Valmista: projekti I/14

Korjasin maanantai-iltana vasemman siiven laskeutumisvalon miettimälläni tavalla. Silpaisin ylimääräisiä pois niin, että pala sopi paremmin paikalleen ja kiinnitin sen erikeepperillä. Samalla vaivalla levitin liimaa vähän laveammin niin, että sain alapuolen irvistyksen piiloon kivasti.

Näillä puheilla: valmista tuli. Aikaakaan ei mennyt kuin neljä kuukautta, jos kalenteria katsotaan ihan sokeasti. Oikeaa aikaa hupeni huomattavasti vähemmän, mutta kuka näitä jaksaa oikeasti laskea?

Lopetuskuvat

Kuten joskus julistin, tämä vekotin on (ohjelirpakkeen mukaan) Hans-Ulrich Rudelin leija. Mallikappale Junkers 87 G-1:stä, koneesta, jonka siipien alle oli ruuvattu kaksi 37mm IT-tykkiä. Jos tämä soittaa kelloja ja kuiskuttelee korvaan jotain A-10:stä, syy on ilmeinen, kuten google pikaisesti uteliaalle kertoo.

Ympäri

Ylempää

Muuten vaan

The Gimp is (not) strong with this one

Toivottavasti viimeinen puuttuva palanen

Kuten aiemmin kerroin, laskeutumisvalon lasi hulahti siiven sisään sitä koesovittaessa. Uudenrustaamiseen harkitsin kahta vaihtoehtoa: jotain ohutta läpinäkyvää muovia tai sitten läpinäkyvää valurankapökälettä. Molemmissa oli ongelmansa.

Jokotai

Ohuen muovin kanssa puljatessa ongelmana olisi mitättömän pienen läpyskän muotoonsaattaminen. Palavien hermojen määrää ei voisi ennustaa, mutta pienestä luvusta ei todlelakaan olisi kyse. Lopputulos voisi ehkä olla oikein nätti, jos mämmikouraa onnistaisi.

Valurankapötkö olisi sinänsä yksinertainen ratkaisu. Määrämittaan katkottu palanen pitäisi vain raastaa oikeaan muotoon ja saada ujutettua paikalleen. Samalla se veisi koko tarjotun tilan, eikä voisi pudota siiven sisään edeltäjänsä lailla tai vääntyä typerään muotoon tai asentoon.

Helppo valinta

Sangen odotetusti valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Alla kuvat yrityksestä numero yksi. Joko koetan säätää tuon alapuoleltaan lievästi reikäisen palan kuntoon tai sitten mengelöin kokonaan uuden palan ja katson, tulisiko siistimpi.

Kuomu kasaan

Korjausliikkeitä

Viimeksi mietin, miten saan antennin irti yksiosaisesta ohjaamolasituksesta. Turhaan, koska huurustumisvainoharhoissani olin liimannut senkin erikepperikopiolla. Tajusin sen tasan sillä hetkellä, kun pyörittelin palikkaa sormissani ja kurkkasin sen sisäpuolelle. Painoin sitten askarteluveitsen kärjellä antennin pohjatappia ja se tipahti kämmenelleni mitättömän raksauksen saattelemana. Vaihteeksi näin päin!

Vielä muistaessani otin asiakseni paikata palkkiristit. Kevyesti homehtuneen näköiset kuviot olivat aika nopeasti kunnossa ohuelti sivellyllä valkoisella. Todennäköisesti olisin julistanut koko roskan valmiiksi ilman tätä askelta, jollen olisi muistanut tehdä korjauksia tässä vaiheessa...

Turhat maskit

Katselin aiemmin kasaanarpomiani maskauksia ja tulin siihen tulokseen, etteivät ne enää tässä vaiheessa olleet oleellisia. Revin teipit siis mäkeen ja sudin raamit käsipelillä, niin kuin yksiosaisenkin kuomun pintaan. Maalasin irralleen jääneen kakkososan tummanharmailta osin ja jätin vihreän myöhempään vaiheeseen.

Askarrellessani liimasin myös antennin paikalleen. Noinkin pieni yksityiskohta toi paljon eloa tekeleeseen.

Viimeinenkin lasi paikalleen

Koesovitin tuota irrallista palaa kohdalleen ja mietin, mihin asentoon sen saisi asettumaan näteimmin. Jotenkin kiinni-asennossa se näytti vähän väärältä. Kokonaan aukinaisena se ei ihan sopinut ja olin kevyesti ymmälläni. Google-setää konsultoituani törmäsin tähän kuvaan (http://hsfeatures.com/features04/images/ju87g2bg_004.jpg) ja silmäni avautuivat.

Tässä avattavassa palassa olin sivistymättömyyttäni maalannut umpeen kohdan, joka olisi pitänyt kairata auki niin, että se liukuisi auki antennia tökkimättä. Tarkemmin katsoen  palikassa oli ihan oikean näköinen malli, porasin siis reiän pitkän U:n mallisen kohdan pohjaan ja veistin jämät pois.

Pienen ja ripeän koesovituksen jälkeen saatoin todeta, että näinhän se olisi pitänyt alunperinkin tehdä. Liimasin tämänkin palikan siis auki-asentoon. Liimauksen kanssa olisin tietenkin voinut saada aikaan siistimpääkin jälkeä, mutta luotin siihen, että lopputulos ei olisi kovin karmea.

Nyt koetan vielä muistaa, että aukijätetyn luukun oikeasta kyljestä puuttuu vielä vihreä maalaus. Ja jos saisin vielä askarreltua jostain laskeutumisvalolle uuden muovinpalan (jollen muistanut kertoa, edellinen hulahti pyytämättä ja yllättäen siiven sisään koesovittaessa(!?)), kaikki olisi hyvin ja oikeastaan jopa valmista.

Oleellinen taka-askel eteenpäin

Kun kerran löysin tuon viheliäisen puuttuvan kuomunpalan (ja oleellisemmin Lassen kommentin muistutettua vaihtomahdollisuudesta), jotain oli tehtävä alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jostain syystä siihen meni puolitoista viikkoa, mutta tulipa tehtyä.

Räks

Naksautin yksiosaisen ohjaamolasituksen irti ja valmistelin uusia tilallelaitettavaksi. Isoin ongelma tulee varmaan (toivottavasti ainakin) radioantennista. En ihan usko, että se lähtee tuosta paikastaan tappelutta, eikä valurangastossa muistaakseni ollut varaosaa. Hätätilanteesta ei ole vielä kyse, joten katsotaan, miten edetään.

Läiskis

Otin asiakseni liimata paikalleen 75% osista: etummaisen ja kaksi taaimmaista. Miksi näin? Ihan siltä varalta, että käpy jäätyy jossain välissä, tuon pilotin liikkuvan ikkunan kanssa voisin vielä tehdä jotain korjausliikkeitä. Jos se ei vaikka sopisikaan täydellisesti muiden palojen väliin tai jotain. Samalla kun en yrittänyt saada kaikkia paloja samaan aikaan paikoilleen valkoliimalla saatoin ehkä välttää turhan änkeämisen aiheuttaman ohivalumisen.

Viimeinen kuva on perinteisesti karmea, mutta pidätän oikeuden käyttää surkeita wip-tyyppisiä kuvia. Luotan siihen, että uusi ohjaamoviritelmä toimii paremmin. Muuten tulee kiroiltua.

Viimeistä viilailua vaille valmista

Sudin Stukan loput pinnat Vallejon "for green vehicles"-litkulla, kuten uhosin. Sain otettua pari hassua kuvaakin, mutta jostain syystä kaikki muu iski yht'äkkiä eteen ja tielle, enkä ehtinyt ennen tätä hetkeä kynäillä asiasta mitään ylös.

// TODO

Yksi palkkiristeistä näyttää homehtuneelta, joten korjaan sen.
Pakoputkien kohdalle tarvitaan edelleenkin sotkua. Lisättävä.

Ai niin, nyt minä löysin sen kirotun viimeisen ohjaamopalan. Keskeltä lattiaa, ilman mitään käryä, missä se oli ollut. Simpura.