26.11.2014

Tornitouhua II

Kaiteet miehistölle

Jotta miehistö ei tipahtaisi mereen ihan niin herkästi, paatti kaipasi kaiteita. Yhdet komentotornin alaosaan ja sisäpuolelle toiset.


Näitä askarrellessani u-veneen vasemmalla puolella tornin kiinnitykset eivät olleet ihan niin nätit kuin toiselta puolelta näytti. Läimin siis kittiä niin, että luulisi riittävän. Myöhemmin viilasin turhat roippeet pois jonkunlaisella menestyksellä. Joudun ehkä vielä palaamaan joihinkin kohtiin, jos ilmenee, ettei tästä vielä tullut ihan niin nättiä kuin insinöörit olivat tarkoittaneet.



Skaalademo

Veneen mieletön koko ei välttämättä aukea ihan suoraan kuvista, ei edes aiemman vertailukuvani avulla. Nakkasin avuksi siis Deutsche Afrika Korpsista mukaanvärvätyn Hansin tätä demoamaan.


Eikä tuokaan välttämättä riitä. Päätin sitten tarjota vielä auttavan käteni asiasta kiinnostuneille:




Taas asialinjalle

Jatkoin tornista puuttuneiden harvojen palojen paikoilleenlaittelua. Tukipalikoiden kanssa asensin neljä antennia, joista yhden hukkasin pariksi tunniksi, mutta löysin kuitenkin ennen kun ehdin harkita korvaavan valuranka-antennin askartelemista. Näiden jälkeen porasin sormiporallani kolmet reiät keulakannen lankkuihin ja liimasin köysihässäkän kiinnipitotangot niihin.

Narujen veto tullee syömään hermoja

Fotoetsiosat




Koska torpedot näemmä uupuivat valurangoista, potkurinlapaosia en joutunut / päässyt räpeltämään. Takarunkoon tuli yksi hippasen väänneltävä palanen, snorkkeliin toinen, U-muotoon väännettävä verkkoläpyskä. Sen kaveriksi olisi pitänyt vielä vääntää yksi pala rullalle, lisätä siihen kantokahvan näköinen läystäke ja liimata tuo sitten muovisylinteriin ja se vielä snorkkelin päälle. Vaan enpäs tehnytkään niin, kun em. sylinteripala ei rankoineen (D) ollut koko askissa. Ei väkisin.



Maalausta odotellessa

Purtilo odottaa tätä kirjoittaessani siis pohjamaalauksen aloittamista. Oletan, että parhaimmassa tapauksessa tuo vaihe on hajoitettava kahteen sessioon eikä toivottavasti yhtään useampaan, mutta kaikki riipppuu ajasta ja siitä, huomaanko kaikki puutteet ajoissa vai en.



Oikean maalauksen kanssa tulee melko varmasti menemään useampikin istunto ihan jo siitä syystä, että alarunko menee kahdessa osassa, ylärunko yhdessä ja torni vaatii alle valkoisen raidaston - minähän en Projektimutinoitten kunniakkaita käsityöperinteitä kunnioittaen ajatellut käyttää siihen paketin tarjoamia siirtokuvia.

Luulenpa, että turvallisin olettamus on se, että päämaalipinnan valmiiksisaamiseen menee herkästi reilun työviikon verran askarteluaikaa. Ehkä enemmänkin tarvitaan, mutta se taas riippuu siitä, ehdinkö oikeasti käyttää niin paljon aikaa tähän touhuun vai en, sillä kompuran ja kynäruiskun alkutoimet, pienenkin pinnan maalaus ja välttämätön laitteiston siivoaminen vie yllättävän paljon aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti