Viimeistelyvaiheessa taas

Vihdoinkin tämä tekele on olevinaan viimeistelyvaiheessa.

Tai on siihen asti, että huomaan taas jonkun ihan naurettavan kävyn ja joudun korjaamaan sen. Vaan sitä se teettää, kiroillen eteenpäin. Tämän pyräyksen teemana oli ainakin taas uuden yrittäminen.

Malli kun näytti vähän liian siistiltä ja puhtaalta, perusväri tuntui syövän osan pinnan yksityiskohdista pois. Mietinpä sitten oikeaa termiä ja googlettelin sitä sun tätä. Luonnollisesti keksin seuraavan aamun työmatkalla, että kaipaamani sana oli "filtteröinti". Ei sekään ihan ollut sitä, mitä ajoin takaa, mutta tulipa taas luettua jotain uudesta aiheesta.
Kaivoin ikivanhan GW-purkilliseni mustaa litkua (inkeiksi ne rupesivat niitä jossain vaiheessa kutsumaan, kun wash oli olevinaan jotenkin väärin...), joka oli päässyt vähän paksuksi. Laimensin sitä ja testailin jalustan pohjaan. Hyvä hyvä, sotkin sitten koko loppumallinkin samalla ultraohuella mustalla. Tuon puuhan pointti on ainakin minun ymmärrykseni mukaan se, että ohuen litkun (tästä termi "litkutus") pääosa jää uriin ja kulmiin, korostaen erinäisiä yksityiskohtia. Samalla tumma väri tummentaa alkuperäistä ja ainakin tässä tapauksessa sai vähän "sateessa seisoneen" tuntua koko viritelmään. Juurikin sitä, mitä halusin. Ehkä joku ruskeansävyinen litku olisi toiminut paremmin, mutta tässä vaiheessa tuo mustakin toimi ihan kivasti.

Olin tietysti unohtanut, että tykki näyttää yleensä paremmalta, jos siinä on kaikki olennainen mukana. Maalasin ammuskasetit / -lippaat ja paiskasin paikalleen. Kuvassa ne ovat toki vasta valupurskeista putsattuina, ilman maalia ja vasta "sopiiko nää tähän"-sovituksessa:

Sotkettuani ja liiman kuivuttua koetin tunkea kilvenpaljoja paikoilleen. Eivät sopineet ilman pientä vuoleskelua, saas nähdä, joutuuko toisen tai molemmat pinnaamaan paikoilleen klemmarinpalalla. Välillä tämän mallin rakenne huolestuttaa kovasti ja välillä se taas on oikein mainio. Hämärä aski noin kaikenkaikkiaan. Mutta mutisenpa yhteenvedosta kun on sen aika.

Teippiä perkele!

Aloitinpa sitten uuden naamiointiyritelmän. Ensiksi silppusin maskiteipinpätkiä kapeiksi kaistaleiksi, joita sitten läiskin mukavan näköisin välein pitkin kilvenkappaleita ja tuota kuljetushäkkyrää:

Sen jälkeen teippailin joka toisen välin piiloon ihan vain välttääkseni sen, että maalia tulisi liian paksulti ylimääräisiin paikkoihin. Jäljellejääneet pinnat maalaasuhautin vihreällä.

Yön yli kuivuttuaan revin edelliskohdan teipit mäkeen (näytti ihan jännältä jo tuossa vaiheessa) ja maskasin vihreät alueet piiloon. Toisessa lokasuojassa oli käynyt käpy ja teippi onnistui viemään pätkän maalia mukanaan:

Seuraavan yön jälkeen irroittelin loputkin teipit pois ja kummastelin lopputulosta. Aika ovela efekti, mitä tuosta vasemmanpuoleisesta lokarista joutuu korjaamaan aika ison osan. Mitä olenkaan sitten tehnyt väärin juuri tuolla nimenomaisella sektorilla? Tuo on vallankin omituista, koska kaikkialla muualla tuota mallia teippi lähti irti kiltisti, eikä missään muualla ollut ongelmia.

Pienestä epäonnesta huolimatta tuohan onnistui aika hyvin. Värisävyjä voisi ehkä miettiä jossain välissä, tuo kun näyttää joltain bambumetsän efektiltä enemmän kuin keskeisen Euroopan pusikolta. Tai no, ehkei tuota huomaisi omassakaan lähimetsikössä. Joutuuhan tätä kumminkin vielä säistämään ja kaikkea, ehkä tuo vielä asettuu.
Lopullisestihan tämäkin selviää sitten, kun koko roikale on yhdessä nipussa eikä osina ympäri pöytiä. Siihen menee varmaan taas pari lisäpäivää. Tai pari tusinaa.

TODO-listani paisuu

Viime perjantaina ilahduin, kun HLJ ilmoitti pistäneensä tilaukseni liikenteeseen.
Tänään ilahduin vielä enemmän, kun FedExin jannu soitti ja kyseli koska saisi toimittaa pakettini. Toivat sen töihin, mukavaa :) Työkavereilla oli ainakin hauskaa.

Mukavasti kainalossa kannettava aski ei onneksi painanut yhtä paljon kuin päivän toinen kilke, mutta siitä lisää pykälän verran myöhemmin.

Hämmentävästi nuo sisältä löytyneet boksit eivät olleet samankokoisia, mutta eivätpä nuo rakkineetkaan ole ihan samaa kokoa niin kai ne askit tehdään sopiviksi. Noista nimistä ei ole mitään syytä välittää, koska noita käsitellään BattleTech-universumin alkuperäisen setin kiellettyinä ("Unseen") laitteina. Vasemmanpuoleisen on yksi suursuosikeistani, Marauder IIC, oikeanpuoleinen Warhammer IIC. C tulee luonnollisesti Klaanivariantista, mistäs muualtakaan. Mitään Sisämaailmojen romuja ei tueta, ellei sitten pelaamista varten. Pelinappulat ovatkin sitten pelitarkoitukseen eikä niinkään keräilytarkoitukseen, joten niitä voi pykätä miten tarve tai fiilis vaatii.

Aika vähillä osilla nämä tullaan kasaamaan, mutta eiväthän nämä mitään detaljoituja Panzereita olekaan. Saas nähdä, ehtisinkö saada toisen tai peräti molemmat valmiiksi Model Expo 2011:een mennessä. Toivoa sopii.

Ihan työn alla olevaan projektiinkin sain tehtyä jotain. Kuten aiemmin taisin marista, renkaiden keskiöitä lukuunottamatta yritykseni näytti enemmän hedelmäturronilta kuin sotakoneelta. Uusiksi siis pitää maalaaman. Muistin eilen, että näin mallailuaiheisissa RSS-feedeissäni aiemmin aika mielenkiintoisen kaavion mutta en sitten löytänyt alkuperäistä kuvaa malliksi. Tämä on samanlainen, mutta kuvana epäselvempi ja synkempi. Idea on silti sama. Juuri ennen tämän postauksen kasaanraapustelua kävin maalaamassa epäonnistumiseni yli Dunkelgelbillä. Onneksi en ollut tärvännyt tuohon kauhean paljon aikaa.

Niin, tuo alussa mainitsemani 10kg:n paketti. Sain vihdoin reilut kaksi viikkoa sitten itselleni postitse lähettämäni the Complete Calvin and Hobbes Collectionin. Kyllä sitäkin sai taas odottaa... lievästi kolhittuna. Tuskin haluan tietää, mitä kaikensorttiset logistiikkaihmiset tekevät matkalaukuille ja postipaketeille kun ne ovat aina ihan tuusannuuskana. Pääasia on silti se, että kokoelma on vihdoin siellä missä pitääkin:

Tuon lisäksi viisastelijoiden tuoma Fallout New Vegas syö aikaa. Kaiken muun kummallisen ohella on kiva käydä aavikolla leipomassa enemmän ja vähemmän viattomia ohikulkijoita lättyyn sledgehammerilla 8) Edellinen Fallout söi ykköskerralla sen 103 tuntia peluutteluaikaa, tämä on parin ekan session jälkeen jo lähempänä kymmentä tuntia, enkä ole kuin vasta alussa... Eikä kiehtovien pelien tulo ole vieläkään loppunut, alustojakin on kaksi ja molemmille ihan erityyppistä roinaa.

Eipähän lopu tekeminen kesken. Hyvällä tavalla.

Uusi vuosi, lisää tekemistä

Vuosi vaihtui ja loma loppui.
Matkalaukutkin tulivat vihdoin perille asti arvokkaine sisältöineen tänä yönä, vain kolme vuorokautta meidän jälkeemme. Taas.

Espanjanpukki toi sentään jouluna pari uutta mallia, toinen on Revellin X-Wing easykit, joka ei virallisesti vaadi maalia tai liimoja. Saas nähdä, millainen sekin on. En ole ennen terroristien laitteita tehnytkään, olen pysynyt Keisarillisen Lain oikealla puolella. Vaan mistäs pukki tuon olisi tiennyt? Eikä tuo haittaakaan, rakentelu on kivaa.

Toinen taas on Tamiyan SdKfz 251/1, muutaman äijän kera. Niitä varten piti sitten hommata maaleja, että saa ihon maalattua, vanhat Citadelin litkut kun ovat kuivuneet vuosia sitten. Luotan vakaasti siihen, että Tamiyan puolitelavaunu on mukavampi rakentaa kuin taannoinen Panzerwerfer. Olisikohan ollut Trumpeterin tai Italerin laite ja karmea sittenkin.

Pistin toki Hobby Link Japaniin tilauksen vetämään, eikä sitäkään ole tullut mietittyä kovin pitkään. Ehkä vain toista vuotta. Macrossista rakkaaseen BattleTechiini 1:1 kopioidut Marauder ja Warhammer mittakaavassa 1:100 ovat siis tulossa työlistalle, kunhan joku saa ne postiin.

Toki nuo OmniMech-minitkin pitäisi tehdä valmiiksi, ne ovat olleet kohta kaksi vuotta tekeillä. Jostain naurettavasta syystä en ole saanut aikaan. Uudet dremelinpalatkin odottavat töihinpääsyään. Kyllä tämä tästä vielä...

Eipähän lopu tekeminen kesken :)