Kuormurin hytti

Ohjaimisto ja ohjaamo

Sain viimeksi melkein koko pohjaosan valmiiksi, nyt liimasin viimeiset puuttuvat palaset kiinni. Ohjausviritelmän kiinnitykset, kumpainekin oli itsessään kolmiosainen hirvitys, menivät molemmin puolin nätisti kiinni eturenkaiden vastakappaleisiinsa ja lukitsi renkaiden asennon aikalailla suoraan. Näin oli odotettukin, eikä se mitään haitannut, kun en ollut dioraamailemassa.

Pienen tihrustamisen jälkeen oli kiva askarrella vähän vähemmän pikkutarkkojen osien kanssa, rupesin siis kasaamaan penkkejä ohjaamoon. Toki kuskin polkimet olivat mielettömän pienet, mutta siinähän ne menivät muun touhun ohessa.

Kuvastahan se ei taida juuri ilmetä, mutta hytin takaseinäosa koostui kahdesta palasta. Onnekseni takalasi (ja kaikki muutkin lasipalat tässä mallissa) tuli asentaa ulkopuolelta, eikä sisä- ja ulkopalojen väliin. Näin saatoin jättää läpinäkyvät palat huoletta pois tässä vaiheessa ja olla huolestumatta niiden maskaamisesta vielä pitkän, pitkän aikaa.

Kuskille oli tarjolla rimpularatti, käsijarrukahva, vaihdekeppi ja polkimet. Tuo pelkääjän eteen sijoitettu kepakko ei oikein auennut minulle, mutta oletin sen liittyvän rakettilavetin hallintaan. Tai sitten neukkujen käyttäjäergonomiakäsitys (kuskeista puhuttaessa) oli lähestulkoon brittien tasolla...

Kojelautaan tuli aivan naurettava määrä pieniä nappuloita ja tuohon puhaltimen säätöihin olettamaani kohtaan parit fotoetsipalat. Onneksi ne asettuivat nätisti aloilleen ilman turhaa riehumista. Sarja tarjosi kojelautaa varten siirtokuvan, mutta minähän en semmoiseen lähtenyt.

Tuohon keskelle kojelautaa tuli ovela kontrolliboksi, jonka olisi voinut jättää aukikin, mutta päätin mennä tässä ohjeen mukaan ja jätin sen kiinni. Pelkääjän paikalle tuli myös tuo mieletön häkkyrä, joka oli - taas arvatakseni - raketinheittimen suuntaus- ja laukaisulaite.

Päätin myös pistää ohjaamo-osan yhteen pakettiin ja maalata sen avonaisena (katotta, ovitta ja laseitta) parhaan taitoni mukaan. Ideanani oli siis minimoida varjonpaikat maalausta miettien, mutta samalla pitää maalauksen jälkeiset liimaukset minimissään.

Ulkopuolisena

Ovetkin tuli rakentaa sisä- ja ulkopuolista erikseen. Pareidoliani oli tuon oikealla näkyvän oven sisäpuolen kanssa väkevä, näin siinä kohtuullisen viihdyttävän kauhistuneen naaman.

Koesovitin ovia hyttiin (jotta näkisin jo nyt, oliko etulaita liimautunut liian vinoon) ja huvin vuoksi asettelin sen alustalle. Kai tästä vielä jonkunlainen kärry saataisiin aikaan.

Trumpan yksityiskohtien määrä oli kyllä miellyttävä, mutta hidastahan tämä oli. Ovien kahvoja liimaillessani mietin, että olin väkertänyt tätä Ural-kuorma-autoa jo parin viikon päivät ihan normaaliin tahtiin. Ei, tämä ei tosiaan ollut mikään "ravista laatikkoa ja valmista tuli"-Tamiya, ei lähellekään. Mutta mikäs sen kivempaa kuin tarpeeksi tekemistä tarjoava sarja?

Ovien salamakuviot olivat varmaan tekemässä kotterosta nopeamman tai nopean näköisen?

Sain vielä asennettua kotteron nokkaosat eli tuon moottoritilan kotelon sekä etulokasuojat ajovalokokonaisuuksineen. Etusäleikköä en liimannut kiinni, sillä arvelin sen olevan parhaimmillaan jälkiasennettuna sitten, kun hyttiosa oli jo lujasti kiinni alustassa. Ohjelehtinen tuputti asentamaan lamppujen lasiosat ja vilkut sun muut jo nyt, mutta ne saisivat odottaa vielä hyvän aikaa.

Liimasin myös tähän osakokonaisuuteen siitä puuttuneen snorkkeliröörin ja pari kyytiinkiipeämiskahvaa kopin takakulmaan. Sivupeilit jäivät odottamaan hippasen turvallisempaa hetkeä, ounastelin nimittäin, että tämän kiinnitysvaihe saattaisi olla niin pienille rimpuloille vähän turhan väkivaltainen elämys.