Lasille asennustilaa
Aloitin viilailemalla ohjaamopalasia puhtaaksi ja samalla koetin parannella tuulilasin istuvuutta. Ei se täydelliseksi tullut, mutta paremmaksi sentään. Tulevaa sisätilamaalausta helpotti se, että penkit irtosivat ihan puolivahingossa pois tieltä...
Saumain kittaamista
Pitkään aivan kaikkea muuta puuhailtuani kaivoin vihdoin taas mallin ja työvälineet esiin ja levittelin kittiä oleellisiin kohtiin. Pääsiivessä sijaitseva keskiluukku oli vähän arveluttavasti aika selvästi näkyvillä tällaista puuhailua miettien, mutta kerrankos sitä riskeeraisin paraatipaikan säätämistä.Eniten minua olivat vuosien aikana häirinneet nuo rungon kylkien railot, joita olin osittain itse pahentanutkin reilu vuosikymmen sitten, kun kaiversin paloja auki niin, että siivet ylipäätään kääntyisivät. Jotain olin koettanut fiksata jo silloin, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä.
Viimeinen oleellinen täytettävä alue oli tuossa rungon ja takapalasen yhtymäkohdassa, johon oli jäänyt sekä aukkoja että maalaamatonta aluetta. Nyt korjaisin sen kunnolla, tai niin ainakin kuvittelin.
Hiekkapaperi heilumaan
Nappasin siis hiekkapaperia kätösiini ja rupesin hinkkaamaan ensin kiinteää pääsiipeä puhtaaksi. En tohtinut hioa aivan niin pitkään, että koko maalipinta olisi hävinnyt, koska pelkäsin hävittäväni pinnanmuodot pois siivestä (jos olisin harjoitellut ja jos minulla olisi soveliaat työkalut, olisin ennemmin kaivertanut uudet tilalle).
Kylkien kohdalta hinkkasin kittimönttejä pois, mutta en tässäkään hionut kaikkea entistä maalia pois. Edelleen ehkä kevyen vainoharhaisesti halusin vain siistiä tekemisiäni, kuvittelematta olevani ekspertti ja hyvä malliensäätäjä.
Alatakaosassa oli ehkä eniten rumia röpösiä, joita mm. viilasin puhtaammaksi. Ehkä tuo näyttäisi aasin ahterilta maalattuna tai sitten ei niin pahalta kuin mitä alkuperäinen työjälkeni oli. Kenties näyttäisin tuolle osiolle vielä jonain näistä illoista vähän lisää hiekkapaperia ja viilaa - tai sitten en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti