Valmista: Projekti II/18

Boba Fettin menopeli

Mutinaa

Rakenteluraportoinnissani mutisin siitä, miten mielettömän kauan tämän vehkeen rakentamiseen meni aikaa. Syynä olivat lukuisat kaarevat ja vääntelyvaiheessa vielä usein tukemattomat muodot. Falconin vajaaseen kahteen tuntiin verrattuna tähän meni melkein viisi.

Jokunen kalikka tuntui siltä, että olisivat hajonneet millä hetkellä tahansa niitä väännellessä tai asennellessa. Pitkään kiroamani lautasosa oli taas jotain, minkä liitoskielekkeet (tai niiden vastakappaleet) ilmeisesti vääntyivät kelvottomiksi kun ensiyrittämällä tungin niitä väärin, väärässä kulmassa tai jotain. Siitä niitä ryökäleitä en saanut enää pelastettua.

Slave I

Legendaarinen palkkionmetsästäjä Boba Fett peri yllättävästi keskuudestamme poistuneelta isähahmoltaan Slave I:n, Kuat Systems Engineeringin valmistaman Firespray-31 -luokan partiointi- ja hyökkäysaluksen (onpa näitä typerää kääntää). Tarinoiden mukaan niitä käytettiin eri poliisivoimien aluksina, aikaan ennen Extended Universen roskiinheittämistä, nykytilanteesta en ole pitänyt itseäni sen ihmeemmin kärryillä.

Tässä mallissa ei ollut näkyvillä mitään piiloaseistusta (erinäisiä jemmaluukkuja kylläkin, jos joku vaikka tunnistaisi ne), vain nuo alhaalla roikkuvat kaksoisblasterikanuunat oli mallinnettu. Yleisvariantissa nekin kai olivat (legendojen mukaan) lasertykkejä.

Kuvatukset

Tässä nämä perinteiset kahdeksan suunnan pyörähdyskuvat. Ekaan kuvaan sain melkein kaljuni heijastumaan tuosta tuulilasista, mutta hoksasin viimein väistää ennen kuvan ottoa. Näemmä näiden heijastavien käikäleiden kanssa pitäisi pitää huoli siitä, että myös sivuilla on aaneloset, eikä vain mallin alla ja takana... Nyt noissa heijastuksissa näkyy välillä kuopuksen tuolia, sormia ja ties mitä muuta arkista mutta asiaankuulumatonta.

Lopuksi vielä pari muuta kuvatusta. Näistä keskimmäisen pointti on lähinnä näyttää tuon muuten helposti piiloonjäävän alaosan sisäpuoliset detaljit. Siipiä ei valitettavasti voinut kääntää laskeutumistilaan tätä kuvaa ja asiaankuuluvaa sitaattia varten.

Projekti II/18

Falconille seuraa

Osuvasti Falconin lähdettyä liikkeelle jonossa oli seuraavana hyviksille(kin) töitä tehneen palkkionmetsästäjän legendaarinen ja jotenkin vain niin siisti alus. Muistan olleeni ipanana ihan innoissani ne muutamat hetket, joina Boba Fett tai Slave I olivat ruudulla ja mieluusti vielä äänessäkin. Imperiumin vastaiskua katsellessani siis.

Ohjeet olivat totuttua suurempaa pränttiä (oli ihan kiva, tuplasti isommat kuvat olivat selvempiä tihrustaa) ja jakautuivat kahdeksalle sivulle. Suomeksi: kahdelle kaksipuoliselle paperille.

Laattoihin kaiverretut palaset olivat ehkä vähän ahdistavankin monimutkaisen näköisiä ja niitä oli aika paljon. Tai no, samassa suuruusluokassa kaikkien muidenkin MEM-sarjojen kanssa, mutta jos mietti alusta niin greebliä tuli olemaan aikalailla.

Taas kerran Kuatin avaruustelakoilla

Ensimmäinen kolmevarttinen

Ehkä lukijaa huvittaisi se aikamäärä, jonka sain upotettua kahden allanäkyvän kuvan esittämän tuloksen aikaansaamiseen. Joku parikymmentä minuuttia upposi päärungon vääntämiseen ja erityisesti sen leukalevyyn. Siis siihen, mikä on tuulilasin edessä ja alla aluksen laskeuduttua ja pilotin pään päällä ja takana sen ollessa lentomoodissa. Ohjeen "väännä käsin" ei paljoa lämmittänyt ja jotenkin olin asemoinut itseni niin, että valot heijastivat jatkuvasti slotteja etsiessä takaisin silmiin ja minkään osuminen mihinkään oli vähän sitä ja tätä.

Sama show jatkui kaksoisblastertykkien kanssa. Niiden kääntely-korotuslaitteiston palikka oli vielä helppoa, tykkien asentaminen siihenkin vielä sujui sen pahemmitta kiroiluitta mutta voi hyvää päivää, kun alimoduli piti saada kiinni tuohon alukseen. Taas kerran ensimmäinen vaati enemmän säätämistä ja toinen kopio meni ongelmakohtien jo löydyttyä helpommin.

Siltikin tähän meni ihan naurettavasti aikaa. Ja minä kun kuvittelin, että tämä olisi se helpompi näistä kahdesta warssipurtilosta!

Toinen mokoma

Tämähän oli jo ihan naurettavaa. Kuusi (6) runkoon tasaisesti läiskäistävää laattaa söivät ihan kipeän määrän aikaa. Syy oli se, että runko oli kaareva ja siksi noiden liiskaaminen oli normaalia hankalampaa, kun liitosläpyskät eivät vain ottaneet osuakseen reikiin perinteisellä "käännän nämä 90-asteen kulmaan ja se on siinä"-tekniikalla.

Onneksi niiden lisäksi sain aloitettua ensimmäisen kääntösiiven kääntöpalikan kasaamisen. Sitten olikin jo aika lopettaa juuri ennen puolikaaren muotoisen panssaripalikan kääntö-, vääntö- ja asennusvaihetta.

Ja kolmas

Kaarevan kalikan muotoonvääntö ja asennus oli muuten hankalaa puuhaa. Onneksi otin ensimmäisestä opikseni ja toinen meni vähän nopeammin. Silti tähän meni noin puoli tuntia ja olin vähällä hajottaa jotain palasia uudelleen ja taas uudelleenvääntäessäni.

Tähänastisen rakentelun kutakuinkin helpoin osa oli tässä: tuo vähän Z:n muotoinen pala, joka pakotti rungon muotoonsa. Tämän jälkeen kävin pohjahäsmäkän kimppuun ja jätin sen kanssa hikoillessani kuvat ottamatta.

"Parasta" oli se, että puoliskoita yhteenliittävät osat eivät yksinkertaisesti vääntyneet yhteen ja luovutin niiden kanssa ennen minkään hajotessa peruuttamattomasti. Luotin siihen, että liitoskohtien peittopalat pitäisivät käikäleen kasassa.

Neljäs sessio

Aloitin kiinnittämällä lautaspalan etupuolen yhteen tuolla pienellä lisäpanssaripalalla. Irvistys oli silti aika ruma, mutta sille ei voinut mitään kun sen omat liittimet olivat kelvottomassa kunnossa.

Onnekseni runko asetettiin niin, että typerät aukot peittyivät kokonaan! Yllätyin suorastaan, että tämä askel meni niinkin vähäkiroiluisesti.

Tuplatötteröt eivät olleetkaan ajomoottorien suuttimia, vaan repulsorigeneraattoreita. Aluksen liikutteluun kumminkin, joten ei-fanaatikolle ero lienee aina ollut mitätön, jos edes sitä.

Viides ja viimeinen

Jatkoin sitten pohjapalasten kiinnittelyä. Niitä oli paljon ja ne olivat kaikki aika jännän muotoisia, mutta silti kohtuullisen helppoja asentaa, joten edistyminen oli mukavan ripeää.

Viimeisten kahden pääaliosan yhteenliittäminen oli (taas) hiuksiaharmaannuttavaa hupia, mutta kun sain pohjasoikion kiinni tuohon helmaan, sain väännettyä siipituet kiinni ja se vakautti kokonaisuutta mukavasti entisestään. Neliskanttisen kilkkeet tosin olivat aika ahtaat kielekkeiden kiertelymielessä, mutta sain niitä kuitenkin väännettyä niin, etteivät irronneet turhaan.

Jalusta oli aika hämmentävän pieni koko muuta alusta tukemaan ja jouduin vähän vääntämään koko tekelettä takakenoon, että se pysyi pystyssä. Sitten jatkoin viimeisten osien, siipien, parissa.

Voi hyvää päivää, miten hankalat ne olivatkaan! Siiven asentaminen tukihäkkyrään oli myös aika konstikasta, mutta onnistui kumminkin. Jälleen kerran ensimmäinen puoli meni opetellessa ja jälkimmäinen taas heilahti tuosta vaan kasaan.

Johtuiko se sitten kuvakulmista vai omasta kädettömyydestäni, mutta jotenkin tuota mallia näistä kuvista katsellessa tuli vähän toispuoleinen olo. Epätasapainoinen.

Valmista: Projekti I/18

Universumin nopein romuläjä

Tässäpä se: Corellian Engineering Corporationin kevyt rahtialus, malli YT-1300f. Tämä nimenomainen kappale oli rankasti muokattu ja tunnettiin nimellä Millennium Falcon. Pitkään se toimi salakuljettajien hämärissä puuhissa, mutta sitten siirtyi aktiivisesti galaktisen sisällissodan pahispuolelle.

Parin tunnin näpertely

Melkein kertaistumalla

Lautasen yläpuoli näytti vähän hassulta alkuun, kun sen muodon antava paksun C:n muotoinen levy suljettiin päistään kiinni. Muunmuassa Arakyd ST2 -ohjuslaukaisimet jemmaava palikka piilotti myös tämän rakenneominaisuuden.

Ohjaamoon johtava käytävä kulmineen oli ärsyttävä vääntää edes noin oikeaan kulmaan. Jotenkin joko tuubi oli vääntynyt typerään, ei-pyöreään muotoon tai sitten joku muu otti vastaan. Päätin, että en riko sitä vielä vaan oikaisen viritelmän kun aika koittaisi.

En mitenkään muistanut, että olisin aiemmin huomannut Falconin päämoottorin takana tuollaisia pystysiivekkeitä. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, etteivät ne aina olisi olleet siellä.

Levyn B-puoli

Lautasen alapuoli eteni aikalailla yhtä kivasti kuin yläpuolikin. Nyt tiesin, miten mikin suunnilleen meni niin vauhdi oli nopeampaa.

Jalustassa ei tälläkään kertaa lukenut, mikä malli oli kyseessä. Lucas Licensingin tekstit kyllä löytyivät (jätin sen jalustan sisäpuolelle pilaamasta tasaista pintaa). Tämän verran ehdin rakentaa ensimmäisellä rysäyksellä, vain lautasten yhteenliittäminen ja aina pakokapselipalikoiksi olettamani pätkät jäivät seuraavalle illalle. En sitten hoksannut ottaa enää kuvia, kun tekemistä oli niin vähän jäljellä.