Greeblausta

Greeblaus on minulle tullut tutuksi terminä ihan tuollaisena, enkä ole koskaan kuullut sille suomennosta. Tokko sille on mitään hyvää kuitenkaan keksitty, joten 'mutinat pitäytyisi greeblauksessa. Sama kitbashayksestä puhuttaessa, oletetaan röyhkeästi, että kaikki tietävät, mistä on kyse.

Nokkaosan kaapelien lisäys

Malliin oli jo alunperinkin muotoiltu erinäisiä kaapeleita sun muita, ohjaamo-osan pohjaan. Päätin käyttää jostain ikivanhasta mallista ylijäänyttä monisäikeistä metallista kaapelinpätkää, jonka pätkin sivuleikkureilla sopivanmittaisiksi minipätkiksi.

Pikaliimasin metalliset kilkkeet epämääräiseesti väänneltyinä kaapelikoloseen. Alkuperäiset näkyivät edelleen näiden alta, mutta nyt rompetta oli vain vähäsen enemmän. En kuitenkaan tullut niin hulluksi, että olisin ruvennut vääntämään noista erikseen roikkuvia letkusilmukoita tai muutakaan, mikä olisi saanut Lambda-luokan sukkulani näyttämään ehkä vähän oleellista heikommin ylläpidetyltä.

Kitbash-greeblauksen lumoissa

Vihdoin sain oikeutettua ainakin osan hamstraamistani vanhoista rangoista osineen. Tai no, toisen kerran ainakin, käytinhän näitä osasia parin vuoden* takaisessa TIE/I -jalustanrakentamisvaiheessani.

*) kas, melkein neljän vuoden...

Pääsiipi

Valikoin satunnaisia pitkiä ja kapeita ylijäämäpaloja, kuten tykkien suuntaamiseen (oletettavasti) käytettäviä tankosarjoja, putkenpuhdistuslaitteen tankoja ja sen sellaisia. Samoin yksittäisiä putkia tai putkenpätkiä, olisin kernaasti tunkenut noihin myös osia vääntösauvajousituksista, tankkitunkeista, putken matkalukoista ja ties mistä, mutta valtaosa niistä oli yksinkertaisesti liian isoja siipilevyjen väliin ahdettavaksi.

Pääsiiven viimeisen etukulman taisin täyttää pätkällä pitkää rautakankea.

Taittosiivet

Kääntyviin sivusiipiin en panostanut yhtä monipuolisilla osilla kuin pääsiipeen, koska halusin niiden olevan symmetriset. Tämä rajoitus toki kavensi vaihtoehtojani, sillä tuhatlaatikkoni eivät sisältäneet rajatonta määrää osia, tuplattavia vielä vähemmän. Päätin sitten jättää sivusiipien greeblauksen lähinnä johtoreunoihin, ellen sitten myöhemmin hoksaisi jostain paria pientä osaa päätyihin. Takareunat jättäisin sikseen samalla tekosyyllä.

Valtaosan tästä koristelusta tarjosi ehkä yllättävästi pätkä saksalaistankin vetokaapelia ilman vahvistettuja kiinnityslenkkejä. Asiayhteydestään poistettuna ja huomaamattomaksi maalattuina niitä ei ehkä tunnistaisi ensinkään.

Seuraavana iltana: yli ja ympäri

Nälkäni kasvoi syödessä ja pääsiiven halusin sittenkin täyttää joka suunnalta. Yläkourun täytti ja siitä meni ylikin yksi kalikkasarja, jonka keksin taivuttaa kääntymään näppärästi niin, että se jatkuisi selkäpuolellekin saumattomasti. Lopun täytin sillä sun tällä, mm. parilla yhteenliimatulla käänninväänninsetillä. En edes muistanut, mitä kummaa niiden piti alunperin olla.

Tämä oli hitaahkoa mutta yllättävän hauskaa puuhaa. Yllätin itseni aika perusteellisesti myös sillä, että rupesin tekemään tätä, koska alunperin en todellakaan aikonut lähteä säätämään, vaan kuvittelin vain uudelleenmaalaavani sukkulan (pakollisilla esivalmisteluilla toki).