Rapture

Vaikutteille alttiina

Seurasin sivusta keväämmällä, kun jälkikasvu katseli piirrettyjä. Phineaksen ja Ferbin välimaastossa tuli jakso uutta Ankronikkaa ja sitä puolikorvalla ja -silmällä seuratessani tuli hinku pelata Bioshockit uudelleen läpi. Kauden 2 jaksossa 2 ankanpojat löysivät Touho-serkun (jota en muistanut koskaan nähneeni sarjakuvien ulkopuolella aiemmin) keskellä merta möllöttävältä majakalta, jonka sisällä ollut mokkula olikin sukelluskello. Sukelluskellolla ankat ajoivat merenalaiseen tutkimuskeskukseen ja koko jakso hengeltään vähän vinksahtanut.

Mies päättää, orja tottelee

Jakso ajoi takaraivooni senverran tehokkaan kutkutuksen, että pistin Bioshockin asentumaan. Jossain mystisessä välissä Steam-kirjastooni oli ilmestynyt molemmista Remaster-versiot, joten samalla vaivalla kaluaisin sitten ne läpi.

Verisillä teksteillä tuhrattuja seiniä ja lattioita oli kuin Citadelilla ikään. 

Pikkusiskot

Olin pelannut Bioshockit joskus aikanaan läpi ja tietenkin harvestoin jok' ikisen vastaantulleen pikkusiskon, koska se nyt vain tuntui toimivimmalta ratkaisulta. Silloinen työkaverini taas kehui, että niiden pelastaminen oli edukkaampaa ja luonnollisesti paras valinta. Ajattelin nyt toisen peluukerran riemuksi testata, miten peli eteni sillä toisella tavalla.

Emt. Jokaisen vapautuksen yhteydessä sai vähän Adamia, jokusen kerran pelin edetessä (aina n pelastetun pikkusiskon jälkeen, ounastelin) Gatherer's Gardenin edestä löytyi lahjanallekarhu, jossa oli jotain Adamia ja ammuksia. Plasmidien kehittely jäi minusta näin paljon laimeammaksi kuin raa'asti harvestoimalla.

Yleismutinaa

Mitäpä minä näin vanhasta pelistä enää sen kummemmin tarinaa tai pelaamistani selittämään. Cohenin kerros artisteineen oli perin hullu paikka, enemmän kuin muistin, ja kaveri itse oli myös aika.. no, sekava. Jätin äijän loppujen lopuksi ihastelemaan elämäntyötään, joka oli aika kelvoton, koska valokuvattavien uhrien jämistä otetut kuvat olivat surkeita. Ukko oli tyytyväinen, joten mikäs siinä.

Tällaisia pikkudeltaljeja, kuten lähiliikenteen asemakarttaa ja aikataulua jäin ihmettelemään ohimennen useammankin kerran. Sinänsä merkityksettömiä, mutta maailmanrakennuksen kannalta äärimmäisen hyviä paloja.

Uusi uhri Hefaistoksen käytävillä

Would'ya kindly?

Plasmideista suosikkini oli mehiläisparvi, jo siitä lähtien, kun näin jonkun mainosvideon kauan ennen pelin valmistumista. Kukapa ei haluaisi ampua käsistään vihaisia mehiläisiä lukuisia vainolaisiaan piinaamaan? Ei se tuntunut ihan niin kätevältä kuin mitä toivoin, mutta hysteerisen kiva sitä oli käyttää!

Loppukohellus

Aika lopussa piti kerätä Big Daddyn asun osia (viimeistä osaa metsästin pienen ikuisuuden, hermot meinasivat mennä tyystin) ja siinäpä viimeinen osuus menikin, ämpäri päässä taapertaen, nyt pikkusiskojen auttamana. Jotenkin muistelin, että alkuperäisessä versiossa tuo visiiriefekti katosi heti alun jälkeen, mutta tässä remasterissa se pysyi.

Pääkkärituokio

En muistanut ollenkaan, mitä kummaa tässä tapahtui, joten olin yhtä tutkalla kuin 10+ vuotta sitten. Jostain todella mielenkiintoisesta syystä muistikuvani tästä olivat sekoittuneet pahasti ensimmäisen KOTORin lopputaisteluun, joka oli rasittava.

Tätä hopeasurffari-cossaajaa piti lähinnä piestä ja väistellä, kunnes kaveri sai tarpeekseen ja hyppäsi takaisin akkulaturiinsa. Hetkeksi kahlittua setää sai koettaa tuikata kiiruusti keruuvempeleellä maksaan. Neljä toistoa tätä puuhaa ja Frank-setä kyykkäsi. Periaatteessa sangen suoraviivaista, käytännössä vähän hankalampaa kaikkien ylimääräisten slaisserien pöristessä niskassa.

Karmeita nuo pikkusiskot.

Jatko-osasta ja esivanhemmasta

Kun Steam-kirjastossani oli kerran useampi sarjan peli, mietin käyväni niitä useamman läpi. Bioshock Infinite ei taas kiinnostanut tarpeeksi, kun se jäi aikanaan kesken johonkin loputtomaan ilmalaivataisteluun jonkun lentävän purtilon kannella, oletettavasti pelin loppupäässä. En jotenkin ajatellut jaksavani vääntää peliä ensin sinne asti ja sitten ruveta pakertamaan typerää moniaaltomättöä taas alusta alkaen uudelleen, todennäköisesti vain uudelleen siihen turhautuakseni %)

Bioshock 2

Jatkoin heti Bioshockin jälkeen Bs2 Remasterilla, mutta siinäpä nousi tie pystyyn hetikohta tuliplasmidin saatuani, toisessa Big Sister-taistelussa. Noin n minuuttia sitä vastaan taisteluani peli kaatui tyystin, teki mitä teki tai jätti tekemättä.

Tosin, joka kerralla käynnistyessään peli nalkutti siitä, ettei koneeni ollut sopiva sille, joten syytettäköön sitten sitä. Minä kun olin nyt niin tyytyväinen siitä, ettei pelisession alusta aina mennyt pientä iäisyyttä raivostuttavan GFWL-oksennuksen kiertämiseen, kuten alkuperäisessä.

Hassu yksityiskohta: poistin Remasterin ja asensin sen vanhan B 2:n, mutta sepä oli konekokoonpanostani ihan samaa mieltä, joten en välittänyt jatkaa sen pidemmälle. Blah.

System Shock (1994)

Pelasin (läpipeluuohjeiden kanssa ja todella matalalle vedetyllä vaikeustasokombolla, myönnetään) myös System Shockin, siitäkin oli tullut ulos jonkunsorttinen Enhanced Edition ennen Kickstartatun uusioversion valmistumista. Kuvia olisin napsinut, mutta kun Steam-overlay ei toiminut suoraan laatikosta, jäivät ottamatta. Koko pelin käyntiinsaaminenkin vaati DOS-ajoista muistuttavalla "asenna tällanen höpöhöpöpaketti, tällanen kirjasto ja tuollanen jokupätsi", mutta eipähän tarvinnut sentään koskea autoexec.batiin tai config.sysiin. Ihan niin pitkälle en olisi jaksanut enää näillä vuosilla vaivautua.

UI oli todella kummallinen mihinkään uudempaan tottuneelle, mutta eipä siihen kovin kauaa mennyt tottua. Aivan liian usein silti vaihdoin asetta (tai heitin sen mäkeen), kun koetin tehdä jotain aivan muuta. Samoin parin ensimmäisen pelisession jälkeen silmissä tuntui, että oli tehnyt jotain todella kummallista, mutta sekin hävisi.

Peli itse tarinoineen ja Shodaneineen oli kai kaikille tuttu, joten enpä minä siitäkään ollut tähän typottelemassa mitään itsestäänselvyyksiä. Sitä uusioversiota odottelin jo suurella uteliaisuudella, koska sama elämys, mutta modernimpana ei voisi olla kovinkaan huono elämys. Olettaen, että jo muutaman vuoden nähnyt koneeni jaksaisi sitä pyörittää, tietysti.

(Ennen kuin kukaan kysyy, olin mätkinyt System Shock 2:n läpi jokunen vuosi sitten, varmaan samoihin aikoihin Bs:Infiniten kanssa, joten sekään ei ollut tällä listalla mukana.)