Tai on siihen asti, että huomaan taas jonkun ihan naurettavan kävyn ja joudun korjaamaan sen. Vaan sitä se teettää, kiroillen eteenpäin. Tämän pyräyksen teemana oli ainakin taas uuden yrittäminen.
Malli kun näytti vähän liian siistiltä ja puhtaalta, perusväri tuntui syövän osan pinnan yksityiskohdista pois. Mietinpä sitten oikeaa termiä ja googlettelin sitä sun tätä. Luonnollisesti keksin seuraavan aamun työmatkalla, että kaipaamani sana oli "filtteröinti". Ei sekään ihan ollut sitä, mitä ajoin takaa, mutta tulipa taas luettua jotain uudesta aiheesta.
Kaivoin ikivanhan GW-purkilliseni mustaa litkua (inkeiksi ne rupesivat niitä jossain vaiheessa kutsumaan, kun wash oli olevinaan jotenkin väärin...), joka oli päässyt vähän paksuksi. Laimensin sitä ja testailin jalustan pohjaan. Hyvä hyvä, sotkin sitten koko loppumallinkin samalla ultraohuella mustalla. Tuon puuhan pointti on ainakin minun ymmärrykseni mukaan se, että ohuen litkun (tästä termi "litkutus") pääosa jää uriin ja kulmiin, korostaen erinäisiä yksityiskohtia. Samalla tumma väri tummentaa alkuperäistä ja ainakin tässä tapauksessa sai vähän "sateessa seisoneen" tuntua koko viritelmään. Juurikin sitä, mitä halusin. Ehkä joku ruskeansävyinen litku olisi toiminut paremmin, mutta tässä vaiheessa tuo mustakin toimi ihan kivasti.
Olin tietysti unohtanut, että tykki näyttää yleensä paremmalta, jos siinä on kaikki olennainen mukana. Maalasin ammuskasetit / -lippaat ja paiskasin paikalleen. Kuvassa ne ovat toki vasta valupurskeista putsattuina, ilman maalia ja vasta "sopiiko nää tähän"-sovituksessa:
Sotkettuani ja liiman kuivuttua koetin tunkea kilvenpaljoja paikoilleen. Eivät sopineet ilman pientä vuoleskelua, saas nähdä, joutuuko toisen tai molemmat pinnaamaan paikoilleen klemmarinpalalla. Välillä tämän mallin rakenne huolestuttaa kovasti ja välillä se taas on oikein mainio. Hämärä aski noin kaikenkaikkiaan. Mutta mutisenpa yhteenvedosta kun on sen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti