Flanker-pääkokoonpano 1/3

Muotoa hakemassa

Ohjaamon valmistuttua minulle kelpaavaan kuntoon saatoin jatkaa rakentelun parissa. Kuten tuttua, yleisesti katsottuna lentokoneen virtaviivainen, sulavalinjainen muoto on lähinnä ahdistanut kun palat eivät ole yleensä asettuneet käsissäni kuten pitäisi, enkä ole ikinä nauttinut niiden kanssa painimisesta ja ylettömästä vääntämisestä. Varauduin operaatioon siis myös teipin ja pyykkipoikien kera.

Puolikkaat yhteen

Kun olin jo liimannut ohjaamoammeen runkopohjaan kiinni, yksi oleellisista ongelmista oli jo poissa päiväjärjestyksestä - paitsi jos olin liimannut sen vinoon, korjaaminen olisi tyypillistä ärsyttävämpi. Arpa oli heitetty, tuumasta toimeen.

Yllättävästi puolikkaat istuivat paikoilleen nätisti ja oikuttelematta. Puristin pari irvistävää kohtaa tiukkaan kiinni ja vedin teipit niitä painamaan, jotta pääsisin itse tekemään jotain motivoivampaa liimauksien kuivuessa.

Ilmanottoröörit

Ilmanottoaukot, nuo koneen pohjalla pituussuunnassa matkaavat kulmikkaat putkilot, eivät nekään asettuneet poikkiteloin tielleni. Niiden sisäpuolelle tuli pienet luiskapalat, jotka näyttivät silmäillessäni ja kuivasovitellessani vähän alamittaisilta, mutta mitäs minä noista tiesin. Siistit niistä tuli ja se riitti minulle.

Ovelasti kilkkeitä ei asennetukaan tiukasti kiinni koneen mahaan, vaan niiden ja pohjan välissä oli pienet korotuspalat (kts. ylemmän kuvan vasen laita,  nuolenkärkimäinen kohouma). Epämääräinen muistikuvani MiG-29 -projektista sanoi, että se oli erilainen kone, mutta tämä ei toisaalta olisi ensimmäinen kerta kun muistoni olisivat korruptoituneet ajan saatossa.

Saturn AL-31F

Moottorien peräpäät olivat seuraavana ohjelmanumerona. Nämä rakentuivat kolmesta osasta: pohjalle tuli jälkipoltinosakiekko ja peräti kahdesta sylinteristä yhteenkasattava suutinkompleksi.

Onneksi maltoin kuivasovitella kiekkoja aina ennen liiman esiintuontia, koska runko ei ollutkaan niin siisti kuin olin kuvitellut. Ensimmäinen istui kuin tatti, toinen koetti asettua useita asteita vinoon. Parilla veitsenheilautuksella kaikki oli kuitenkin kunnossa.

En tiedä, monkeenko kertaan tarkistin ja testasin, että ihan liian samannäköiset putkiparit menivät oikeaan järjestykseen ja vielä toivottavasti oikein päin. Ainakin ne päätyivät molemmat samalla tavalla väärin, jos en taas hanskannut näitä kummajaisia.

Siivet

Pääsiivet olivat aika yllättävät, positiivisella tavalla. Ne asentuivat moitteetta ja olivat muutenkin sangen kohteliaita palasia. Takasiipipala oli aika hassu, kun niihin piti lisätä yksi lisäväkänen. Sillekin oli oletettavasti oikein hyvä selitys tosimaailmassa, tietenkin.

Sehän rupesi jo näyttämään lennokilta jo puolilla siivistään. Toisen setin asentamisen jälkeen sainkin jo miettiä, mitä jätän mihinkin tilaan maalausta silmälläpitäen. Tätä kirjoitellessani olin sitä mieltä, että jättäisin laskutelineet luukkuineen kiinnittämättä pohjaan, jotta saisin maalattua laskutelinekuilut ja laskutelineet kokonaan valmiiksi ilman perinteikästä "miten tuonne muka enää mitään mahtuu maalaamaan?"-vaihetta.