Rakentelemassa

Hetken aikaa ohjeen mukaan

Kun olin aloittanut purkamalla laatikon ja väijymällä sisällön, käytin sen illan loppuajan pieneen rakenteluun. Palaset kaipasivat siistimistä, mutta eivät ihan mielettömästi ainakaan tässä vaiheessa.

Siipien sisään tuli pari ihmepulikkaa ja kirkas laskeutumisvalopala, jonka saattaisin ehkä joskus muistaa maskata, mutta hitotko se enää auttaa sisäpuolen ollessa maalaamaton.. pah. Liimasin runkoon vielä ohjaamon pohjapalasia, pilotille ilotikun ja miehistönjäsenienvälisen seinämän. Ukkelit liimasin kasaan (miniluftwaffelaiset koostuivat kolmesta osasta: torsosta, käsistä ja alakehosta) ja jäin miettimään, miten kummassa tämä vehje maalattaisiin edes puolifiksusti.

Toinen ehtoo

Ukkelien jälkeen sain ruveta liiskaamaan koneen runkoa kasaan. Pyrstöpuoli sujahti asemiinsa kuin mikäkin, mutta nokkapäässä jäähdytinritilääkin kuvastava osanen otti vahinkoa kiinnitystappeihinsa kun koko rotteloa piti painaa vähän hämmentävän kovaa kasaan. Liima auttoi.

Kännykällä oli muuten naurettavan vaikea ottaa läheltä kuvia yksillä sormilla kun toiset olivat kiinni koneessa, jotta kuvakulmassa olisi jotain tolkkua. Sori!
Pääasia oli, että koneen legendaarinen nokkamuoto oli jo kovaa vauhtia muodostumassa. Kuten aina sanon, rumuudessaan tämä oli kaunis kone.

Ohjauspaneeli sujahti myös paikalleen nätisti. Nyt oltiin jo päästy siihen vaiheeseen, jossa rakentelu tuli laittaa tauolle ja kynäruisku oli kaivettava esiin. Muuten noita sisäosia ei maalaisi nätisti vanha Erkkikään. Tai siis voisihan ohjaamon vain ruutata kenenkään estelemättä täyteen tummaa harmaata ja jättää siihen, mutta en ollut tekemässä niin!