Sinipommeja

Mietiskelin hyvän hatken, mitkä pomminkuvatukset laittaisin pahkiksen mahan alle roikkumaan. Ensin päätin, että pari pienintä pommia olisivat ihan ok ratkaisu testilennolle. Mutta sitten oivalsin (tällä kertaa ajoissa, vrt. MiG-29 -projektin mutinat), että ripustimetkin tarvitaan. Pommilootassa oli ovela kuuden pommin ripustinhärveli, joka kuulosti sekä häiriintyneeltä, että hienolta. Kuusi pikkupommia täyttäisivät tuon tehokkaasti, mutta jokin toinen konfiguraatio näyttäisi ehkä hienommalta.

Päädyin siis kolmeen pommiin, joista kaksi oli noita pieniä (vajaa 500-kiloinen Mk.83) ja ne asetttaisin yhden vähän isomman (noin tonnin painavan Mk.84) ympärille. Valikoin möhkäleet välittämättä siitä, kuka niitä tyypillisimmin on käyttänyt. Kasasin palat, maalasin ne sinisiksi (VGC 72021 Magical Blue) ja liimasin pulikat kiinni ripustinhärveliin.

Yhdenmukaisen ulkonäön nimessä maalasin ripustimen samalla värillä kuin millä muu kone oli jo maalattu. Samoin korjasin pommien pikamaalauksen jättämät aukot.

Mietin, pitäisikö noihin koettaa tuhrata valkoisella jotain mukatekstejä. Jätin sen tekemättä, kun en halunnut pilata tekelettäni. Seuraavana iltapäivänä tarkistin maalaukset korjaustarpeiden varalta ja liimasin hökötyksen pahkasian mahan alle, keskimämiseen telineeseen. Liimauksien kuivuttua huljautin pommit vasta-avatulla Citadelin nuln oililla (koska älyvapaat nimet ovat jees ja niitäkin pitää vaihtaa parin vuoden välein) kontrastin pienentämiseksi. Kauniiksi lopuksi lakkasin tämänkin osakokonaisuuden mattalakalla.

Lisähulluutta

Yllätys! Koska kone oli vekkulin näköinen, sen jättäminen mahallaan makaamaan johonkin hyllyn päälle olisi ollut lähestulkoon kuvainraastoa. Mietin pienen hetken, miten tuon saisi aseteltua johonkin näppärään asentoon, kun mieleeni juolahti muutaman vuoden takainen "Keisarillinen X-Wing -prototyyppi" -tekeleeni. Siinä vääntelin metallipiuhaa mutkille ja sain juuri samanlaisen lentoasennon kuin mikä nytkin kutkutteli.

Tämän kanssa pelkkä mutkillevääntö sopivaksi kouraksi ei oikei toimisi, koska mallin keskikohta oli aika tehokkaasti pommien valtaama. Kairasin sitten sormiporallani pienen reiän tuohon suorakaiteen muotoiseen upotukseen pommien takana ja suurensin reikää vanhalla xacto-veitselläni. Testasin aukon riittävyyttä tunkemalla kiepillä olleen piuhan toisen pään siitä läpi ja tasapainottelin mallia pienessä nousu- ja kaartokulmassa. Näytti hyvältä.

Taivuttelin metallihässäkkää ja tein alkuun pienen tukiväkäsen, koska pelkän suoran tikun nokassa istuminen ei kuulostanut kovin vakaalta. Sitten jätin mielestäni soveliaan suoran pätkän ja rupesin taittelemaan jalanjälkeä. BattleTech-henkinen "kaksi varvasta eteen ja yksi taakse"-muoto oli äkkiä kasassa ja tuntui toimivan.

Testivääntelyn ja asettelun jälkeen maalasin käikäleen mustaksi (VGC 42051 Black). Maalin kuivuttua mattalakkasin senkin naarmujen varalta. Tämäkin piti tietenkin tehdä kahdessa erässä, jotta en läimisi märkiä lakkapintoja mihinkään kiinni.