11.4.2013

Melkein valmista taas

Toissaillan ja eilisen aamupäivän askeleet: työkalut kuntoon, telaketjut asennuskuntoon ja nuo kylkien häkkyrät täyteen. Helppoa ja nopeaa? Vaihteeksi kyllä, vaikka meikäläisen historian tuntien jotain muuta saattaisi odottaakin...

Työkalut

Takalevyyn nakattavat työkalut saivat perussimppelin käsittelyn. Puukahvat sudin Vallejon Charred Brownilla, metallipinnat taas Vallejon Oily Steelillä. Vaunun osiksi tulkittavat telineet ja pidikkeet taas maalasin luonnollisesti samalla Vallejon Panzer Olive Greenillä kuin muunkin vaunun. Kaiken kuivutttua läiskin metallipinnoille annoksen Citadelin Devlan Mudia. Yllättäväksi lopuksi liimasin palikat paikoilleen.



Härpäkkeet

Kyljissä oleviin räkkeihin asettelin noita tiesmitälie-palikoita epämääräisesti. Tälläkin kerralla halusin välttää liikaa symmetrisyyttä ja mätin isomman kasan vasemman kyljen telineisiin ja oikealle vain parikolme per sarake. Tiedä sitten, mitä nuo ovat olevinaan, mutta kai niiden käyttötarkoitus on toimia lisäsuojana ontelokranaatteja (tai muunkinlaisia) vastaan lisäröhnänä lievästi kallistetussa rungossa.




Ketjut

Lakumatot sotkin ensin rumalla ja laimennetulla ruskean (edellämainittu Charred Brown tässäkin) ja keltapunaisen (Vallejon Bloody Red & Bad Moon Yellow) litkun roimalla annoksella molemmin puolin. Jätin kuvotukset kuivumaan yön yli ja jatkoin seuraavana aamuna. Kuivaharjasin ankarasti Tamiyan Flat Aluminiumilla kulutuspinnan oloisia pintoja niin, että varmasti näkyy.
Tarkemmin sanottuna pääasiassa nuo telakenkien ulkonemat ja hammastuksien kärjet. Lopputulosta katsellessani mietin, että edellisillan väricoctailini olisi saanut olla rutkasti oranssimpaakin.

Melkein valmista

Pujottelin yhteensulatetut ketjulenkit tuohon kohtuuahtaaseen tilaansa ja liimasin tuon omituisesti nimetyn johtopyörän paikalleen. Molemmille puolille annettiin sama käsittely, tietenkin. Kyllä tuosta vielä valmista tulee, vaikka aikaa onkin kulunut ihan naurettavan paljon. Onneksi tämän kanssa ei ole ollut mikään kiire.


Tornin kanssa näyttää vielä paremmalta. Tässä välissä ehtii vielä korjailla rupia ja sitten onkin jäljellä tasan konekiväärin piipun viimeistely (unohdin taas), erinäisten tunnusten ja vastaavien tuhertaminen paikoilleen ja jonkunlainen sotkeminen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti