisi edes jonkunlainen patteri valmiina. Mieluummin tuplamäärä tai nelinkertainen, tyylin takia. Ehkä yhdellä putkellä pääsisi kumminkin alkuun palkkisurallaan.

Clan Ad Hoc Star

Ad Hoc -Tähti pääsi ostoslistalleni Kodiakin ansiosta. Olin maalannut kaverilleni Artolle muinaisen lyijyminiatyyrin joskus kauan, kauan sitten. Kun vielä keksisin kaikille näille ovelat kodit.

Fire Falcon

Jade Falconien 25 tonnin kevyt OmniMech oli hyvin laserpainotteinen: pari pientä laajemman kantaman laseria, pari keskitasoista ja yksi keskiraskas pulssilaseri. Niiden vastinparina oli vielä yksi SSRM-4 -lavetti, mutta energiapainotteinen aseistus oli raskas vähille lauhduttimille.

 

Hellion

Kevyt 30-tonninen Hellion oli varustettu MASC:lla joten sillä pääsi kovaa jos uskalsi. Käsistä ja otsasta löytyi yhteensä neljä ER Medium Laseria, toisesta olkapäästä LRM-10 -lavetti ja torsoon oli levitelty kolme SSRM-2 -pakettia lähimätkimistä varten.

Howler

Kaksikymmentonninen kevyt BattleMech oli kosmisesti aseistettu vain kolmella LRM-5 -lavetilla. Lähimatkalle eksyneitä saattoi kai mätkiä, kun käsiaktuaattoritkin löytyivät.

Kodiak

Jos Kodiak identifioitui johonkin tiettyyn klaaniin niin kummituskarhuihin. Muistelisin nähneeni niillä muitakin mesikämmeniä kuten Karhu ja Kontio. Tämä vekkuli jäi omaan muistiini Ghost Bear's Legacyn introsta taistelukynsineen päivineen. Vähän pidemmälle matkalle sadan tonnin Kodiakissa oli käsiin jaettuna kahdeksan keskiraskasta laajemman kantaman laseria, olkapäissään UAC/20 tai kaksinkertainen SSRM-6 lavettipari sekä moottorin viereen fiksusti asennettu yksittäinen laajemman kantaman iso laseri.

Pack Hunter

Susiklaanin yhden kikan kevyestä 30-tonnisesta yksiköstä tuli jotenkin mieleen borgi tai Wolfenstein 3D:n kakkosepisodin lihakirveszombit. Päähän ainakin saisi tehtyä jonkunlaisen sensoriefektin, jos onnistuisin keltaisten kanssa tällä kerralla paremmin. Ollessaan Pack Hunterin perusversio, tuo olkapään tykki oli ERPPC tähtäinlasereineen.

Clan Direct Fire Star

Suoran tulen Tähti tuli listalleni vain ja ainoastaan Riflemanin takia. Muut olivat kivoja lisiä, mutta valtaosa eri Forcepackeista oli rakennettu niin että minua niiden sisältä kiinnosti yleensä yksi tai kaksi yksikköä.

 

Grizzly

Kummituskarhujen raskas (70-tonninen) Grizzly oli hyppivää karhuteemaa jatkava kötöstin. Gaussikivääri, LRM-10 -lavetti, sekä värisuora pulssilasereita.

Highlander IIC

Klaanien näkemys ylämaalaisesta kulki kiltittä mutta hyppi vihollisten päälle ihan niinkuin Sisämaailmojen vapaasyntyisten versio. Toisen käden vei gaussikivääri, rintapielet kuuluivat LRM-20 -lavetille ja  keskiraskaalle pulssilasertriolle, vasen käsi kantoi räjähtävänä nyrkkinä kahta SSRM-6 -laukaisinta.

Bane 7

Satatonnisen Banen aseistus oli minulle kummallisen moderni, kun sillä oli käsissään jotkin HAG/40:t (Hyper Assault Gauss Rifle) ja torsossa tutumpaa kamaa eli iso pulssilaseri ja neljä laajennetun kantaman keskitason laseria.

Phoenix Hawk IIC

80-tonniseksi rynnäkköluokan Klaanien BattleMechiksi feenikshaukka oli vähän hämmentävän harvalukuisesti ja ammuspainotteisesti aseistettu: kaksi konekivääriä ja kaksi UAC/10:tä.

Rifleman IIC / IIC 2

IT-'mechien kivijalka oli Rifleman variaatioinen. IIC:n perusmallissa käsissä oli parittain isot pulssilaserit ja kai sitten tilan täyttämiseksi seassa oli laajennetun kantaman pikkulaseri. Variantissa 2 kaikki aseet oli korvattu UAC/2-automaattikanuunoilla. 

Salvage Box: Visigoth

Nopean tukijan etu oli Klaanihävittäjä. Kas kun tämä ei ollut invaasiolootassa ja Shilone tässä, mutta kuten pohdittua, minä en näitä suunnitellut.

Keskiraskas ASF-yksikkö kantoi päävarianttina aseistuksenaan LB-10X -automaattikanuunaa, viittä laajemman kantaman keskiraskasta laseria, kahta pientä pulssilaseria ja kahta SSRM-2 -lavettia. Kortti kehui susihukkien Carew'tä mutta minä en siihen peliin ollut lähdössä.

Salvage Box: Blood Asp

90 tonnin Blood Asp aukesi jossain välissä kickstarttia ja oli se sen verran jännän näköinen vempele, että otin listalleni, vaikken Tähtikäärmeiden klaania ollut ainakaan suunnitellut maalaavani. Isorlaa kaikki, sanoi Jadehaukka.

Prime-variantti oli syönyt kahden gaussikiväärin kaveriksi parin outoa raskasta keskitason laseria (Heavy Medium Laser) mikä pisti miettimään omaa epäyhdenmukaisuutta medium laserin käännöksissäni. Lisäksi siinä oli kaksi keskitason pulssilaseria ja SSRM-6 -lavetti.

Salvage Box: Mercenaries

Näitä mysteerirasioita olin ottanut alunperin yhden, mutta kun tehtaalla oli tehty virheitä :tm: niin joissain alkupään 'Mech-bokseissa olikin ajoneuvoja, kaikkia meitä satunnaisaskeja ottaneita kompensoitiin ylimääräisellä sotasaalislaatikolla.

1 random 'Mech (1/2): DV-6M Dervish

Dervish pääsisi jossain välissä poseeraamaan 25-vuotissisaruksensa kanssa ja siinä sitä olisikin taas ihmettelemistä.

1 random 'Mech (2/2): Phoenix Hawk IIC

Phoenix Hawk IIC käytiin sekin jo läpi, tämä oli hauskasti (tai ärsyttävästi jos kaipasi pelkästään uusia paloja) kolmas tupla tämän postauksen sisällä.

Salvage Box: Clan Invasion: Piranha

Klaaniarpajaisista vastaan tuli selvästi tuntematon vempain, Diamond Sharkien tai uudelleen Sea Foxina tunnettujen myyntipöksyistään tunnettujen klaanilaisten 20-tonninen Piranha. Sillä oli peräti Spider-henkinen aseistus: 12 konekivääriä, kaksi laajemman kantaman keskitason laseria sekä yksi laajemman kantaman pikkulaseri. Ilman MASCia tuolla juostiin sataaviittäkymppiä, mikä oli aika pöyristyttävää.

Salvage Box: Battlefield Support

Ties minkä hulluuden vallitessa otin vapaastivalittavista sotasaalislootista 'Mechien sijasta kaksi ajoneuvoaskia. Ehkä toivoin lisää Long Tomeja vaikka todennäköisyydet olivat matalat. Tai sitten vastaus oli "koska huvitti", mikä ei sekään ollut kaukaahaettua, koska nämä olivat mielessäni kaupanpäällisiä.

2 random vehicles (1/2)

GAL-106 Galleon Light Tank tuli kevyen Pegasus-ilmatyynytankin kanssa. Galleonit käsiteltiin jo alkuvaiheessa, joten tässä listaisin vain Pegasuksen aseistukset. Tiedustelukiiturin perusvariantilla oli keskiraskas lasertykki ja kaksi SRM-6 -lavettia.

2 random vehicles (2/2)

Hetzer Wheeled Assault Gun ja Pegasus pullahtivat toisesta satunnaisaskista, joista vain ensimmäinen esiintyi nyt ensimmäistä kertaa. Pyörilläkulkeva rynnäkkötykki oli aikalailla nimensämukainen: sen ainoa ase oli AC/20, jolla kylvää pelkoa yli-itsevarmoiksi käyvien mekkipilottien selkäpelteihin.

Salvage Box: Savannah Master

Savannimestarit olivatkin niin kosmisen pieniä, etten ruvennut aukomaan niiden pussukkaa vielä näitä kuvia varten. Warrior-trilogian Fifth Syrits Fusiliersin katastrofaalisesta selkäsaunasta Sarnassa ehkä tutuimpana näillä harrastettiin MiG-tyyppistä Zoom & Boom -hyökkäyskuviota, koska kelvottoman nopeilla mutta paperipanssaroiduilla oli ainoana aseenaan yksi keskiraskas lasertuikku.

Tämä olikin muuten yksi pisimpään vedoksena roikkuneita postauksia ikinä :)