Neukkuohjaamo II

Maal, maal, maalia pintaan

Ensimmäinen ajatukseni oli maalata viimeksi rakentamani ohjaamokokonaisuus ja ylärunkopuolikkaan ohjaamonpuoleiset sisäpinnat ensin ihan raa'asti jadenvihreällä ja käsitellä sitä sitten tilanteen mukaan. Ideani oli muuten hyvä, mutta vuosien varastoinnin jälkeen maalini olikin kuivunut purkkiin kuin taskullinen ratasepeliä. Kokeilin korvata sitä vähän vihreämmällä goblin greenillä mutta sekin oli jotenkin väärinkäytettyä ja käyttäytyi lähinnä huonona litkutusmaalina. Gnaah. Ei olisi pitänyt kokeilla, mutta kun kokeilin kuitenkin.

Pilotin kojelaudan päällisen maalasin vaalealla harmaalla (VMA 71276 USAF Light Grey) tähän väliin. Sitäkin ounastelin tuunaavani vielä myöhemmin.

Pohjavärimiksaus

Ennen lisäpelleilyä liimasin ohjaamopalikkani koneen alarunkoon. Ajattelin, että saisin sen näin maalattua kuitenkin kaikkein siisteimmin.

Sotkin keskenään sinistä (VMA 71111 UK Mediterranean Blue) ja vähän vihreää (VMA 71017 Russian Green 4BO) ja maalasin sillä kaikki yllämainitut osat. Heittoistuimen jätin aikalailla oman onnensa nojaan vielä tässä välissä.

Sävytystä

Erään Warhammereita aiemmin huvikseen kyhäilleen työkaverin kanssa väreistä juteltua esiin nousi Graniittitalossa oleva GW:n puoti. Muistin, että Citadelin valikoimassa oli joskus semmoinen väri kuin Hawk Turquoise ja mietin, että se sopisi tähän hommaan aika hyvin.

Vaan olivathan ne taas vaihtaneet linjastonsa nimiä ja tyylejä taas sitten viime kerran. Napsin mukaani kaksi purtiloa, joiden mietin sopivan jotenkin mielikuvaani. Sudin aika rankalla otteella koko aiemmin omalla maalimiksilläni vedellyt alueet uusiksi toisenlaisella sinisellä (Citadel "Layer" Ahriman Blue).

Vähän vaihtelua paneeleihin lisätäkseni maalasin mittaritaulusta pari erikokoista aluetta vaaleammalla sinisellä (Citadel "Layer" Temple Guard Blue) toimittamaan "no tähän nyt vaihdettiin tuollainen moduuli ja se nyt sattui olemaan eri maaleissa, älä kitise siellä"-palan virkaa. Olin vähän mietiskellyt vihreän litkun käyttämistä, mutta ajattelin, ettei se ehkä sopisi kuitenkaan tähän vaan todennäköisesti pilaisi osaston lopullisesti.

Kojelauta ja säätimet

Malli oli selkeästi itseänikin iäkkäämmästä koneesta tehty, kuten lähinnä pyöreistä mittaritauluista ilmeni. Kaikki moderni humpuuki, kuten monitoiminäytöt ja suuret paneelit loistivat poissaolollaan. Ei sillä, että nämä pikkuskaalan koneet olisivat ikinä hypänneet silmilleni hyvässä tai pahassa mittaritauluillaan (minulla oli jostain syystä olo, että nuo taulut olivat aina ihan samannäköiset, oli kyse mistä koneesta tahansa...)

Halusin lähinnä tehdä siitä suunnilleen sinne päin -henkisesti oikein eli sellaisen, johon saatoin itse uskoa pikavilkaisulla. Jos lasin läpi ikinä edes näkisi mitään siitä, mitä olin mennyt tekemään.

Referenssejä

Käytin jonkun hetken kuvahaun parissa etsien asiaanliittyviä kuvatuksia. Napsin mielestäni oleellisista kuvista kopiot talteen ja laitoin linkin lähteeseeni jokaisen kuvatekstilohkoon. Eiköhän noilla pärjättäisi.

[LÄHDE]

[LÄHDE]

[LÄHDE]

[LÄHDE]

[LÄHDE]

Todellisuutta matkimaan

Aloitin siitä ilmeisemmästä toimenpiteestä eli maalasin keskelle mittaritaulua vertikaalisen valkoisen viivan (VMA 71279 Insignia White) ja pari horisontaalista viivanpätkää mittariosakokonaisuuksia jakamaan, viivat jotka eivät todennäköisesti erottuisi vähänkään kauempaa. Pystyviivan idea oli ymmärtääkseni se, että ties mihin syöksykierteisiin tai sakkauksiin päätyvän pilotin kaaliin oli piesty ajatus "tasaa keppi tuohon viivaan".

Seuraavaksi maalasin kaikki mittaritaulun ja käsinojien kohoumat ja nypykät mustiksi (VGC 72051 Black). Mustiksi päätyivät myös joikkarin tyvi ja se kohta, josta pilotti tarrasi kiinni ja lisäsin vielä pari täplää kahvan yläpäähän esittämään hattukytkinta ja nappulaa. Heittoistuimenkin päätin maalata yksinkertaisesti mustaksi, vaikka mietin hetken tekeväni siitä neukkuvihreän. Penkki oli perinteisen askeettinen, joten en ruvennut maalailemaan siihen mitään vaaleampia haarniskoita tai vöitä, joita noissa referenssikuvissa oli näkyvissä.

Viimeiseksi koristelin paria mittaria ja nappulaa punaisella (VMA 71085 Ferrari Red) ja tökkäsin ilotikun kärkeen yhden punaisen täplän jonkinsortin liipasimeksi. Tokkopa niitäkään tuolta ikinä erottaisi, mutta kuten aina, kyllä ne sinne päätyivät. Hassu juttu näissä 1:72 lekoissa on muuten ollut se, ettei niihin ole ikinä mallinnettu noita heittoistuimen laukaisuhantaakeja, mikä olisi ohjaamossa kohtuullisen näkyvä yksityiskohta.