Telaketjujen mukava kalina
Kun palasin rakentelupöydän ääreen, saatoin ottaa askeleen takaisinpäin ja palata aiemmin ohittamani telaketjupätkän. En odottanut ihan innolla, kun tiesin kyseessä olevan osapalaketjusetin, jotka ovat tähän mennessä olleet aina aika penseitä koottavia. Ohjeissa on aina ollut toki mutkien kohdalla "käytä näin monta niin hyvä tulee", mikä ei taas ole ikinä ollut livenä kuitenkaan 1:1 vaan vähän sinne päin. Noudatin silti ohjeistusta ja varasin annetun määrän palikoita per paikka.
Ensimmäinen (vasen) ketju meni kasaan kohtuullisen kivuttomasti, etupäästä muistaakseni piti sittenkin nyhtää yksi telakenkä irti, koska miksi ohje ja todellisuus olisivat samaa mieltä asioista? Ei se silloinkaan täydellisesti istunut, joten veikkaan, että sen noin puolikkaan telakengän heitto johtui siitä, että joku kalikka nyt vain sattui arvautumaan vähän vinoon, mikä todennäköisesti johti heittoon liitoskohdissa. Ylälenkki oli nimittäin muotoiltu niin, että ketjukokonaisuudessa olisi vähän "massaa" tai sen tuntua, eli suomeksi: löysää roikkuvaa ketjua yläpäässä.
Oikeanpuoleinen ketju meni tasan sen verran nopeammin kuin näissä on yleensä käynyt: vähän nopeammin, kun tiesin tottumuksesta, miten ne menivät tässä nimenomaisessa mallissa. Nyt sain ketjun asemoitua oikein ja poisjätettämäni telakenkäkin johti oikeanmittaiseen ratkaisuun, nyt kaikki sattui vielä istumaankin kunnolla. Hurraa!
Runkopalojen yhteenliitos
Kun olin antanut hirvityksen lepäillä tassuillaan jonkun aikaa, kun samalla siivoilin kuskin pystysuoraa panssarilevyä asennusta viimeisistä roippeista asennusta varten. Koesovittelin kansilaattaa aika moneen kertaan, mutta se vähän jäi silti irvistelemään. Joutuisin korjaamaan sitä, vallankin tuolta takapäästä, jossa kuvassa näkyi vähän epätoivoisena painolastina toiminut liimapurnukka. Jätin taas mittakaavaa varten sivuleikkurit ja askarteluveitseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti