Omituinen merkkipaalu

Monta vuotta silkkaa rutinaa

Jo vain! Projektimutina-bloginkuvatus täyttää juuri nyt kolme vuotta. Tähän touhuun tärvätty aika on täysin epäoleellista, satuinpa vain huomaamaan päivämäärän joku päivä sitten ja siksi kommentoinkin sitä nyt näin epämääräisesti. Jaaritteluvaroitus lienee enemmän kuin paikallaan, jopa normaalia tasoani vakavammin.

Ennustamisen käsittämätön vaikeus

Mietin koko tekelettä aloittaessani näin "Joskus saan naurettavan paljon kaikkea aikaan häkellyttävän tiukalla aikataululla ja toisinaan vartin tekemistä tulee arvottua ja unohdeltua puoli vuotta. Postailu tullee noudattamaan samaa tahtia". Olin näköjään osittain oikeassa: projektit etenevät vähän miten etenevät, mutta tekstiä olen tuottanut aikalailla vakiotahdilla ja ehkä tasaisen matalalla laadulla.

Samoin olin jo etukäteen valmistelemassa itseäni ja epätodennäköistä lukijakuntaani (en siis kuvitellut, että kukaan erehtyisi näitä mutinoita oikeasti lukemaan) koko sotkun poishiipumiseen heti kättelyssä: "Toki saa arvailla, saanko aikaan yli kymmentä entryä". Taisin tuolloinkin noudattaa klassista "aina ei voi voittaa, mutta aina voi hävitä"-lähestymistapaa. Eipähän tullut ladattua liikaa ennakkopaineita tai -odotuksia, jotka olisivat varmaan murhanneet innostuksen tähän touhuun.

Tyyli

Tekstityyli tai sen puute ei ole tainnut muuttua milliäkään koko tänä aikana. Joko se tarkoittaa sitä, että olen jo täydellinen tai sitten olen ihan yhtä vajaa kuin ennenkin. On tietysti ihan mahdollista, että olen onnistunut parantamaan vähän ajan kuluessa, mutta pääasiassa tekstini on juuri minunlaistani. Pelkään vähän, että käytän samoja sanoja, sanontoja ja termejä ihan liikaa sekä tekstissä että otsikoissa. Pyrin tietysti välttämään sitä, mutta minkäs itselleen mahtaa, eikä kaikkea jo olemassaolevaa vain voi tsekata läpi ennen uusimman postauksen ulospotkaisua.

Teema

Blogspot-tyyli tai leiska ei ole juuri sekään muuttunut. Jossain alkuvaiheessa tajusin, että otsikoita voisi jopa käyttää ja näin olenkin pyrkinyt tekemään. Teema itsessään on sekin ollut kutakuinkin muuttumaton alusta alkaen, jos oikein muistan. Alkuvaiheessa mietin kyllä jonkunlaista kustomointia, tarkemmin sanottuna kansikuvaa, mutta piirrustustaidottomana (oikeasti ja tietokoneella) en vaan saanut aikaan. Yksi vanha ideani oli sekoittaa blueprint-tyyppinen kuva pienoismallivalokuvaan, mutta sekään ei sitten edennyt kauhean pitkälle. Taisin jäädä siihen vaiheeseen, jossa yritin vektoroida kuvaa rakennusohjeesta skaalausta varten. Ehkä saan inspiraation tämän idean jonkunlaiseen loppuunsaattamiseen jonain kauniina päivänä.

"Sisältö"

Mielettömien tekstiseinien välttäminen on ainakin ollut tavoitteeni. Samoin, muistaakseni jonkun Linkolan Jussin viittauksen perusteella olen pyrkinyt puskemaan ainakin yhden kuvan johonkin väliin, vaikkei mitään oikeasti oleellista kuvaa olisi ollut tarjota. Aina en ole kyennyt saavuttamaan tavoitteitani, mutta sitähän tämä välillä on.

Pienoismallit

Valtaosa dokumentoimistani projekteista on tietenkin pienoismallien rakentelua. Siitähän tämä koko roska lähti alunperinkin: rupesin raapustelemaan ajatuksiani "työn alla"-kuvien kera tänne, niin en olisi ehkä jatkuvasti häiritsemässä perheenjäseniäni ja työkavereitani asioilla, joista he eivät voisi vähempää välittää.
Tagien perusteella olen sentään saanut aikaan jokusen mallin, yhdeksän valmista ja yksi keskeneräinen - kolmessa vuodessa. Huonomminkin olisi voinut mennä ja olenhan minä jotain muutakin kyhännyt.
 

[ Sturmpanzer | FlaK | T-65C | SdkFz | MAD | WHM | Königstiger | Jagdpanther | M-10 ]

Miniatyyrit

Vanhojen kaivelu sikseen, viimeisten vuosien aikana olen saanut häpeällisen vähän aikaan minirintamalla. BattleTech-introboksin lisäksi en ole ehtinyt koskeakaan 'Mecheihini. Tilasin reilun Starin verran Omneja, lauman Elementaaleja ja sain vielä jonkun virheellisesti toimitetun BattleMechin maaliosastolle joskus vuosia sitten. Hellbringerin ja Summonerin variantit minulla ainakin on aloitettuna, dremelöin ainakin toisen jalkaholvit auki kunnon poseerausta varten ja olin kai vielä pohjamaalannutkin palaset. Muistaakseni.

Intro-Omni

Niiden kimppuun käyminen on työlistalla seuraavana, kaksi panssarivaunuani saavat odottaa hetken jonon keulille pääsyä. En tiedä miten on mahdollista, että 'Mech-prosessini ovat päässeet nälkiintymään, mutta ainahan voin väittää, että tehtäväskeduloitsijani on ollut keskeyttävää sorttia... Köh.

Pelit

Peleistä olen rutissut aika vähän, alkuaikaan näemmä enemmän kuin nykyään. Ei minun pelitahdillani mitään peliblogia ylläpidettäisi, mutta sehän ei ole ollut tarkoituskaan. Projekti se on pelin läpipiekseminenkin.
Todennäköisesti tämäntyyppinen höpinä tulee myöskin pysymään pienimmässä sivuosassa, mitä nyt joskus saatan innostua selittämään jotain jostain. Tuo loppuosa toisaalta pätee ihan kaikkeen mitä teen: fiilispohjalla.

Muu, mikä?

Selkeästi poikkeavin projekteistani on mahtava avaruuspeliprototyyppini, tai miksi sitä nyt haluaisikaan kutsua. Samalla se on epäsäännöllisintä huomiota osakseen saava ja vielä epäsäännöllisempä raportointia kokeva näistä kaikista.

Ajatuksenahan pelinteko on ollut taustalla ties miten kauan ja työn alla tuo tekele on ollut silloin tällöin. Joskus näppäilen projektin parissa joitain hetkiä useampana päivänä putkeen, joskus pitkiä sessioita (kun kohdalla oleva ongelma tai ripeästi etenevä osuus vie mukanaan) ja sitten se lojuu koskemattomana jopa kuukausien ajan. Ehkä saan pian jotain näyttämiskelpoista valmiiksi lähitulevaisuudessa, riippuen vähän QuadTree-toteutukseni edistymisestä ja käyttöönotosta.

Vale, emävale, ...

Bloggerin tilastointikilkkeen mukaan Projektimutinalla on hippasen reilut 4k lukukertaa, 176 artikkelia (89 kommenttia) ja yksi virallinen seuraaja. Järkyttävää! Enimmäkseen minä ihmettelen tuota pageview-lukemaa bloginkuvatukselle, jota en ole julkisesti juuri missään edes maininnut...

Kuvatuksesta näkee, että jonkunsorttinen nouseva käyrä tuossa on olevinaan. Mistä tuo liikenne tulee? Ei mitään hajua, pl. kuvahakujen tulokset näemmä ovat Traffic Source -listalla korkealla. Niin ja mitä kummaa ampparit tuolla tekee? Miksi?