Ensimmäinen kolmevarttinen
Ehkä lukijaa huvittaisi se aikamäärä, jonka sain upotettua kahden allanäkyvän kuvan esittämän tuloksen aikaansaamiseen. Joku parikymmentä minuuttia upposi päärungon vääntämiseen ja erityisesti sen leukalevyyn. Siis siihen, mikä on tuulilasin edessä ja alla aluksen laskeuduttua ja pilotin pään päällä ja takana sen ollessa lentomoodissa. Ohjeen "väännä käsin" ei paljoa lämmittänyt ja jotenkin olin asemoinut itseni niin, että valot heijastivat jatkuvasti slotteja etsiessä takaisin silmiin ja minkään osuminen mihinkään oli vähän sitä ja tätä.Sama show jatkui kaksoisblastertykkien kanssa. Niiden kääntely-korotuslaitteiston palikka oli vielä helppoa, tykkien asentaminen siihenkin vielä sujui sen pahemmitta kiroiluitta mutta voi hyvää päivää, kun alimoduli piti saada kiinni tuohon alukseen. Taas kerran ensimmäinen vaati enemmän säätämistä ja toinen kopio meni ongelmakohtien jo löydyttyä helpommin.
Siltikin tähän meni ihan naurettavasti aikaa. Ja minä kun kuvittelin, että tämä olisi se helpompi näistä kahdesta warssipurtilosta!
Toinen mokoma
Tämähän oli jo ihan naurettavaa. Kuusi (6) runkoon tasaisesti läiskäistävää laattaa söivät ihan kipeän määrän aikaa. Syy oli se, että runko oli kaareva ja siksi noiden liiskaaminen oli normaalia hankalampaa, kun liitosläpyskät eivät vain ottaneet osuakseen reikiin perinteisellä "käännän nämä 90-asteen kulmaan ja se on siinä"-tekniikalla.Onneksi niiden lisäksi sain aloitettua ensimmäisen kääntösiiven kääntöpalikan kasaamisen. Sitten olikin jo aika lopettaa juuri ennen puolikaaren muotoisen panssaripalikan kääntö-, vääntö- ja asennusvaihetta.
Ja kolmas
Kaarevan kalikan muotoonvääntö ja asennus oli muuten hankalaa puuhaa. Onneksi otin ensimmäisestä opikseni ja toinen meni vähän nopeammin. Silti tähän meni noin puoli tuntia ja olin vähällä hajottaa jotain palasia uudelleen ja taas uudelleenvääntäessäni.Tähänastisen rakentelun kutakuinkin helpoin osa oli tässä: tuo vähän Z:n muotoinen pala, joka pakotti rungon muotoonsa. Tämän jälkeen kävin pohjahäsmäkän kimppuun ja jätin sen kanssa hikoillessani kuvat ottamatta.
"Parasta" oli se, että puoliskoita yhteenliittävät osat eivät yksinkertaisesti vääntyneet yhteen ja luovutin niiden kanssa ennen minkään hajotessa peruuttamattomasti. Luotin siihen, että liitoskohtien peittopalat pitäisivät käikäleen kasassa.
Neljäs sessio
Aloitin kiinnittämällä lautaspalan etupuolen yhteen tuolla pienellä lisäpanssaripalalla. Irvistys oli silti aika ruma, mutta sille ei voinut mitään kun sen omat liittimet olivat kelvottomassa kunnossa.Onnekseni runko asetettiin niin, että typerät aukot peittyivät kokonaan! Yllätyin suorastaan, että tämä askel meni niinkin vähäkiroiluisesti.
Tuplatötteröt eivät olleetkaan ajomoottorien suuttimia, vaan repulsorigeneraattoreita. Aluksen liikutteluun kumminkin, joten ei-fanaatikolle ero lienee aina ollut mitätön, jos edes sitä.
Viides ja viimeinen
Jatkoin sitten pohjapalasten kiinnittelyä. Niitä oli paljon ja ne olivat kaikki aika jännän muotoisia, mutta silti kohtuullisen helppoja asentaa, joten edistyminen oli mukavan ripeää.Viimeisten kahden pääaliosan yhteenliittäminen oli (taas) hiuksiaharmaannuttavaa hupia, mutta kun sain pohjasoikion kiinni tuohon helmaan, sain väännettyä siipituet kiinni ja se vakautti kokonaisuutta mukavasti entisestään. Neliskanttisen kilkkeet tosin olivat aika ahtaat kielekkeiden kiertelymielessä, mutta sain niitä kuitenkin väännettyä niin, etteivät irronneet turhaan.
Jalusta oli aika hämmentävän pieni koko muuta alusta tukemaan ja jouduin vähän vääntämään koko tekelettä takakenoon, että se pysyi pystyssä. Sitten jatkoin viimeisten osien, siipien, parissa.
Voi hyvää päivää, miten hankalat ne olivatkaan! Siiven asentaminen tukihäkkyrään oli myös aika konstikasta, mutta onnistui kumminkin. Jälleen kerran ensimmäinen puoli meni opetellessa ja jälkimmäinen taas heilahti tuosta vaan kasaan.
Johtuiko se sitten kuvakulmista vai omasta kädettömyydestäni, mutta jotenkin tuota mallia näistä kuvista katsellessa tuli vähän toispuoleinen olo. Epätasapainoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti