Kapteeni kuntoon

Pikakelausta

Kuvienottokäytäntöni olivat näköjään päässeet heikentymään, unohdin näet ottaa kunnolla kuvia kittaus-hiomisvaiheista. Ei sillä, että niissä olisi mitään oleellista ollut, mutta kumminkin. Olin siis tässä välissä kittaillut viime kerralla näkyviinjääneitä railoja umpeen ja hionut rosoja pois hiekkapaperilla.

Sen jälkeen olin liimannut äijälle kätöset kiinni torsoon "laskin kiikarini katsoakseni paljain silmin"-asentoon tai sitä minä ainakin tavoittelin. Taas kittasin rakosia ja perinteisen vuorokauden kuivattelun jälkeen hioin taas turhat pois. Päänkin iskin kiinni, vaikka ehkä sekin olisi pitänyt maalata irrallaan. Ajattelin kuitenkin, että saisin aikaan paremman lopputuloksen (vähemmillä sormenjäljillä), mikäli ukon kuula olisi harteilla.

Maaliruiskimaan

Pohjamaalasin nappulan ja irrallisen hatun Vallejon valkoisella. Sen jälkeen aloitin räimimällä ukon housujenlahkeet panssariharmaalla (VMA 71056 Panzer Dark Grey), nahkakengät tai -saappaat mustalla (VMA 71075 Black) ja lopuksi koko takkiosaston ylimenoineen sakemanniharmaalla (VMA 71052 German Grey). Värit arvoin sekalaisen googlettelun perusteella.

Kaikki loppu tulisikin sitten tehtäväksi käsipelillä. Kapun nuttu ei varmaan ole kenenkään tarkkasilmäisen tai asiasta yhtään suuremmin välittävän mielestä oikea, mutta minä halusin pitkän takin, jota voisin kutsua sadetakiksi tai joksikin vastaavaksi. Mietin jo tässä välissä, että siitä saisi ehkä ovelasti märän näköisen sutimalla osia ensin aika roimasti satiinilakalla ja sen päälle ehkä sinne tänne kirkkaalla lakalla. Ehkä.

Mutinoitten puolitusina

http://makeitstranger.com/

VI

Kuusi vuotta, karmea määrä epämääräistä rutinaa. Näin tiivistäisin tämänvuotisen merkkipaalupostaukseni.

Projekteihin, kuviin tai statseihin en lähde tänään pureutumaan, kun merkkipaalu kolahti otsaan taas aika yllättäen, niin kuin niillä on tapana. Tekstistäni tai omasta tyylistäni voisin ehkä toivoa, että olen jos en kehittynyt niin ainakin saavuttanut jonkunlaisen epämääräisen "laatutason". Ainakin siltä itsestäni tuntuu, kun joskus mulkoilen vanhimpia 'mutinoiden postauksia (niihin linkittääkseni tai jotain merkintöjä tarkistaakseni).

Siltikin toistan mielestäni samoja lausahduksia, sanontoja ja vastaavia ihan liikaa. Mutta minkäs teet, kun omaksi huvikseni näitä kynäilen. Jostain kumman syystä joku erehtyy silti, epätodennäköisesti lukemaan, mutta ehkä katselemaan epämääräisiä kuvatuksia ja sekin on jees.

Projekti VI/16

Edelleen poissa mukavuusalueelta

Taannoinen sukellusveneeni oli yhä kapteeniton. Edellinen yritykseni ihmishahmojen maalaamisesta onnistui aika hyvin (SdKfz 251/1 -projektini peräti viisi vuotta sitten I, II), joten mikä jotten koettaisi maalata yhtä äijää lisää vähän erilaiseen tilanteeseen?

Lähtötilanne

Olin ostanut aikoja sitten Dragonin Rommel esikuntineen -boksin, jossa oli neljä äijää. Kansitaiteen perusteella ainakin yhdellä jantterilla oli pitkä takki ja sehän riitti minulle. Muistelin askia valitessani, että netissä sun muualla Dragonin figuureja oli aina kehuttu aikalailla, mutta sama se minulle, ei näillä ihmismaalausminuuteilla huomaisi eroa parhaan ja ihan ok -tasoisen muovi-ihmisen välillä.

Boksin sisällä oli kaksi rankaa, yhdessä äijät rätteineen ja toisessa kaikenlaista tilpehööriä, kuten kiikareita ja pistoolikoteloita parillekin esikunnalle. Veikkasin, että itselleni riittäisi tässä vaiheessa tasan yhdet kiikarit, jotka voisi sitten liimata ukkoparan kätösiin johonkin asentoon.

Tuumasta toimeen

Päätin rakentaa kansikuvassakin nähtävän oikeanpuoleisen kiikaroivan kaverin ihan suoraan. Vaihtaisin vain hatun verikauhasta koppalakkiin. Koppalakkia saattaisin ehkä joutua käpälöimään jälkikäteen (jotenkin Das Bootin meriupseerikoppalakit olivat vähän pehmeämmän näköisiä kuin maakrapujen natsikoppalakit), mutta saattaisi myös olla, että ihan värivalikoimalla lopputulos olisi ihan hyvä.

Käytin siis suoraan takakannen "rakennusohjeen" merkitsemät palat, joista tuo takki oli ehkä omituisin kokonaisuus. Ovelasti, mutta itselleni täysin turhasti, kaverin lahkeet saisi maalattua täysin ja nätisti takinhelman altakin. Liimasin äijälle jalat kiinni torsoon ja takin selkäosan heti perään. Kevyen koesovittelun perusteella takki olisi aika hyvin sopiva, jos kohta lievää saumakittailua edellyttävä. Ehkä minä malttaisin hoitaa ne kuntoon parempaa lopputulosta jahdatessani.

Tässä välissä pidin käsiä vielä irrallaan ihan sillä, että saisin niiden asennonn pidettyä vielä avoimena. Eivätkä ne olisi tiellä jos lähtisin tuunaamaan tuota takkia etuosastaan. Pikagooglettelun perusteella merivoimain sadetakit olivat vähän erilaiset, ainakaan tuota rinnan poikki menevää remmiä ei oikein kaivattaisi. Ehkä tämä ei olisikaan ihan niin ripeä projekti kuin mitä olin suuruudenhulluna kuvitellut...

Vaan ei se mitään, haasteita pitää aina olla. Luulen silti, ettei Projektimutinaa lähde amatöörinä edes tähtäämään täydellisyyteen, vaan johonkin tarpeeksi siistiin.

Valmista: Projekti V/16

Darth Vaderin TIE-hävittäjä

Tai, kaikille huomattavasti tutummin, Sienar Fleet Systems TIE Advanced x1 prototyyppi. Oli miten oli, samasta vehkeestä oli kyse ja se oli valmis. Helppoa ja hauskaa, jos ihan alku unohdettaisiin.

Väärinkäytin kärsinyttä TIE/ln:ääni melkein uudelleentoteuttamaan hetken, jolloin Darth Vader saapui Kuolontähden kuiluun siipimiestensä kanssa. Kuilua en sentään koettanut taitella paperista, vaikka idea kävikin mieliparassani.

"I have you now"

Sienarin tuotantolinjalla

Pahimmasta aloittaen

TIE-sarjan koneen rakennus alkoi itsestäänselvästi komentokapselista. Tällä kertaa olin valmistautunut siihen, että siipien tukipylväiden kiinnisaaminen pyöreähköön podiin olisi lievästikin sanottuna hirveää touhua. Jätin siis kaiken esivalmistelun (etu- ja takapuolen lohkojen alustavan suppuunvääntämisen) tekemättä ja rupesin kiroilemaan tukia kiinni.

Noin puolen tunnin hikisen äheltämisen jälkeen olin saanut molemmat kiinni kunnolla. Noita piti vääntää ja painaa aivan naurettavasti, jotta kiinnityslirpakkeet ylettyisivät kohdekoloihinsa. Olin lukuisia kertoja jo aivan varma siitä, että tuo kapseli ratkeaisi ohuimmista kohdistaan lohkojen välillä kaiken sen hampaat irvessä vääntämisen ansiosta. Kaikesta huolimatta käikäle pysyi hengissä ja palat kiinnittyivät oikein.

Vaikeustason alamäessä

Kapselin mandariinilohkojen suppuunveto ja kiinnittäminen tuulilasikompleksiin oli se seuraava ja seuraavaksi nuivin vaihe. Nyt se oli hankalampaa kuin TIE/ln:n kanssa, kun siipipalikat pitivät kapselia tiukemmin muodossa. Silti työvaiheena tämä oli naurettavan paljon miellyttävämpi kuin tuo ensimmäinen.

Seuraavaksi laitoin kuusikulmaiset siipilevyjen kiinnityskalikat tukipaloihin, helppoa ja hauskaa. Nyt kun ne vielä sopisivat nätisti siipiin...

Yllättävästi nyt käytiinkin ruumisarkun muotoisen jalustan kimppuun. Jalustaan kiinnitettiin hampurilaishenkinen takarunkolaatta, johon lisättiin vielä pari siipiä tukevaa matalaa lootaa. Edelleen kaikki tämä oli hyvin helppoa ja nopeaa touhua.

Miten ihmeessä...?

Vasta nyt ohjelmassa oli tunkea ohjaamokokonaisuus äsken rakennetun takarungon pihtien väliin. Kas kun minusta tämä olisi ollut simppelimpää, jos takarunkoon olisi liitetty ensin toinen siipilaatikoista, sitten ohjaamopodi olisi painettu koloonsa ja koko roska olisi sinetöity toisella lootalla. Mutta kun ei, nyt lodjuja piti vääntää niin, että kapseli tukipylväineen upposi pelottavaa voimaa käyttäen paikalleen. Lopuksi siipipylväiden heksaboksit kytkettiin siipilaatikoihin. Olin lievästi hämmentynyt, kun yksikään kiinnityskielistä ei katkennut tai vääntynyt käyttökelvottmaksi.

Heksakalikoiden etukulmiin piti vielä liittää pari tötteröä ja sitten pääsinkin jo asentamaan siipiä. Tässä vaiheessa, jostain täysin käsittämättömästä syystä, toinen blasterikanuunoista tippui irti, vaikka olin niin varma siitä, että ne olivat molemmat ultratiukasti kiinni. Korinaa.

Kasassa

Ihan näyttävä siitä tuli kuitenkin, vaikka itse sanon. En edes onnistunut jättämään kauheita sormenjälkiä pintoihin. Vikassa kuvassa on vielä puolieuroinen tuomassa jotain mittakaavaa tähän kummallisuuteen.

Projekti V/16

Tämä Metal Earth Models -malli oli loikannut ostoskoriin pääsiäisloman aikaan ja se myös loikkasi yllättävästi Projektimutinoitten työjonon kärkeen. Nyt rakentaisin Darth Vaderin TIE-hävittäjän - tai kaikille huomattavasti tutummin TIE Advanced x1 prototyypin. Ohjeita ja palaslevyjä vilkuillessani mietin, että tämähän olisi aika simppeli rakennettava, jos unohtaisimme ohjaamokuulan siipitukivarsineen, jotka aiheuttivat hiusten lisäharmaantumista TIE/ln-projektin aikana.