Valmista: Projekti VIII/16

Projektimietteitä

Metal Earth Models -kokoelmani kuudes malli, AT-ST, oli ehdottomasti monimutkaisin rakennettava. Samalla vaivalla siitä tuli myös sarjan aikasyöpöin. Puolituntiset TIE-hävittäjän ohjaamokapselin kasaamiset kalpenivat näiden melkein kolmituntisten yksittäisten jalkojen rinnalla.

Onneksi nämä kikattimet ovat aina olleet symmetrisiä, jolloin yhden valmistuttua toinen on aina samanlaisena valmistunut huomattavasti ripeämmin. Ajankäyttöä en taaskaan malttanut saati sitten muistanut kellottaa, joten aikasyöppöysrutinaa ei voinut varmentaa. Jos mietitään, että kasailin tätä hyvin rauhalliseen tahtiin kahden viikon aikana erinäisten iltojen pimetessä paristakymmenestä minuutista enintään kolmeen varttiin, päästään silti aika moneen tuntiin. Täysin erilainen ja mielettömän paljon yksinkertaisempi malli, F-22, taas söi rakennuksineen ja maalauksineen noin kolme tuntia, mutta teinkin sitä aikalailla isommalla kiukulla.

Edelleen nämä metalliset palapelimallit ovat kivoja, jos kohta hermojaraastaviakin rakennettavia. Tämänkin kohdalla "heitän tän seinään" kävi mielessä kertaalleen. Tosin hämmentävähkönä seikkana mainittakoon se, että kiroiluttavat määrät vääntämistä vaativat palat eivät ole ikinä hajonneet, mutta jotkut ihan normaalit palat ovat taas menneet pilalle (rikki) jo irroitusvaiheessa. Tämä koski siis koko kuuden mallin kokemustani, ei vain AT-ST:tä, jonka vasemmasta jalasta siis halkesi yksi boksi. Sekin siis taittui vähän liikaa väärään suuntaan ihan huomaamattani kun käänsin palaa, eli hankaluus liittyi [mielestäni] palojen muotoihin ja taivutuskohtien määrään / tiheyteen jne.

Kuvia

Pian mössöksi murskattavan Ewokin kuvakulmasta