Sääolot

Säistysrundi

Niin. Ilma-avaruushävittäjää ei oikein kannattanut, yleispätevästi miettien, peittää mutaan,  sadevalumajälkiin tai avaruuslokinpaskaan. Aiemmin litkuttaessa syntyneet rungon paneelien sävyerot olivat osa säistystä, mutta erityisesti mietin, että jonkunsorttiset kolhut ja sensellaiset olisivat tässä kotonaan.

Yhdensorttisia kolhuja varten töpöttelin perinteisellä sienimetodilla tummaa harmaata (VMA 71056 Black Grey) sinne tänne. Keskityin pääasiassa hävittäjän etuosaan ja suurempiin paneeleihin. Jokunen täplistä päätyi muodostamaan pienen jonon, ikäänkuin osumasarjaa kuvastamaan.

Toiseksi säistysväriksi valitsin okrahtavan ruskean (VMA 71133 Dirt), jota sitäkin töpöttelin kohtuullisen satunnaisesti vaihtelevalla voimalla. Ehkä sivuvakaajien kanssa olisin voinut ottaa iisimminkin, mutta yleisesti likaruskea toi vähän vaihtelua punaiseen yleisilmeeseen.

Välikatselmointi

Hävityksen kauhistus oli kutakuinkin valmis, joten nyt se piti koeistuttaa ensimmäistä kertaa jalustalleen. Aika kiva.

Kansallisuus- ja yksikkötunnukset

Combine-kiekko

Valomiekkojen merkintäperiaate oli edelleen seuraava: vasemmalle pyöreä DCMS-tunnus yksiköstä riippuvalla lohikäärmeen värillä (viitosmiekalle kultainen) ja oikealle puolelle liekehtivä miekka (sapeli esimerkkikuvien perusteella). Suurin ongelma näissä oli se, etten minä vieläkään osannut piirtää, saati sitten maalata.

Ympyräni olivat vähän sinne päin. Kultaiset lohikäärmeeni (VMA 71066 Gold) taas... no, noin pieninä niistä ei saanut pahemmin selvää mutta kyllä minä yritin noudataa esimerkkikuvaa.

5th Sword of Light -miekka

Maalasin oikean siiven yläpinnalle jonkun sapelimaisen terän kahvoineen (VMA 71065 Steel), ja väistin tekaisin kultaväristä. Ehkä se oli tunnistettavissa miekaksi?

Näiden kuivumista odotellessa lutrasin ohjaamon lasien kanssa. Vetäisin kaikkien kolmen ikkunan päälle kevyen parikymmentä vuotta vanhan vihreän litkun (Citadel Green Wash).

Liekkimiekan liekkiefektin tein kuin Bob Rossia katsoen: se oli hyvä, miksi sotkit lisää? Eikun hei, toimihan se ja nyt kokonaisuus on parempi. Teemaan sopivasti lainasin Projektiassistentti I:n tulioranssia (VGC 72008 Orange Fire).

Litkut ja detaljeja

Villimiehen tiellä

Ennen kun rupesin käyttämään ihan oikeita litkuja, halusin kokeilla moottoriröörien tummentamista jollain toisella tavalla. Läimin ensin yläpuolen yksittäiselle putkirungolle sysimustaa maalia ja pyyhin sen sitten pois. Jäljelle jäi melkoisesti tummentunut mutta silti punapohjainen pinta.

Jatkoin saman kikan käyttöä tummentamalla pohjapuolelta kolmet moottorirungon osat. Minusta tämä toimi jotenkin ehkä kivemmin kuin gunmetalin (tai parin muunkin metallimaalin) päälle vedetty ruskea/musta litku.

Paneelirajojakin

Käytin mustaa litkua (Citadel: Nuln Oil) koettaen pysyä tiukasti paneelirajoissa. Mikä meni yli, sen pyyhin pois. Tämä tietysti tummensi paneeleja jossain määrin siellä missä näin kävi, mutta se ei missään nimessä ollut haitaksi. Elämää nähnyttä koneenpintaa oli kivempi katsoa kuin tuoretta.

Melkoisen yksinkertaista säistystä tässä välissä. Minusta maalipinta oli toimiva. Pitänee (tietysti) verrata kaksijalkaisiin aseveljiin, kunhan joudan.

Ohjaamon lasit

Aiemmissa DCMS-punakoneissa olin käyttänyt kirkkaahkoja vihreitä laseja, joten samalla linjalla jatkettiin (VMC 70942 Light Green). Parasta varovaisuutta noudattaen manasin pienimmänkin pensselini suuruutta tähän touhuun. Maalasin ilmiselvän päätuulilasin, tuon pyöreän tiesmikälietähystyskupolin ja alaetulasin. Vetäisin lasien päälle vielä jonkunmallisen vihreän litkun tuomaan vähän pintaefektiä, mutta se kierros saisi odottaa maalin kuivumista.

Puuttuneita kohtia

Leukaan asennettua LRM-lavettia (Shigunga LRM-20) koristellessani hoksasin, etten edes muistanut mitä kaikkea perus-Shilone oli edes syönyt, joten saatoin olla peräti väärässä siipien laserputkien (2x Diverse Optics type 20 Medium Laser) kanssa! Sarnan wiki tiesi kertoa, että nokassa oli LLas (Diverse Optics type 10 Large laser), joten senhän minä maalasin tuohon ohjaamon oikealle puolelle.

Siipien paneelit maalasin nätisti teräksisiksi (VMA 71065 Steel). Levyjen taakse sijoittuivat oletettavasti tähtäysjärjestelmien sensorit.

Pyrstössä oli myös jotain ilmiselvää mikä oli livahtanut ohi rupisten silmieni, mutta heti kun tiesin etsiä sitä, löysin samantien. Taaksepäin osoittava keskikapasiteetin SRM-lavetti (NCK "Thornbush" SRM-4) sai tumman metallipinnan laukaisuputkia korostamaan.

Piti nostaa hattua CGL-nappien WYSIWYG-mallinnukselle. Aika pienellä vaivalla oleelliset osat oli korostettu ja visuaalisesti löydettävissä.

Mielenmuutos kansallisuudesta

Epäröintiä

Mietiskelin tuokion verran yhtä yksinäistä Rasalhague-yksikköä ja sitä, minkä verran järkeä siinä oli. Vilkaisin arkistoistani, mitä olin tehnyt Sisämaailmojen kauhumuovisten BattleMechien kanssa, niitä vartenhan minä olin pähkäillyt eri osapuolien juut ja jaat.

No tietenkin!

Draconis Combine

Yksi viidestä toteuttamastani porukasta oli DCMS-nelikko. Niiden ryhmäkuva hyppäsi suoraan silmiin ja melkeinpä huusi "minä minä". Olin siis inspiroitunut, eikä Rasalhaguekaan ollut kuin Combinesta isoin elkein itsenäiseksi julistautunut avaruusruotsi, joten samalla helppoudella käänsin jo aika vahvasti lukitsemani päätöksen emämaan suuntaan.

Maalasin siis koneen kirkkaanpunaiseksi (VMA 71003 Red RLM23).

 

Pohjassahan oli tilaa vaikka mimmoiselle määrälle ripustimia!

Kirkasta metallia

Maalailin gunmetalilla koneen siivistä uloimmat mokkulat laserkanuunoiden putkiksi, kolmet moottorisuuttimet sekä ohjaamon alaetulasin vierestä LRM-20 -lavetin etulevyn. Nuo siipien sisäetukulmien levyt jätin odottamaan kirkkaampaa maalia, kuten terästä tai kromia, kun olivat muistaakseni sensoripakettien suojalevyjä.

Harkitsin kyllä hetken, maalaisinko koko moottorituubin tuosta takarungosta metalliseksi (vrt. Su-27), mutta mielessäni se oli ehkä turhan räikeä sillä tavoin. Samalla periaatteella jätin pohjapuoleltakin moottoriröörit punaisiksi.