Tornitouhua II

Kaiteet miehistölle

Jotta miehistö ei tipahtaisi mereen ihan niin herkästi, paatti kaipasi kaiteita. Yhdet komentotornin alaosaan ja sisäpuolelle toiset.

Näitä askarrellessani u-veneen vasemmalla puolella tornin kiinnitykset eivät olleet ihan niin nätit kuin toiselta puolelta näytti. Läimin siis kittiä niin, että luulisi riittävän. Myöhemmin viilasin turhat roippeet pois jonkunlaisella menestyksellä. Joudun ehkä vielä palaamaan joihinkin kohtiin, jos ilmenee, ettei tästä vielä tullut ihan niin nättiä kuin insinöörit olivat tarkoittaneet.

Skaalademo

Veneen mieletön koko ei välttämättä aukea ihan suoraan kuvista, ei edes aiemman vertailukuvani avulla. Nakkasin avuksi siis Deutsche Afrika Korpsista mukaanvärvätyn Hansin tätä demoamaan.

Eikä tuokaan välttämättä riitä. Päätin sitten tarjota vielä auttavan käteni asiasta kiinnostuneille:

Taas asialinjalle

Jatkoin tornista puuttuneiden harvojen palojen paikoilleenlaittelua. Tukipalikoiden kanssa asensin neljä antennia, joista yhden hukkasin pariksi tunniksi, mutta löysin kuitenkin ennen kun ehdin harkita korvaavan valuranka-antennin askartelemista. Näiden jälkeen porasin sormiporallani kolmet reiät keulakannen lankkuihin ja liimasin köysihässäkän kiinnipitotangot niihin.

Narujen veto tullee syömään hermoja

Fotoetsiosat

Koska torpedot näemmä uupuivat valurangoista, potkurinlapaosia en joutunut / päässyt räpeltämään. Takarunkoon tuli yksi hippasen väänneltävä palanen, snorkkeliin toinen, U-muotoon väännettävä verkkoläpyskä. Sen kaveriksi olisi pitänyt vielä vääntää yksi pala rullalle, lisätä siihen kantokahvan näköinen läystäke ja liimata tuo sitten muovisylinteriin ja se vielä snorkkelin päälle. Vaan enpäs tehnytkään niin, kun em. sylinteripala ei rankoineen (D) ollut koko askissa. Ei väkisin.

Maalausta odotellessa

Purtilo odottaa tätä kirjoittaessani siis pohjamaalauksen aloittamista. Oletan, että parhaimmassa tapauksessa tuo vaihe on hajoitettava kahteen sessioon eikä toivottavasti yhtään useampaan, mutta kaikki riipppuu ajasta ja siitä, huomaanko kaikki puutteet ajoissa vai en.

Oikean maalauksen kanssa tulee melko varmasti menemään useampikin istunto ihan jo siitä syystä, että alarunko menee kahdessa osassa, ylärunko yhdessä ja torni vaatii alle valkoisen raidaston - minähän en Projektimutinoitten kunniakkaita käsityöperinteitä kunnioittaen ajatellut käyttää siihen paketin tarjoamia siirtokuvia.

Luulenpa, että turvallisin olettamus on se, että päämaalipinnan valmiiksisaamiseen menee herkästi reilun työviikon verran askarteluaikaa. Ehkä enemmänkin tarvitaan, mutta se taas riippuu siitä, ehdinkö oikeasti käyttää niin paljon aikaa tähän touhuun vai en, sillä kompuran ja kynäruiskun alkutoimet, pienenkin pinnan maalaus ja välttämätön laitteiston siivoaminen vie yllättävän paljon aikaa.

Profiilifiilistelyä

Tornin kiinnilyönti oli ripeä temppu. Samalla istunnolla liiskasin paikoilleen myös aiemmin skippaamani etu- ja takavakaajat. Kyllä tuosta vähitellen tulee oikean näköinen u-vene.

Otin vähän myöhemmin vielä pari kurkistelukuvaa, joista vain yhden näyttäminen tässä on perusteltua. Valitettavasti en tajunnut ajoissa, että tuohon olisi voinut laittaa Das Bootin taustalle fiiliksiä tuomaan. Ehkä muistan ideani sitten, kun otan loppukuvia?

Tornitouhua

Oleellinen osakokonaisuus

Liimailin torninpuolikkaat kasaan ja poikkesin taas vähän rakennusohjeen ideoista. Syy tähän oli tällä kertaa se, että tornin kylkiin pitäisi liimata pari sivuille töröttävää kalikkaa ja ounastelin, että ne olisivat aika pahasti tiellä kaiken pyörittelyn aikana. Samoin ne olisivat suurehkossa vaarassa irrota tai hajota, joten minusta oli parempi, että ne jätettiin myöhemmäksi.

UZOn kiinnikkeet liimasin kuuliaisesti tornin etuosaan, mutta läpinäkyvästä muovista valetun kiikariosan jätin irralleen. Näin se ei menisi pilalle myöhemmässä ruiskumaalausvaiheessa. Sitten läiskäisin koristeellisen tornin yläosan kiinni ja jatkoin radiosuuntima-antennin ja snorkkelin parissa. Nämä liimasin luonnollisesti eri istunnoilla, jotta aikalailla tukemattomat palikat saisivat asettua paikoilleen ilman ylimääräistä vääntöä.

Yksityiskohtia

Viimeisenä tällä erää kuvissa näkyvänä toimenpiteenäni liimailin tornin etuosan tikkaiden askelmat ja ison luukun kahvat ja saranat kiinni. Näiden liimauksien asettuessa kaappasin veneen rungon syliini ja viilailin ja hioin sekä kittaukseni että rumimmat saumat mäkeen. 

Seuraavaksi liimaan tornin kiinni paikalleen ja sen asetuttua ounastelisin, että tornin viimeiset antennit sun muut löytävät paikkansa. Näiden jälkeen rupean vääntämään fotoetsiosien kanssa ja toivon kovasti, ettei niiden kanssa joudu kiroilemaan ihan mielettömästi.

Periskooppi ylös!

Pieniä muutoksia

Sattuneesta syystä aika on edelleen ollut kevyesti sanottuna kortilla viime päivinä. Näin ollen aikaansaannokseni eivät ole olleet kovinkaan mittavia, mutta sainpa nyt jotain aikaan. Tietysti on vähän koomista katsoa jälkikäteen, että näppäiltyäni noin parikymmentä minuuttia sain aikaan tasan periskoopin ja pari muuta putkiloa yhteen.

Tämäkään ei sitten taida ikinä näkyä kenellekään

Nuo kittaukset minun pitää kyllä ehdottomasti muistaa hioa siistimmäksi ennen kun menen lyömään tornin kiinni runkoon. Jos koetan siistiä noita jälkikäteen, lopputulos olisi eittämättä paljon optimaalista surkeampi ja sehän ei ole kenenkään edun mukaista.

Näkymättömät sisätilat

Ohje toki kehoitti läiskimään tornin tiesmikälielokeroihin nuo läpinäkyvät putkilot, mutta koska ne on tarkoitus maalata vain sävytetysti (oletan niitä tosimaailmassa jonkunlaisiksi tunnistusvaloiksi tai joksikin sellaisiksi), en rupea liimaamaan niitä paikoilleen jo nyt vain, jotta ne olisivat tiellä maalaamista vaikeuttamassa.

Periskoopinkin hienot yksityiskohdat ja muut vastaavat jäävät kaikki tietysti aika turhiksi, kun ei tuota vekotinta voi jättää avoinluukkuiseksi näillä detaljeilla. Silti, tulen laittamaan tikkaat sun muut paikoilleen, koska ne kuuluvat tornin sisäputkilon sisään. "Turhan" maalaamisen saatan kyllä silti jättää tekemättä.

Tällä ja varmaan seuraavallakin viikolla luulen ehtiväni tekemään pieniä työpätkiä iltapäivisin. Tai ainakin uskoisin, että ehdin, jollen jokaisena niin melkein jokaisena arkipäivänä. Vaan perinteisesti: sehän nähdään, kun kalenteri rullaa eteenpäin.