Kuten kuka tahansa saksaa, tuota rakkauden kieltä ikinä opiskellut tietää, poikkeus vahvisti säännön ja myös kielen poikkeuksilla oli omat poikkeuksensa. Joten nyt heitettiin uusi ProjektiAihePoikkeus("Jokaisessa työkalussa piileksii vasara") ja tapaus lokitettiin info-tasolla.
Elämä on mitä siitä teet
Tapani on ollut lueskella metrossa matkalla töihin/kotiin. Hyppäsin kirjan kimppuun yhtenä lopputoukokuun aamuna, sillä oletuksella, että kyseessä oli 100% kaikensorttiseen kyhäämiseen keskittyvä kirja.En ollut vielä päässyt esipuhetta edes puoleen väliin kun kutina hypätä seuraavalla asemalla ulos ja ottaa seuraava juna kotiinpäin, jotta voisin käydä Lambda-luokan sukkulani kimppuun oli lähes ylitsepääsemätön. Spoileri: menin kiltisti töihin.
Jo tässä introssa oli monta siteerattavaa lausahdusta, joista yksi osui maaliin välittömästi ja jonka ainakin omalta kohdaltani on todentanut vuosien ajan tämä bloginkuvatukseni. "Give a maker the chance to tell you about the thing they're putting their time into, and good luck getting them to stop!"
Samoin paljon myöhemmin Adam rutisi luvun verran jakamisesta, johon omalta osaltani 'Mutinat osuvat myös aika tehokkaasti, vaikkakin omissa jutuissani on todella paljon parantamisen varaa. Ajatus oli tärkein, eikö?
Toinen esipuheen oleellinen lause liittyi johonkin jolppiin, joka alentuvasti totesi, ettei ollut tekijä, koska "emmää, mä vaan koodaan" - koska ohjelmointi on Tekemistä. Päätin muuten, että käyttäisin makingistä tässä yhteydessä käännöksenä tekemistä jonkin luomisen sijaan, koska se nyt vaan kuulosti kivemmalta (ja paremmalta käännökseltä muutenkin) omiin korviini.
Ei mikään omaelämänkerta
Jostain syystä jossain on ollut vallalla mielikuva siitä, että tämä oli jonkunlainen (oma)elämänkerta. Minä ainakin olin ja olen eri mieltä: kun kyse oli Tekemisestä, kehittyminen ja kasvaminen oli oleellinen osa oppimisprosessia, joten luonnollisesti siellä täällä oli esimerkkejä "tällaisia typeryyksiä tein nuorena"-kategoriasta ja pitkä pätkä aiheella "näin oma pajani on kehittynyt vuosikymmenien saatossa".En ole ollut varmastikaan ainoa, joka on tahtomattaan nähnyt ja kuullut mielessään herra Savagen innokkaana selittämässä, huitomassa käsillään ja esittelemässä tekeleitään samalla kun on lukenut kirjaa. Adamin yleisasenne ja selvä intohimo kaikkeen tähän paistoi läpi todella selvästi. Hauskasti huomasin itse, että moni asia, jota olen toteuttanut itse erinäisten vuosien aikana on päätynyt samoille uomille muidenkin tekijöiden kanssa.
Tekemisen meininki
LISTAT
Meillä on puljattu listoja vähän siihen sun tähän, mikä on ollut tosi toimiva ratkaisu, koska eipähän unohdu niin helposti, mitä kaikkea milloinkin on valmisteltavana. Sisennettyjä listoja usein, koska näinhän se meillä tuppaa menemään: todella harvat listaksi päätyvät työjonot koostuvat vain yhden tason toimenpiteistä, vaan yleensä niillä on lisäsisältöä ainakin yhden tason verran syvemmäle puussa.'Mutinoiden listat eivät tyypillisesti ole päätyneet listamuodossa esim. blogiin, vaan ovat olleet tekstiksi aukipurettuna, eivätkä silloinkaan yleensä yhtä, kahta seuraavaa askelta laajemmin. En ole myöskään kirjoitellut niitä erikseen, koska aika pitkälti olen toistanut samaa kaavaa hyvin pienellä vaihtelulla.
Valintalaatikot (checkbox)
Nämä olivat kirjassa kiehtova lisä listoihin, otin huvikseni tämän homman töissä käyttöön ja olen ainakin näin noin puolen vuoden aikana pitänyt siitä. Savage kertoo kirjassa ILM:llä kollegaltaan oppimansa valintalaatikkoprosessin:[_] Kun tehtävä oli valmis, loota väritettiin täyteen
[/_] Kun tehtävä oli >= 50% valmis, loota väritettiin poikittain puoliksi
[_] Jos tehtävää ei oltu aloitettu tai edistetty havaittavasti, loota jäi tyhjäksi
Samaa tietysti voi käyttää myös sisäkkäisten listojen kanssa. Tämän lähestymistavan hienous oli se, että kertavilkaisulla listasta näki, missä tilassa mikin homma oli. Tyypillisestä "viivaa yli valmiit"-listasta ei välttämättä saanut enää jälkikäteen selvää, mitä oli tullut tehtyä.
Käytä lisää jäähdytysainetta
Kärsivällisyys on taas jotain, mikä ei ole noussut omaksi haitakseni, koska joku 24h tunnin odottelu ei ole häirinnyt - yleensä. Tietysti joskus olen vain halunnut saada jotain valmiiksi ja olen ruvennut hosumaan ehkä ennakoitavalla lopputuloksella: korjailu on syönyt paljon enemmän aikaa kuin mitä olisin kuluttanut odottamalla rauhassa hippasen pidempään.Kirjaa lukiessa huomasi kyllä, että Adam on aina ollut paljon pahempi (saati sitten verrattomasti kokeneempi ja aktiivisempi) tässä kuin minä, mutta silti: osa kommenteista herätti lievää "hupsis..."-mielikuvastoa entisistä rävellyksistä.
Aikarajat
Tämä nimenomainen luvun aihe on ollut vallankin harrasteluhommissani todella ongelmallinen. Koska olen rakennellut näitä sekavuuksia omaksi ilokseni, aikataulupainetta ei yksinkertaisesti ole ollut. Lambda-luokan sukkulan kanssa hourailin pariinkin kertaan, että saisin sen "tässä kuussa valmiiksi" mutta tosielämä ajoi prioriteettiensa kanssa yli ja malli sai jäädä vielä pitkäksi aikaa roikkumaan.Tosin, kiirekö huvikseen rakentavalla. Eri asia olisi, jos tekisin jotain tilaustöitä tai jotain tiettyä tapahtumaa varten. Ensimmäisestä ei ole pelkoa ja jälkimmäistäkään en ole tehnyt kuin kahdesti.
Piirtäminen
Kynän kanssa tuhertaminen on ollut työelämässä(kin) aina se, millä olen koettanut saada asioita selvitettyä toisille. Mitäänhän minä en osaa piirtää, mutta työskentelenkin alalla, jossa abstraktit kuvaukset ja "tosta lootasta nuolia tuonne ja tuone" on se, miten asioita muutenkin kuvataan, piirtotaitoni puute ei ole ollut ongelma. Vaan hohhoi, jos olen koettanut piirtää työn alla olevaa pienoismallia tai sen osaa jollekulle...
Toleranssinkasvatus
Tämä luku alkoi julistuksella siitä, että puuhaillessaan tulee kämmäilemään alituiseen. Se on totta. Tästä nimenomaisesta syystä olen varmaan aina pitänyt enemmän maalla kulkevista vekottimista mallailukohteina kuin lentävistä vehkeistä, koska (ainakin minusta) itsestäänselvästi lentolaitteet vaativat parempaa tarkkuutta ja tietynasteista täydellisyyttä kuin maassa möyrivät sotakoneet. Olen ennemminkin oppinut sekä hyväksymään että jopa nauttimaan epätäydellisestä jäljestä lopputuloksessa - niin kauan kuin siinä oli tolkkua, tietenkin. Ihan mikä tahansa summamutikassa kasaan oksennettu räpellelmä ei käy.Jakaminen
Yksi sangen kannatettava osio Adamin rutinoissa ja kaikessa online-presenssissä on ollut "jaa mitä osaat ja/tai keksit". Minä ainakin olen oivaltanut erinäisiä pikkuniksejä ihan vain kuuntelemalla puolella tai kokonaisella korvalla kasaa One Day Builds-sarjaa. Jollain kierolla tavalla olen itse toteuttanut jakamisteemaa, tosin rehellisesti sanottuna ilman mitään sen syvällisempää ajatusta taustalla, tällä bloginkuvatuksella.Siivoa jälkesi joka päivä
Olen joutunut käytännön pakosta noudattamaan tätä jotenkuten jo vuosikausia, koska ei minulla ole yksinkertaisesti ollut tilaa jättää kaikkea lojumaan ympäriinsä. Jok' ikisen rakentelu- tai maalaussession jälkeen olen kasannut tekoseni yhteen paikkaan. Aina se ei ole päätynyt parhaiten pois tieltä, mutta yhteen läjään edes, josta sen on saanut vietyä taas pois.Ideana tässä oli se, että jos ja kun on siivonnut sotkunsa alta pois sessionsa jälkeen, saisi seuraavalla kerralla aloittaa suoraan siitä, mikä eniten motivoi sen sijaan, että joutuisi aloittamaan omien sotkujensa siivoamisella.
Fiilikset
Tämä poikkeuksellinen postaus Projektimutinoihin päätettäköön sitaattiin kirjasta. Sekin osui ja upposi, toistuvasti!"I have a prediction: you are going to mess up a lot. I mean A LOT. [...] There will be moments when, if you are not losing interest in a project, you are losing your mind about it. It will be confusing, dispiriting, and infuriating.
About this prediction, I have three words for you: WELCOME TO MAKING!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti