Ajurille tekemistä
Ensimmäiset tunnit olin rakennellut komponentteja ja liimaillut niitä sinne tänne, ilmeisellä alhaalta ylös -periaatteella ilman nimenomaista ja pidempää keskittymistä mihinkään erityiseen kohtaan vaunussa. Nyt elikko rupesi olemaan siinä jamassa, että erikoisempiin osakokonaisuuksiin sopi siirtyä.
Ohjaimet
Tähän mennessä kuskiparalle oli asennettu yksi kampi, joka kenties asetti vaihteet tai sitten ei. Nyt miekkoselle laitettiin lisää kamaa työympäristöön.
Sarjan ensimmäinen fotoetsipalanen pääsi kuskin pään vasempaan etukulmaan, tässä vaiheessa vempaimen funktio oli puolimysteeri. Se näytti periskoopilta ja todennäköisesti oli sellainen.
Tuttu kutsui tuota laattaa kynsilevyksi, sen kaveriksi rakennettiin ja asennettiin myös kahden polkimen jalkaohjaimet. Edelleen mistään mitään tietämättä arvelin niiden olevan jarru ja kytkin, kaasutuksen tapahtuessa jommankumman kahvan välityksellä.
Kauempana takana
Tässä vaiheessa kasasin myös taistelutilan ja mottoritilan väliin kuuluvan tuliseinän rööreineen kaikkineen. Seinänpätkä asentui panssariammeeseen vallan nätisti.
Kuljettajan penkki rakennettiin melkoisen monesta osasta. Vallankin liimaamattomien, vapaaksiliikkuvaksi jätettyjen akselien takia penkki vaikutti siltä, että sitä voisi säätää mallin sisällä halutessaan.
Vapaasta liimausasennosta huolimatta penkkihässäkkä valmistui aika siististi ja jämäkän näköiseksi.
Valitettavasti minulla ei ollut käsillä yhtään istuksivaa 1:35-skaalan pikkuihmistä kuskinpaikkaa koeistumaan. Tässä välissä se ainakin näytti toimivalta. Mitenkähän tuo vempain toimi tosimaailmassa silloin, kun hyypiö halusi ajella pää luukusta ulkona? Tämä penkin malli ei ainakaan sisältänyt toimistotuoleista tuttuja pikalukituksia tai säädinvipuja - tai sitten ne olivat maksullisia lisäosia ja hankintaosastolla eivät nähneet moisia oleellisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti