Panzerfeldhaubitze 18M auf Geschützwagen III/IV (Sf) Hummel, Sd.Kfz. 165
♬ Pistetään pistetään murkulaa putkeen ♬ lauloivat tykärit silloin joskus. Tästä ne laulavat punalaatat puuttuivat, vaikka vähän aikaa olivatkin matkalla maineeseen ja kunniaan.
Kasausprosessi pintateksturointeineen
Malli oli Tamiyan laatua eli ongelmia ei tullut kohdalle muuten kuin oman rajallisen aika-avaruushahmotuskykyni verran. Ensimmäinen kämmi tuli varatelapyörien telineistä jotka asensin väärin päin ja ne jäivät astinlaudoiksi. Toinen kämmi oli paremmin piilotettavissa ja koski asekilven harakanvarpaita eli kilven kiinnikkeistä tykin runkoon. Kolmas ja epäoleellisin kämmini tuli jossain liimausvaiheessa kun sain tykin mekanismin tai ennemmin sen akselit jumiin mutta se ei ollut mikään oikea ongelma koska en ollut jättämässä putkea koholle kuin ehkä satunnaisia kuvia ja poseerausta varten, dioraamaan se ei olisi vallankaan sopinut.
Tällä kertaa muistin sörkkiä panssaripintoja litkuliiman ja vanhan pensselinjämän kanssa. Pintateksturointi toimi kyllä, se ei tosin erottunut ihan yhtä vauhdikkaasti kuin DAK Panzer IV:n kanssa johtuen joko varovaisuudestani tai maalauksesta tai sitten jostain ihan muusta. Ei sen tietenkään pitänyt erottua kuin pellenenän, joten ehkä tämä oli hyvä näin.
Epäonnistunut dioraamahanke, napsuvat ketjut
Jätin senhetkisessä postauksessa rutinan vähemmälle, tosimaailmassa marmatin asiasta huomattavasti enemmän ja työstin sitä pidempään kuin mitä kuvien ja tekstin perusteella saattoi kuvitella. Olin aika lähellä langeta hukattujen kustannusten harhaan (engl. sunk cost fallacy avautunee paremmin) mutta onnistuin pistämään ukkokuvion giljotiiniin vain muutaman korjauskierroksen jälkeen.
Tämä oli kolmas Panzerwerk Design -lisätarvikeketjuja käyttävä projekti ja neljäs artikuloituja ketjuja käyttävä mallini ikinä. Ensimmäisenä oli Panzer IV ja siinä ei ollut mitään ongelmia, toisena tuli StuG III ja siitä murtui yhden telakengän pää jossain siirto-operaatiossa, tämä oli kolmas ja molemmat ketjut napsahtivat kiinnitettäessä. Ehkä jos olisin lisännyt molempiin ketjuihin yhden kengän per puoli lisää, tätä ei olisi tapahtunut, mutta ennakoiva säistykseni oli kangistanut printtiketjuja jo aiemmin ja olin huolissani siitä että ne piti napsautella auki molempiin suuntiin. Huolestumiseni realisoitui ja jouduin korjailemaan omia typeryyksiäni. Olin silti hyvin tyytyväinen näihin ja jatkaisin uusien hankkimista kun sopiva projekti tuli kohdalle, seuraavaksi kyllä pitäisi keksiä joku toinen vaunurunko jotta voisin testata muitakin kuin Pz III/IV -ketjuja, kuten tiikeriä tai pantteria, tai peräti jotain ei-saksalaista vaikka se harhaoppia olikin.
Naamiokuvioinnin ja öljymaalien riemu
Kynäruiskittu naamiokuvioni oli vähän alisuoritettu, omista kyvyistäni taas johtuen. Kuvion muotojen tunkkaamisen sijasta lisäsin siihen läiskiä Hinterhalt-Tarnungin mukaisesti. Olisin kovasti halunnut löytää valmiita esimerkkejä mutta mitäpä minä niillä tekisin kun tämä ei ollut muutenkaan 100% hypervakava maalikuvio. Jälleen kerran tein jotain ihan omaksi riemukseni ja varsinkin figuurikämmellyksen jälkeen maalitäplien bobrossaaminen oli aivan mielettömän mukavaa ja mukaansatempaavaa näperrystä.
Ajankulutus
Katselin kuvien nimeämistä ja vaikka tiesin että se ei ollut tasan 45min askarteluhetkiä vastaava niin saihan siitä jotain viitteitä kuluttamastani ajasta. Pelkästään kuvaryhmittelyjen perusteella olisin kuluttanut noin 21h mutta kun tiivistin niitäkin yhteen niin kokonainen vuorokausi oli aika hyvä oletus. Osa siitäkin meni hukkaan ukkojen kanssa, mutta aikamoista näperrystähän tämä hetkittäin oli ollut. En muistanut suoraan, olinko kirjannut ihan noin paljoa aikaa mihinkään muuhun malliin mutta kärkipäässä tässä oltiin joka tapauksessa.
Valoisia kuvasia
Kuvat onnistuivat tällä kertaa vallan mainiosti, nyt en käyttänyt tuntia Kritassa vitivalkoisten taustojen tekemiseen vaan jätin aanelostaustat sellaisenaan kuviin.
Jatkomietteitä
Mielenkiintoisesti viimeisimmästä neljästä saksalaisvaunustani 75% oli Panzer IV -rungolle rakennettuja. Mikähän olisikaan seuraava kun sain vihdoin viimein Hummelin kasaan? Flakpanzer-sarjasta Wirbelwind on aina kiinnostanut ulkonäkönsä puolesta vaikka kyllä Kugelblitzkin tai epätodennäköisesti mistään löytyvä Coelian huvittaisi, samoin erikoisehko Möbelwagen. Ostwind ei yksiröörisenä jotenkin kutittanut hassuhermoani.
Oli kyllä ihan mahdollista, että seuraava telavehje saisi taas odottaa kun olin saanut jostain kieroutuneen idean kokeilla onneani isomman skaalan (1:32) lentovehkeen kanssa. Tämä haiskahti joko sataysiltä, kakskuuskakkoselta tai Stukalta, riippuen siitä mitä hyllystä löytyisi ratkaisevalla hetkellä. Salamander tai Komet tietysti kiinnostivat, mutta niitä ei kuulemma ole tehty aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti