Neukkukuormurin rakenne

Tuntemattomilla teillä

Aloitettakoon heti tunnustuksella: minä en tiedä autojen (henkilö-, paketti-, kuorma-, rekka-, panssari-) mekaanisesta puolesta juuri mitään. Tai tiedän tasan sen, että niissä on tyypillisesti polttomoottori, vaihteisto ja renkaat - takavetoisessa jotain kardaaniakseliksi nimiteltyä, joka on lähinnä matkustajien jaloissa tiellä. Jos siis rutisen koko projektin ajan ihan puutaheinää, niin syy on tuossa: en minä ole tiennyt paremmin ;)

Runkotyöt

Aloitin Ural 375D:n rakentamisen alustan tikapuurakenteesta. Parin C:n mallisen teräspalkin väliin tuli asennella putkiloita ja joku jäähdyttimeksi tulkitsemani hässäkkä. Ohjeita manasin jo tässä vaiheessa: tuon roikaleen kiinnityspaikka ei ollut turhan yksiselitteisesti merkitty ohjeisiin - eikä palasista ihan suoraan kertonut, mihin se tulisi kytkeä.

Seuraavaksi ryhdyin rakentamaan ensimmäistä yllätysosaa: moottoria! Olin peräti järkyttynyt. OOB:nä yksityiskohtaisen oloisesti mallinnettu moottori. Katselin noita yläviistoon osoittavia kalikoita ja mietin, että tuohan on V-8 kaiken huipuksi (wikipedia varmisti arvaukseni). Muistin kyllä, että tykinvetäjiksi tungetuissa Krazeissa (KrAZ-255) oli bensa-ahmatit veekasit, mutta kaipa veli venäläinen käytti niitä muutenkin.

Vaan palataan asiaan: katselin rakennellessani noita etualalla näkyviä pyöriä ja mietin, että noisinhan voisi vetää hihnat jostain. Seuraavalla hetkellä silmiini osui ohjeen kohta PE-# eli hihnat oli toteutettu fotoetsiosina. Mitä ihmettä?

Vaihteisto oli aika simppeli kokonaisuus. Näiden yhteensaattaminen ja sovittaminen runkorakennelmaan oli oma shownsa, mutta lievällä kiroilulla ne vihdoin asettuivat aloilleen.

Tuo vaihteiston taaksen ilmestynyt mötti oli kai jonkinlainen voimanjakokilke, kun siitä jatkettiin akselia sekä eteen- että taaksepäin. Etu- tai kuusivetoon se kai liittyi, nimestään minulla ei ollut harmainta aavistusta.

Seuraavaksi sain rakennella jotain tasauspyörästöön liittyvää ja kai niissä oli joku differentiaalilukkoon liittyvä osanen. Pääasia oli se, että näiden kautta renkaisiin tuli vetoa tai ei ja ne joko olivat synkattuna keskenään tai sitten eivät (tämänkin idun ja toiminnan opin rentouttavassa Spintiresissä). Muoviosista ei ollut sen suurempaa sanottavaa, ne asettuivat yhteen oikein nätisti, vain tuon kardaaniakseliston kanssa joutui vääntämään ja arpomaan vähän enemmän, kun en ollut taas ohjeen kuvien perusteella täysin varma, mikä meni minkäkin alta ohi.

Allaolevan kuvan lisäputkilot (lähtivät noista mokkuloista kohti toisiaan ja taka-akselien kehdon keskuspalikkaa, mokkuloista katsojaan päin olevalla puolella) kai nekin jotain tekivät, tukivat jolleivät muuta.

Kärryyn tuli rakentaa myös räkkimäisesti asennettava ajoainetankki ja joku mystinen loota. Veikkasin sitä joko yleiseksi työkalulaatikoksi tai joksikin sähköviritelmäksi. Vaan arvailuahan tämä oli, enkä ollut ihan niin innoissani, että olisin ruvennut googlettelemaan Uralin saloja.

Eturenkaille tuli samanlainen tasauspyörästön pönttö kuin takapyörillekin. Tähänkin piti saada vedettyä pätkä kardaaniakselia ja taas kerran isoin ongelma oli arpoa tangon kulkureitti noiden muiden palikoiden lomassa.

Seuraavaksi pääsin rakentamaan renkaiden keskiöitä tai mitä hittoja ovatkaan. Takapyörissä ei ollut mitään kummallista, mutta nämä eturenkaat, nämä olivatkin jo oma juttunsa. Keskiöiden väliin tuli vapaasti heiluva kalikka akselia varten ja pari noista kalikoista näytti joltain jarrujen yksityiskohdilta. Isoin miettimisen paikka tuli noista ohjaustankojen kiinnitysosista, tulivatko ne nyt yksinään oikeisiin kulmiin, asentoihin ja kohtiin? Kai minä ne saisin vielä väkivalloin runneltua ojoon, jos jatkossa tulisi yhteensovittamisongelmia, mutta en ollut kovin luottavainen.

Jos olisin ollut dioraamamielellä liikkeellä, olisin varmaankin riemuinnut etupyörien artikulaatiosta vielä enemmän. Oli niiden kääntely nytkin ihan hauskaa, mutta oletin tässä vaiheessa, että ohjauspalikoiden asennuttua kaikki päätyisi kuitenkin lukituksi luotisuoraan.