Kuvatonta lätinää
Lisäviilailun ja muun ajanpeluun tuoman huumoriarvon lähestyttyä rajatta nollaa nostin käsiparkani pystyyn ja läiskin tekeleeni siipiin kiinni. Kuten tunnettua, en ole perfektionisti ja tässäkin se nähdään: "kelpaa mulle", vallankin kun en ole ikänäni nähnyt esimerkkiä luonnossa. Mitäs tällainen telaketjupelle muutenkaan lentävistä vekottimista ymmärtäisi ;)Sudin nuo palikat sentään käsin pohjamaalilla ihan vain saadakseni koko retaleen harmaaksi. Valkoisena ja tussijäljillä tekemäni palat olisivat rienanneet minua päivin, öin ja ehkä tällä saavutan jonkunlaisen mielenrauhan. Seuraavaksi taidankin ruikkia pohjamaalit koko tekeleen päälle puolittain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti